Vaikka olen ollut mukana tekemässä Yö- työtä 2003, en enää muistanut detaljeja ennen kuin valokuvasin ne eilen. Kiven pintaan piirrettyjä viivoja, raaputettuja merkintöjä. Nyt ne näyttivät minusta graffiiteilta ja riimukirjoituksilta, salaperäisiltä kadonneilta kieliltä, kuten etruskikieleltä. Löysin Etruskikulttuurin Tombien muistumia. Kuljimme silloin Marturanumin nekropoleilla. Siellä hautuumaa levisi seitsemällä kukkulalle, alue oli ollut käytössä tuhat vuotta, 700 eKr - 300 jKr välisenä aikana. Yhtäkkinen ikävä Italiaan. Olen jo matkalla.
Löysin Afrikan matkamme 1996 luonnoskirjasta Yön alkumuotoja. Muistan Senegalin Rufisquen kylän arkkityyppisiä hahmoja, joita hän luonnosteli. Muistan punaisen hiekan värisen sian, joka röhki naapurin pojan leikkikaverina. Päiväkirjasssani kerrotaan, että islaminuskoinen perhe ei syönyt sianlihaa ja niin possu oli säilyttänyt henkensä ja kasvanut karjuksi.
En enää tiedä, mihin alablogiin nämä jutut sijoittaisin. Kirjoittaessa asioilla on tapana linkittyä toisiinsa. Puljaan ajassa edestakaisin. Kainin töistä löydän yhtymäkohtia Mesopotamiaan. Aapelilla on puutarha.
Matkakertomus Jyväskylän retkestä löytyy neuleblogistani, linkki tässä Taidepiika, neuleet 29.10.2013 Ja matka jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti