Joakim Sederholm, kuvanveistäjä Kainin puutarhassa

Tänään Itä-Hämeen kulttuuri-uutiset Kainin blogissa. Suomen Kulttuurirahaston Päijät-Hämeen maakuntarahaston vuosiapurahan saanut kuvanveistäjä Joakim Sederholm työskenteli vuosia Kainin apulaisena Helsingissä ja näyttelymatkoilla maailmalla. Viime vuosilta hänet muistetaan myös Maila Talvio -salongin taiteilijana Hartolassa.

Joakim Sederholmin julkinen työ Istuva tyttö, polttokäsitelty pelti. Linna-hotelli on deponoinut veistoksen Itä-Hämeen opiston alueelle, Linna-hotellin edustalle vuonna 2012. Kuva: Linna-hotelli, Hartola.

Kuvanveistäjä Joakim Sederholmin monumentaalinen Istuva tyttö lakitetaan vappuna 1.5.2015 klo 12 Linna-hotellin edustalla. Sederholm työskenteli vuosia Tapperin apulaisena ja on osa arkistoprojektia. Linkki tässä http://sculptor-kain-tapper.blogspot.fi

Tarvitaanko kritiikkiä, kirjoittamisen opetusta ja tiedottamista?

Luin eilen illalla taidekriitikko Otso Kantokorven blogista jutun kritiikin kirjoittamiskurssista, jota hän vetää parhaillaan Helsingissä, osana Nuoren Voiman Liiton opetusta. Alastonkriitikko, kirjoittajakurssista

Nuoren Voiman Liitto ylläpitää Sysmässä kunnan kanssa kirjailijaresidenssi Villa Sarkiaa, jonne on hakuaika parhaillaan, vuodeksi 2014. Kirjoitin viime viikolla tällä sivulla, kuinka kirjoittaja, toimittaja ja roolittaja Pia Pesonen on parhailaan Sysmässä. Hän oli kirjastossa kertomassa uutuuskirjastaan Urho Kekkonen Strasse. Marja Pyykkö on ohjannut kirjan pohjalta elokuvan. Sen voi nyt käydä katsomassa elokuvateatterissa  - Lahdessa. Viralllinen Solar Filmsin traileri, linkki tästä Kekkonen tulee

Olisipa ollut tärkeää nähdä tämä elokuva Sysmän Kinossa, nyt kun kirjailija on itse paikalla kertomassa, miten kirja muuntuu elokuvaksi. Varsinkin, kun Pesonen on ammattilainen myös elokuvataiteen puolella. 

Harmi, että Kino ei vieläkään ole täällä käytössä. Elokuvatoiminta kiinnostaa laajasti ja on eräs tärkeimpiä taiteenlajeja. Elokuvaan täällä löytyy vankka nuorten harrastuspohja. Elokuvia tehdään itse.


Ei myöskään tieto kulkenut viime viikon tilaisuudesta  niille ihmisille, joita kirjoittaminen, kirjallisuus ja elokuva kiinnostaa. Miksi?

Tänä aamuna ystäväni, joka asuu ja kirjoittaa täällä ympärivuotisesti, kertoi, että Kansalaisopisto, joka toimii  kolmen eri kunnan alueella -  järjestää nyt kirjoittamisopetusta. Pöytälaatikot auki, Hiomo, Ylikoski Heimo. Elokuvan lisäksi myös kirjoittamiseen siis löytyy seudulla kiinnostusta. Sysmän kirjakylässä, naapurissa Hartolassa, Pertunmaalla, Joutsassa, Heinolassa jne. asuu ja kirjoittaa paikallisia ihmisiä, ympärivuotisesti. Kysyntää on, onko tarjontaa?

Kirjoitan nyt kritiikkiä, joka koskee taidetta, kulttuuria, opetustoimintaa ja liiketaloutta, kuntia, Eu-hankkeita, Yksi Sysmä työryhmiä. Asia koskee meitä kaikkia yksilöinä, henkilökohtaisesti, jokaista erikseen ja meitä kaikkia yhdessä.

Kysyisin ensin suoraan Villa Sarkian kirjailijoilta itseltään, jokaiselta tänne saapuvalta yksin ja erikseen: kiinnostaisiko jotakuta vetää pieni lyhytkurssi, edes yhden viikonlopun verran? Kolme kuntaa ylläpitää Itä-Hämeen opistoa, jonka lakisääteisenä velvoituksena on järjestää yleisen sivistystoimen opetusta, mutta tavoitteena on saada aikaan myös lyhytkursseja. 

Olen nyt seurannut näitä tiedottamisasioita täällä lähietäisyydeltä kaksi vuotta. Tuottajan näkökulmasta ongelma on siinä, että tässä tarvitaan yhteistyötä. 

Voisivatko nämä eri kunnat ja EU-rahoituksella pyörivät hankket kuunnella alueella asuvia ihmisiä, mitä he haluavat? Voisiko auditoinnin jälkeen etsiä ne yhteiset tavoitteet? Voisiko opetusta järjestää siitä, miten käytännössä verkotutaan eri toimijoihin, tiedotetaan yhdessä, käytetään nykyajan viestinnän välineitä. Sillä tavalla kysyntä ja tarjonta saattaisivat toisensa kohdata.

Kaikella rakkaudella: Nettisivuja, feissarisivuja ja blogeja pitää päivittää. Ei riitä, että ne on perustettu teknisesti olemaan. Tieto ei voi kulkea, jos kukaan ei kirjoita, luo sisältöjä. Kyse on nyt myös sisällöntuottamisen ongelmista, ei teknisistä ratkaisuista.

Tiedotteita pitää myös lähettää. Ei riitä, että ne liimataan marketin ilmoitustaululle tai jonkun kaupan ikkunaan. Ei niitä kukaan asiakas tule tänne satojen kilometrien päästä, ikkunoista ja ovista lukemaan. Asiakkaanne ovat nyt ihan muualla!

Tarvitaan siis KIRJOITTAMISEN opetusta. Sisältöjen luomista. Opetusta siitä, miten tiedotetaan, miten sisältöjä luodaan tekstin, kuvakielen, valokuvauksen ja kuvankäsittelyn avulla. Nämä ovat nykyajan kirjoitus- ja lukutaitoa. Tarvitaan sellaista tilaa ja laitteita kirjastolle, jossa näitä asioita voisi myös opiskella.

Teknologia ei yksin ole mitään ilman ihmistä, joka sitä käyttää.

Villa Sarkian kirjailjaresidenssi, Nuoren Voiman liitto, Sysmän kirjakyläyhdistys ja kustannustoimintaa harjoittava Kirjakylä Oy, Sysmän maankuulu kirjakauppa, Itä-Hämeen opisto, Yhteen Hiileen -hanke, Verkostosta voimaa, kaikki kultturiyhdistykset ja Yksi Sysmä -hankkeiden toimijat yhdessä. Kaikki vastaavat tahot Hartolasta, Joutsasta, Heinolasta, jne. mukaan. Tässä olisi nyt tärkeä kehittämiskohde. Asialla alkaa olla kiire, niin humanistisesta kuin liiketaloudellisesta näkökulmasta.

Sysmän ItTe-taidetoiminnasta

Muistiinpanoja itte-toiminnasta

Kirjoitan lähipäivinä taidemaalari Veikko Sirenistä, joka on osallistunut ItTe-taideyhdistyksen kuvataidenäyttelyihin Sysmässä. En kuitenkaan haluaisi kirjoittaa Sirenin uusista maalauksista ennen kuin olen kirjoittanut myös vähän näyttelyistä, joihin hän on osallistunut osana sysmäläisen taideyhdistyksen toimintaa.

Tapasin Veikko Sirenin kaksi vuotta sitten, kun Sysmään oltiin perustamassa itTe-taideyhdistystä. Vapaamuotoinen joukko eri taiteenlajien harrastajia ja ammattilaisia oli kokoamassa riveihinsä laajemmin myös lähikuntien Hartolan ja Pertunmaan tekijöitä, jotka etsivät näyttelytilan lisäksi yhteistä kokoontumis- ja työtilaa. Ihmisiä yhdisti se, että haluttiin tehdä taidetta, saada taideopetusta, järjestää kuvataidenäyttelyitä. Kiinnostusta löytyi moniin taiteenlajeihin. Jo yksin kuvataiteen otsikon alta putkahtivat maalaustaide, kuvanveisto, valokuvaus, artefaktit jne. Halua oli kirjoittamiseen, kirjallisuuteen, teatteriin, musiikkiin. Lyhyesti: kaikkeen taiteen tekemiseen, itsensä vapaaseen ilmaisuun.

Valokuvaaja, taidepedagogi Aura Nukarin valokuvauskurssilla Erakon saaressa, 2011. Järjestin kurssin yhteistyössä ItTe-taideyhdistys ja Hartolan Itä-Hämeen opisto.

Tutustuin ihmisiin, jotka ovat monilahjakkaita. He osallistuvat kotikyläänsä kauempana kuvataiteen näyttelyihin ja taideopetukseen, lukevat runoutta, kaunokirjallisuutta ja näytelmätekstejä, kirjoittavat ja menestyvät läänin kirjallisuuskilpailuissa, ovat näyttelijöinä teatterissa, laulavat kuoroissa ja lauluryhmissä, soittavat eri instrumentteja, kokoontuvat bändeissä, järjestävät itse tuotantoja ja tapahtumia. Heitä on eri-ikäisiä.

Kuvanveistäjä Pekka Pitkäsen kuvanveiston työpaja, 2011

Joko hengästyttää? Minua ainakin.

Täällä myös maalataan, tehdään kuvanveistoa, käsityötaidetta, artefakteja, harrastetaan valokuvausta ja toimitaan paikallisten kulttuuriyhdistysten talkoovoimana. 

Taidemaalari Risto Vilhunen opettamassa kesäkurssilla 2011.

Samat luovat ihmiset ovat taiteen yleisönä. Tällä luovalla voimalla myös järjestetään kesäaikaan tapahtuvat isot kulttuurifestivaalit. 

 

Ihmiset haluavat tehdä taidetta myös itse. Halutaan oppia lisää, toivotaan taideopetusta, taidekursseja, lyhytkursseja. Halutaan tehdä taidetta ympärivuotisesti, kehittää omaa ilmaisua, kukin itse omassa lajissaan. 





Taideopetukseen kuuluu se, että oppilaalle järjestetään mahdollisuus saada työnsä esille, yleisön nähtäville. Itsensä ilmaisussa voi kehittyä vain, jos tulokset saa esille ja saa työstään  palautetta. Tarvitaan monia erilaisia ja vapaita taiteen tiloja, olohuoneita, kokoontumistiloja. Tarvitaan työtiloja, joihin maalit ja tuoreet maalaukset ja veistokset voi jättää kuivumaan. Tarvitaan tiloja, joissa harjoitella ja tuoda esille luovan toiminnan tuloksia. 

Vysotskin runot kesällä 2011, Teatteri Kuurina, Sysmän Teatteritalo

Veikko Sirenin yksityisnäyttely oli Sysmän Kahvila Lintan kammarissa 2011.

Luovuus on Itä-Hämeen alueella merkittävä pääoma. Meillä on tällä hetkellä trendinä arvottaa kaikki vain eurojen avulla. Koska luovuus on aineetonta, sitä ei voi arvottaa samalla tavoin taloudellisin mittarein kuin jotain makkaran myyntiä. Silti se on mittaamattoman arvokasta ja suojelukohde. Itsensä ilmaisu on myös Suomen perustuslaissa osa sananvapautta. Kyse on yhtä tärkeästä sivistyksellisestä oikeudesta kuin luku- ja kirjoitustaito.

ItTe-yhdistykseen liittyi jo vuonna 2010 myös vapaa-ajan asukkaita, mukaan tuli ihmisiä muualtakin Suomesta. Yhdistys on sittemmin rekisteröity. Mukana on myös ammattitaiteilijoita. Jäseniä on yli 80.

Sysmän ja Hartolan pitäjien alueella toimiva Lähilehti kirjoitti 17. heinäkuuta, kuinka ItTe-taidenäyttely kesällä 2013 hurmaa. Olin samaa mieltä. Taiteilijat olivat tehneet kulttuuriteon vuokraamalla käyttöön kunnan omistaman varastotilan, Vanhan paloaseman kylän keskustassa. Tämä tapahtui jo toisena kesänä peräkkäin. 

Vanha Paloasema Sysmän keskustassa toimii talvisin lumiaurojen ja traktorien autotallina. Kesällä 2012 taidenäyttelyn tilana.

Kesänäyttelyn 2013 teokset oli ripustettu taidokkaan väljästi, vaikka esille oli valittu 77 työtä. Mukana oli mm.  öljymaalauksia, grafiikkaa, veistoksia, koru- ja esinetaidetta, puukaiverruksia. Monia teoksia jäi kuvaamatta, koska siihen ei voinut paikan päällä kysyä taiteilijalta lupaa eivätkä taiteilijat olleet itse toimittaneet kuvia töistä. Näyttely oli talkoovoimin avoinna päivittäin 11.8.2013 asti. Lisäksi Paloasemaa ympäröivää puistoaluetta elävöittivät kierrätysmateriaalista, kuten pajusta tehdyt veistokset ja installaatiot.

Tästä näyttelystä löysin Veikko Sirenin myös akvarellitaiteilijana. Siitä lisää pian.