Mihin tarvitaan kulttuurin menopalstoja?

Perustin hiljattain alablogin kulttuurin menopalstaksi. Pääblogin reunassa se löytyy otsikoituna "Menovinkit Itä-Häme ja muu maailma". Otsikko tuli siitä, että olen viettänyt yhä enemmän aikaa maaseudulla Itä-Hämeessä ja kirjoitan myös täällä. 

Menopalstan nimi muuttuu nyt, se on jatkossa Taidepiika - kulttuurin menopalsta. 

Nimi vaihtuu, koska kirjoitan myös muualla Suomessa. Aina sieltä, missä satun olemaan ja missä kiinnostuksen kohteeni ovat. 

Kirjoitan taiteen eri lajeista, yhtä hyvin musiikista, kirjallisuudesta, teatterista, kuvataiteesta, käsityötaiteesta kuin valokuvasta jne. Menopalstan suora osoite on http://taidepiika-menovinkit.blogspot.fi/


Otan vinkkejä ja juttuaiheita vastaan blogin omassa sähköpostissa, osoitteessa taidepiika@gmail.com

Tauno Ylösen yksityiskokoelmaan perustuva Suomen Harmonikkamuseo sijaitsee Sysmässä. Lisätietoa menopalsta Sysmän sivulla Taidepiika, menovinkit, Sysmä

Mihin kulttuurin menopalstoja tarvitaan? Tiedon välittämiseksi. Taiteilijan, tuottajan ja tapahtumajärjestäjän kannalta tiedon välittäminen jälkikäteen uutisena ei ole niin tärkeää kuin ihmisten saaminen paikalle. Jos viesti ei kiiri, tapahtumat köyhtyvät myös sisällöllisesti. Laatu heikkenee. Samoin surkastuvat tapahtumista kirjoitetut jutut, määrä ei ole sama kuin laatu.


Taide ja kulttuuri muodostavat humanistisesti ajatellen niin tärkeän osan ihmisen koko elämää ja hyvinvointia, että tiedotus on järjestetettävä tavalla ja kolmannella. Viestinnän välineet ovat monet, samoin kohderyhmät. Painettu media ei enää tavoita kaikkia niitä kohderyhmiä, jotka tietoa etsivät ja tarvitsevat, myös päätöksenteon tueksi.

Asia liittyy myös journalistisiin käytänteisiin, journalismin laatuun, kulttuurikritiikin kirjoittamiseen ja kritiikin tasoon. Kysymys on valtakunnallisesti ajankohtainen. Siitä keskustellaan parhaillaan niin toimittajien, taiteilijoiden, tuottajien, yliopistojen opetussuunnittelijoiden kuin rahoittajatahojen, kuten Suomen Kulttuurirahaston piirissä. 

Sähköisten menopalstojen ylläpitäminen on osa hyvää journalisista kulttuuria, olipa kyse kansainvälisestä, valtakunnallisesta tai paikallisesta journalismista. 

Tuottajan näkökulmasta myös järjestäjillä on vielä opittavaa tiedottamisen perusteissa. Tapahtumatiedottamisen opetusta tarvitaan, jotta järjestäjät saavat yleisöä tapahtumiin myös oman pienen paikkakunnan ulkopuolelta.

Sysmän Kirjakyläpäivät, 2013.

Suomen Kulttuurirahasto perusti kulttuurijournalismin mestarikurssin syksyllä 2013. Lisätietoja SKR Kurssilla opiskelee nyt ensimmäiset 20 toimittajaa, osa yleistoimittajia. Tarkoituksena on kuulla taiteentekijöitä, kulttuurivaikuttajia, journalisteja, tutkijoiden luentoja, käydä kulttuuritapahtumissa ja kirjoittaa niistä. Toimittajilla on oma media blogissa nimeltään "Kesto avoin'". Linkki tässä http://kestoavoin.com/ Ajankohtaista keskustelua käydään myös Facebook-sivuilla osoitteessa FB Kesto avoin

Tavoitteeni on kehittää oman blogini kulttuurin menopalstaa. Se sisältää jatkossa linkityksiä myös toimittamiini ja kuvittamiini juttuihin. Jotkut jutut ovat kuvakertomuksia. Kuvalla on oma tapansa puhua, kuvalla on joskus itsenäistä sanottavaa, johon faktatieto ei yllä.

Tarvitaanko kritiikkiä, kirjoittamisen opetusta ja tiedottamista?

Luin eilen illalla taidekriitikko Otso Kantokorven blogista jutun kritiikin kirjoittamiskurssista, jota hän vetää parhaillaan Helsingissä, osana Nuoren Voiman Liiton opetusta. Alastonkriitikko, kirjoittajakurssista

Nuoren Voiman Liitto ylläpitää Sysmässä kunnan kanssa kirjailijaresidenssi Villa Sarkiaa, jonne on hakuaika parhaillaan, vuodeksi 2014. Kirjoitin viime viikolla tällä sivulla, kuinka kirjoittaja, toimittaja ja roolittaja Pia Pesonen on parhailaan Sysmässä. Hän oli kirjastossa kertomassa uutuuskirjastaan Urho Kekkonen Strasse. Marja Pyykkö on ohjannut kirjan pohjalta elokuvan. Sen voi nyt käydä katsomassa elokuvateatterissa  - Lahdessa. Viralllinen Solar Filmsin traileri, linkki tästä Kekkonen tulee

Olisipa ollut tärkeää nähdä tämä elokuva Sysmän Kinossa, nyt kun kirjailija on itse paikalla kertomassa, miten kirja muuntuu elokuvaksi. Varsinkin, kun Pesonen on ammattilainen myös elokuvataiteen puolella. 

Harmi, että Kino ei vieläkään ole täällä käytössä. Elokuvatoiminta kiinnostaa laajasti ja on eräs tärkeimpiä taiteenlajeja. Elokuvaan täällä löytyy vankka nuorten harrastuspohja. Elokuvia tehdään itse.


Ei myöskään tieto kulkenut viime viikon tilaisuudesta  niille ihmisille, joita kirjoittaminen, kirjallisuus ja elokuva kiinnostaa. Miksi?

Tänä aamuna ystäväni, joka asuu ja kirjoittaa täällä ympärivuotisesti, kertoi, että Kansalaisopisto, joka toimii  kolmen eri kunnan alueella -  järjestää nyt kirjoittamisopetusta. Pöytälaatikot auki, Hiomo, Ylikoski Heimo. Elokuvan lisäksi myös kirjoittamiseen siis löytyy seudulla kiinnostusta. Sysmän kirjakylässä, naapurissa Hartolassa, Pertunmaalla, Joutsassa, Heinolassa jne. asuu ja kirjoittaa paikallisia ihmisiä, ympärivuotisesti. Kysyntää on, onko tarjontaa?

Kirjoitan nyt kritiikkiä, joka koskee taidetta, kulttuuria, opetustoimintaa ja liiketaloutta, kuntia, Eu-hankkeita, Yksi Sysmä työryhmiä. Asia koskee meitä kaikkia yksilöinä, henkilökohtaisesti, jokaista erikseen ja meitä kaikkia yhdessä.

Kysyisin ensin suoraan Villa Sarkian kirjailijoilta itseltään, jokaiselta tänne saapuvalta yksin ja erikseen: kiinnostaisiko jotakuta vetää pieni lyhytkurssi, edes yhden viikonlopun verran? Kolme kuntaa ylläpitää Itä-Hämeen opistoa, jonka lakisääteisenä velvoituksena on järjestää yleisen sivistystoimen opetusta, mutta tavoitteena on saada aikaan myös lyhytkursseja. 

Olen nyt seurannut näitä tiedottamisasioita täällä lähietäisyydeltä kaksi vuotta. Tuottajan näkökulmasta ongelma on siinä, että tässä tarvitaan yhteistyötä. 

Voisivatko nämä eri kunnat ja EU-rahoituksella pyörivät hankket kuunnella alueella asuvia ihmisiä, mitä he haluavat? Voisiko auditoinnin jälkeen etsiä ne yhteiset tavoitteet? Voisiko opetusta järjestää siitä, miten käytännössä verkotutaan eri toimijoihin, tiedotetaan yhdessä, käytetään nykyajan viestinnän välineitä. Sillä tavalla kysyntä ja tarjonta saattaisivat toisensa kohdata.

Kaikella rakkaudella: Nettisivuja, feissarisivuja ja blogeja pitää päivittää. Ei riitä, että ne on perustettu teknisesti olemaan. Tieto ei voi kulkea, jos kukaan ei kirjoita, luo sisältöjä. Kyse on nyt myös sisällöntuottamisen ongelmista, ei teknisistä ratkaisuista.

Tiedotteita pitää myös lähettää. Ei riitä, että ne liimataan marketin ilmoitustaululle tai jonkun kaupan ikkunaan. Ei niitä kukaan asiakas tule tänne satojen kilometrien päästä, ikkunoista ja ovista lukemaan. Asiakkaanne ovat nyt ihan muualla!

Tarvitaan siis KIRJOITTAMISEN opetusta. Sisältöjen luomista. Opetusta siitä, miten tiedotetaan, miten sisältöjä luodaan tekstin, kuvakielen, valokuvauksen ja kuvankäsittelyn avulla. Nämä ovat nykyajan kirjoitus- ja lukutaitoa. Tarvitaan sellaista tilaa ja laitteita kirjastolle, jossa näitä asioita voisi myös opiskella.

Teknologia ei yksin ole mitään ilman ihmistä, joka sitä käyttää.

Villa Sarkian kirjailjaresidenssi, Nuoren Voiman liitto, Sysmän kirjakyläyhdistys ja kustannustoimintaa harjoittava Kirjakylä Oy, Sysmän maankuulu kirjakauppa, Itä-Hämeen opisto, Yhteen Hiileen -hanke, Verkostosta voimaa, kaikki kultturiyhdistykset ja Yksi Sysmä -hankkeiden toimijat yhdessä. Kaikki vastaavat tahot Hartolasta, Joutsasta, Heinolasta, jne. mukaan. Tässä olisi nyt tärkeä kehittämiskohde. Asialla alkaa olla kiire, niin humanistisesta kuin liiketaloudellisesta näkökulmasta.