Yhteiseltä matkalta on säästynyt eri vuosien varrelta päiväkirjoja, kirjeitä ja valokuva-albumeita, joita rakensimme kortinpeluulla. Pelasimme pata-akkaa, häviäjä joutui kirjoittamaan tai piirtämään, voittaja saneli aiheen. Kirjeitä lähetettiin kotiin matkoilta. Myös Kainin luonnoskirjoista löytyy piirustuksia ja muistiinpanoja, joita nyt tekisi heti mieli käydä läpi. Kahdenkymmenen vuoden jälkeen, lopultakin minulle syttyi halu ja tarve kirjoittaa.
Valitettavasti aika on rajallinen, kesäkuusta lähtien minua odottavat Hämeenlinnan taidemuseossa ansiotyöt, mitä odotan innostuneena myös. Tulevana kesänä Hämeenlinnassa elämme sielläkin Taiteilijatoveruutta: seurassamme ovat Helene Schjerfbeck, Ada Thilén, Helena Westermarck ja Maria Wiik eli maalarisiskot . Näyttely on avoinna 7.6.-7.9.2014.
Jos kirjoitan miehisestä taiteen tekemisestä, on rinnalla tärkeää tutustua naistaiteilijoiden elämään ja työn edellytyksiin ja havaita, että monet asiat taidemaailmassa eivät ole muuttuneet sitten 1800-luvun. Naistaiteilijoista on ansiokkaasti kirjoittanut useissa kirjoissa, julkaisuissa ja artikkeleissa mm. taidehistorioitsija Riitta Konttinen. Monet taiteiljat ovat jääneet yleisölle tuntemattomaksi. Esimerkiksi Ada Thilénin tuotantoa ei ole Suomessa nähty näin laajassa mittakaavassa taiteilijan kuoleman jälkeen. Linkki näyttelyn esittelyyn Hämeenlinnan taidemuseon sivulla tässä http://www.hameenlinna.fi/Palvelut/Kulttuuri/Taidemuseo/Nayttelyt/Taiteilijatoveruutta/
Jatkan Kainin arkistoprojektin parissa vasta syksyllä, jolloin puutarhassa vetäydytään lepoon. Pieniä muurahaisen askeleita yritän silti ottaa myös tulevana kesänä "Kainin puutarhassa", päivitys tänään http://taidepiika-valokuvaus.blogspot.fi/2014/04/kainin-puutarhassa.html
