Kesänäyttely Vesi 3.6.-30.7.2017

Osallistun tänä vuonna valokuvin ITtE Taide ry:n kesänäyttelyyn VESI, joka järjestetään Sysmän Vanhalla paloasemalla osoitteessa Sysmäntie 18. Näyttelyssä on valokuvien lisäksi esillä piirustuksia, maalauksia, veistoksia, keramiikkaa, niksibetonitöitä, käsitöitä ja jopa kaksi yhteisötaideteosta sysmäläisiltä tekijöiltä,

Esille on saatettu yhteensä 94 työtä ja kuvataiteen lisäksi näyttelyssä on mukana Telle Talvitievan uutuuskirja Sysmäläesijä haekuja (Suomi 100 runokirjaa -kirjasarja, Mediapinta, 2017).

Kyllä moalimoa eäntä mahtuu.

Hiljasuus kertoo sen

mitei muuton kuule

Sysmäläisen harrasteryhmän Willanikkarien sekatekniikalla valmistama Willaneito kuvaa Sysmän asemaa Suomen kartalla. ITtE -Taide yhdistyksen niksibetonikurssilla rakennettu yhteinen suihkulähdeveistos solisee pääsalissa.

Näyttely on osa Suomi 100- juhlavuoden ohjelmaa.

Lisätietoja

ITtE Taide ry:ltä löytyy omat Facebook-sivut, linkki tässä https://fi-fi.facebook.com/ittetaide/

Sysmän joulumyyjäiset yli 100-vuotinen perinnejuhla

Sysmässä vietetään huomenna yli 100-vuotista joulujuhlaa yhteiskoululla. Järjestäjänä on viimeisten noin parinkymmenen vuoden ajan ollut lukion viimeisten luokkien oppilaat. Ohjelma on aina yllätyksellinen. Usein on esitetty joulunäytelmä, musiikki- ja tanssiesityksiä, joulupukki vierailee.

Kestitystä ovat tarjonneet eri naisjärjestöt ja yhdistykset. Herkkuja ja leivonnaisia on saanut ostaa kotiin joulupöytään. Tapahtumaa vietetään myös kädentaitojen juhlana, joulumyyjäisinä, joissa pääpaino on itse käsin tehdyillä tuotteilla.

Vierailin myyjäisissä ensimmäisen kerran vuonna 2012, tuolloin toimittajana kirjoittaen juhlasta pienen jutun Itä-Hämeeseen. Haastattelin Sysmän Marttojen Leena Kontista, joka osallistui tapahtuman järjestelyihin jo 20. kerran.

Innostuin vuonna 2012 itsekin kädentaitojen kehittämisestä, olihan paikalla yli 44 käsityöläistä ja joulutuotteiden myyjää, Kohta olin mukana sysmäläisten harrastekuvaajien ja Willanikkareitten toiminnassa.

Willanikkarit kokoontuvat vapaamuotoisesti joka toinen viikko Sysmän kirjakaupun yläkerrassa. Lyhytkursseja järjestetään. Kuluvana syksynä on opiskeltu mm. savesta muovailua ja keramiikan tekemistä. Kerhon nimestä huolimatta materiaali ja menetelmät ovat vapaat, Ohjaajana toimii usein joku keskuudestamme, erilaista ammatillista osaamista löytyy,

Tänä vuonna osallistun itsekin Sysmän joulujuhlaan myyntiosastolla. Ylläpidän tämän blogin alaosastoina neuleblogia ja valokuvablogia.

Tänä talvena osallistuin ITtE-taideyhdistyksen Sysmän tulevaisuutta pohtivaan näyttelyyn kirjastossa.

Näyttely on nyt päättynyt, mutta kuvakollaasini on esillä kirjaston Ellin kammarissa vielä joulukuun ajan, joten painatin joulujuhlaan myös muista Sysmä-aiheisista valokuvistani postikortteja.

Kaikki käsillä tekeminen on meditoinnin kaltaista, virkistävää vastapainoa muulle työlle eikä sen merkitystä hyvinvoinnille ja luovuudelle voi liikaa korostaa.




Käsin neulottu jämälankaviltti, 2016.

Yksityisnäyttelyni taitaakin olla ryhmänäyttely, My Solo exhibition seems to become a Group exhibition

ARTEFAKTIT - KAJAHTANEET KUDELMAT

Kokoan täällä parhaillaan näyttelyäni Sysmän kunnankirjastoon, osana Kajahtaneiden kudelmien SM-kisaa 2013. Tämän ryhmän lisäksi yksityisnäyttelyni tekemiseen osallistuu vapaamuotoinen kädentaitajien ryhmä, Sysmän Willlanikkarit. Ilman Willanikkareitten vapaamuotoisia tapaamisia Sysmän kirjakaupan yläkerrassa en olisi viitsinyt kehitellä kajahtaneita kudelmiani. Ilman yhteisöllistä tukea en viitsisi myöskään valokuvata, kirjoittaa, maalata akvarelleja tai tehdä ylipäänsä mitään. 

Elämä olisi tylsää ilman taiteilijoiden ja tekijöiden yhteisöjä, joissa saamme toimia vapasti, luovasti ja uutta ideoiden. Kukaan ei ole yksin tässä maailmassa, vaikka joskus tuntee niin. 

Elämme ja toiminmme osana monia eri yhteisöjä. Jotkut yhteisöni ovat jopa toisella puolella maapalloa: Intiassa, Etelä-Amerikassa ja Afrikassa asti. Maailmasta on tullut yhä pienempi tällä teknologian aikakaudella. Viestinnän avulla voimme tehdä yhdessä taidetta, järjestää näyttelyitä, projekteja ja kulttuurihankkeita vaikka toisella puolella maapalloa! Uskomatonta!

Ilman Willanikkareita olisin jäänyt mökille yksin kutomaan sukkaa. Sen sijaan huristelin aina Sysmässä ollessani potkukelkalla 7 km asvalttitielle, josta kulkee iltapäivällä linja-auto kirkonkylään. Ja kyllä, vaikka asuisi 15 km keskustasta, keskellä metsää, ihminen voi tulla toimeen myös ilman autoa. Voihan sitä liikkua myös kävellen, hiihtäen ja polkupyörällä, pukeutuu vain sään mukaan. Vaikka villaan.

Riika Willanikkari

Willanikkarit syntyivät vapaamuotoisena yhteisönä Sysmän kirjakaupan libristin, Tuula Mäyrän aloitteesta, tammikuussa 2013. Yhteisötila löytyi kirjakaupan yläkerrasta, jossa on siitä lähtien järjestetty ilmaisia työpajoja kaikille, joita käsillä tekeminen ja kädentaidot kiinnostavat. Menin ryhmään, jossa ikähaitari on noin 20-80 vuotta. Ja mitä tapahtui? Aloin hurjana neuloa, virkata, osallistuin helmeilyn työpajaan. Tutustuin pitsinnypläykseen, tein kymmeniä patalappuja ja ainakin viisikymmentä paria villasukkia. 

Syntyi sarja ylipolven pituisia sukkia. Jokaisesta sukkaparista tuli erilainen, en tee koskaan kahdesti samanlaista paria. Jokaisessa parissa on jokin virhe. Haluan käyttää eri värejä ja leikkiä langoilla ja materiaaleilla vapaasti. Sukkia tuli lopulta kymmeniä pareja ja siinä vaiheessa kävin kysymässä kahvila Lintan kammarista, voisinko tuoda niitä esille. Muitakin kajahtaneita kudelmia alkoi rakentua; villasta tehtyjä installaatioita, rakennelmia, hupsutuksia. No Lintan Kammari järjestää  kuvataidenäyttelyjen lisäksi myös paikallisten käsityöläisten töiden esittelyjä ja artesaanien näyttelyjä, joten meninpä mukaan siihenkin yhteisöön.

Mustakukkainen Sukka eli Mustasukkainen Kukka. Sarjasta Sukkamania, 2013.

Koivu kukkii jo, maaliskuu 2013.

Kajahtaneet kudelmat toimii yhteisöllisesti, avoimella periaatteella sosiaalisessa mediassa. Niinpä sitten Facebookissa aloin kysellä ystäviltä, mitä he toivovat, että tekisin? Haluaisin toteuttaa ihmisten unelmia, kaikessa mitä teen. Olipa se sitten näyttelyjen kuratointia tai tuottamisen tapoja. 

Eräs kalastaja kertoi, että hänen unelmansa on kalastajan taivas ja hän oli juuri lukenut Haanpään aiheeseen liittyvän novellin. Ajattelin käyttää willaa materiaalina ja ryhdyin tekemään installaatiota, jossa käytin myös järven rannalta löytämääni hylättyä katiskaa.



Vireillä oleva installaatio: Kalastajan unelma, 2013.

Talvella 2013 osallistuin myös Sysmän harrastevalokuvaajien toimintaan, aloin rakentaa installaatioita, joissa käytän runoja, kädentöitä ja valokuvia. 

Voit osallistua näyttelyni kokoamiseen ottamalla yhteyttä täällä blogissani, sähköpostitse tai Facebookissa. Tämä näyttely ei nimittäin jää tähän yhteen koosteeseen Sysmän kunnankirjastossa, vaan näyttely jatkuu seuraavassa näyttelyprojektissa, joka on jo tässä, läsnä.

Teokseni eivät ole koskaan valmiita, lopullisia. Jokaisessa on jokin virhe, silmukkakato, hirveitä erehdyksiä. Yksikään teokseni ei täytä mitään vaatimuksia. Työt ovat kuten minä itsekin, alati matkalla kohti jotakin tuntematonta. Jännittävää! 

Näyttely jatkuu seuraavana yhteisöllisenä monitaideteoksena. Missä? Se on meistä itsestämme kiinni. Mukana voi olla myös videota, musiikkia, teatteria ja mitä tahansa kokeilevia uusia muotoja. 


Sysmän näyttely jatkuu jo nyt myös kirjaston seinien ulkopuolella, jossa tallennan katoavaa maaseutua. Kierrän valokuvaamassa vanhoja torppia, hylättyjä taloja, yksinäisiä latoja, aittoja, rakennelmia. Yhdistän valokuvaukseen kädentaitoja. Myös valokuvaus itsessään on kädentaitoa. Näillä näkymin lähdemme ensi sunnuntaina klo 10 Sysmän kirjakaupalta retkelle Hartolaan etsimään kuvauskohteita kulttuurimaisemassa. Kuka meistä haluaa, voi osallistua myös avoimiin valokuvauskilpailuihin paikallisesti ja valtakunnallisesti, otamme niistä yhdessä selvää.

Artefakteiksi kutsumani teokset ovat yhteisöllisesti rakennettuja ja niillä on myös tarkoituksensa. Artefaktit ovat taiteellista tutkimustyötä. Sen lisäksi teen niiden yhteydessä kirjallista tutkimustyötä: kartoitan katoamassa olevaa maaseudun arkkitehtuuria, tutkin muutoksen tiloja, elävää maaseutukulttuurin perinnettä tässä ja nyt. Facebookin, blogin ja muiden medioiden avulla myös kansainvälisesti.