Kain Tapper Sysmän kirjastonäyttelyssä 30.9.2013 asti

Kain Tapperin arkistoa rakentaessani löydän yhä tallentamatonta materiaalia hänen elämästään - SYSMÄSSÄ! Tapperin ateljee oli täällä vuosina 1993-2004 ja se on jättänyt jälkensä myös paikkakunnan elämään.

Kain teki Ransusta patsaan Tampereelle Ransu-puistoon ja YLE TV 2 kuvasi patsaan tekemisen vaiheet Helsingissä Kainin ateljeessa Lallukan taiteilijakodissa sekä ateljeessa Sysmässä. Veistos löytyy nykyään Ransupuistosta, Tampereelta. Ransupuisto, Pirkkala, Tampere

Kirjastonäyttelyyn löytyi nyt Sysmästä muistona valokuva Kainista ja Ransusta. Eevaliisa Holma-Kinnunen loi vuonna 1977 Ransun hahmon sysmäläisen nukketeatterin Musta ja Valkoinen -ratsu, käyttöön. Kain teki Yleisradion pyynnöstä karvakuonosta patsaan. Ransun ja Kainin kohtaamisesta tehtiin elokuva: mitä tarkoittaa kuvanveistäjä ja miten veistos tehdään alusta lähtien savesta, muovailemalla rungon päälle? Miten veistoksia valetaan pronssiin?

Myös Ritva Heinon - bu itu - töitä esillä kuratoimassani Sysmän kunnankirjaston näyttelyssä, avoinna 30.9.2013 asti. Kuvassa Willanikkareitten uusin jäsen: Caris Kamar, jonka juuret ovat Itä-Hämeen ystäväkaupungissa Tartossa, Virossa. Yhteisöllisten näyttelyjen ja tapahtumien avulla luodaan uusia, suoria kontakteja.

Kirjastonäyttelyn työt vaihtuvat  koko syyskuun 2013 ajan. Esillä itä-hämäläisten tekijöiden omaa kädentaitoa ja osaamista. Koska kirjastossa ei ole varsinaista näyttelytilaa, Ritva Heinon näyttely laajeni nyt kirjaston seinien ulkopuolelle - Suomen kauneimmaksi mainitun kirjakaupan yläkerran yhteisötilaan. Näyttelyn päivitys, linkki tässä Artefaktit näyttely Sysmän kirjastossa 30.9.2013 asti

Sysmän kirjakauppa sijaitsee kylän pääraitilla Sysmäntiellä.

Eilen tapasin siis sysmäläisiä, Itä-Hämeen kulttuuria kantavia naisia vapamuotoisessa omassa yhteisössä: vanhanajan ompeluseurassa Willanikkarit. Kulttuuriaiheista materiaalia kerätään. 

Käsityön juhlavuotena 2013 naiset ovat kokoontuneet kirjakaupan yläkerran yhteisötilassa säännöllisesti, aina joka toinen viikko torstaisin

Sysmässä toimi vuosikymmenien ajan Wanhan Kertun nykytaiteen galleria. Aineistoa Suomen nykytaiteilijoista saattaapi löytyä useampaan kirjaan asti. Jännittävää.

Yhteistötilat ovat mielenkiintoisia kulttuurituottamisen: taiteen ja liiketaloudellisen tutkimuksen kannalta. Aalto-yliopistossa on tehty paljon tutkimusta tässäkin asiassa viime vuosikymmeninä. Vapaa, avoimella periatteella toimiva yhteisöllisys innostaa ja kannustaa. 

Entiset talkooperiaatteeseen nojaavat yhdistysmallit alkavat olla Out of Fashion. Nyt halutaan vapaata, avointa toimintaa. Syntyy uusia sateenvarjo-yhteisöjä, uusia luovia ideoita, toimintatapoja ja verkottumisen malleja.  Ja kun käytössä on uusin teknologia, viestinnän välineet ja verkostot, tiedotustoiminta on muuttanut muotoaan. 

Käytössä on Facebookit, blogit, internet-sivut, jotka ovat verkottuneet eri projektein ja kulttuurituotannoin valtakunnallisesti ja jopa kansainvälisesti. Näyttelytoimintani avulla yritän tutkia, mitä ovat nämä heijastusvaikutukset talouteen. 

Näitä asioita tutkitaan laadullisten mittareiden avulla. Niillä arvioituna yhteisötilojen toiminnalla sattaa olla suuri liiketaloudellinen merkitys: vaikutuksia vuosikymmenien päähän. Pelkkä kvartaalitalouden kassavirta-ajattelu näyttäisi olevan jo vanhanaikaista, ei enää tuota voittoa. Mitä ovat uudet ajattelumallit?

Voisiko käyttää yhteisöllistä luovaa pääomaa? Se on mittaamattoman arvokasta, suojelukohde kuten luonto. Mitä on yhteisöllinen luova toiminta? Se saattaa kannustaa oma-aloitteisuuteen, uuteen yritystoimintaan tai sellaisen kehittämiseen. Luo uusia työpaikkoja. Pitäisikö se myös Suomen asutettuna? Yksi pieni viiden miljoonan väestö kun mahtuu ihan helposti yhteen ainoaan Euroopan kaupunkiin.