Nykytaide kohtaa kokoelmat Lahdessa

Lahden historiallisessa museossa 28.2.2016 asti

Lahden historiallinen museo linja-autoaseman vieressä on kuin korurasia. En jäänyt seisoskelemaan asemalle, vaan istahdin keväisenä päivänä puutarhan penkille, suihkulähteen äärelle. Jos astuu museon ovesta sisään, perillä odottaa yllätys. Tämä arkkitehtoninen korulipas ei ole mikään säilö arvoesineille.

Viisi taiteilijaa on valinnut Lahden museoitten kokoelmista itseään puhuttelevia töitä, käyttäen niitä lähtökohtana omille teoksilleen. Kutsunäyttelyn nimi "Viiden tähden kartano" on hieman harhaanjohtava. Kyseessä ei ole mikään hämäläisen kartanokulttuurin esittely, vaan historiaa luotaava nykytaiteen näyttely. 

Taiteilijat ovat Lahden kaupunginteatterin skenografi Minna Välimäki ja valosuunnittelun lehtori Kimmo Karjunen, kuvanveistäjä Jukka Lehtinen, kuvataiteilija Maria Laine, sarjakuvataiteilja Marko Turunen ja vaatesuunnittelun opiskelija Tuuli Pursiainen.

Näyttely on ripustettu museon alakerran viiteen saliin, joista löytyy kunkin taiteilijan kirjalliset perustelut valinnalle. Mainio tapa saattaa kokoelmien taidetta esille.

Emil Wikströmin veistos on lähtökohtana Maria Laineen maalaussarjan aiheille.

Virikkeet taiteilijan mielikuvitukselle voivat löytyä myös kokoelmien kätköistä. Menneisyys ja tulevaisuus yhdistyvät uudella tavalla myös katsomiskokemuksessa.

Jännittävin oli noin 2000 vuotta vanha kiinalainen ihmisfiguuri, joka on toiminut Tuuli Pursiaisen innoittajana. Pursiainen käyttää tekstiiliä veistomateriaalina. Installaationa kattoon ripustettu veistos vei minut löytöretkien aikaan, purjehdusmatkalle tuntemattomiin maanosiin.

Vierailin myös yläkerran kokoelmanäyttelyssä, joka koostuu monista eri osista. Näkemistä ja kokemista riittää useampaan kertaan, lähtien Viipurin museon esihistoriallisista kokoelmista keskiajan pyhimyksien kautta maakunnan historiallisiin aiheisiin.

Esillä oli myös kokonainen osasto uusia arkeologisia löytöjä,  joita on tehty viimeaikaisten torikaivausten yhteydessä Lahdessa. 

Merkillisimpiä löydöksiä on Alatorin alakulmasta löytynyt hevosen kallo, jolla oli 2,5 metriä pitkän kuristajakäärmeen selkänikamat.

Mukana oli myös kenkälankkipurkki, sulakkeita ja muuta outoa aineistoa.

Tutkijat ovat ajoittaneet löydökset 1900-luvun alkuun, jolloin torilla vieriali usein kiertäviä sirkuksia.

Voi vain ihastella Lahden historiallisen museon näyttelytekniikkaa, joka palvelee erilaisten yleisöryhmien tarpeita.  Näyttelysalien valaistukseen on kiinnitetty erityistä huomiota, joskus se luo hyvinkin dramaattisen tunnelman. Ripustuskokonaisuuteen sopivista, selkokielisistä videoruuduista löytyy helposti lisätietoa esillä olevasta aineistosta.

Nykytaiteen näyttelyn käytössä on myös mobiiliopastus, josta löytyy kunkin teoksen kuvailut. Kuraattorin puhuvan pään sijaan taiteilijat saavat itse kertoa teoksistaan. Kävijä voi myös vierailun jälkeen, kotona netin kautta perehtyä mobiiliopastukseen ja kuunnella taiteilijoiden puheenvuorot. Uuden tekniikan avulla näyttely laajenee museon seinien ulkopuolelle, kaukaisiin maanosiin.

Lisätietoja

Lahden historiallinen museo, näyttelystä, linkki tässä http://www.lahdenmuseot.fi/museot/fi/historiallinen-museo/nayttelyt/

Linkki mobiiliopastukseen. Kuuntele, mitä taiteiljat itse kertovat teoksistaan, linkki http://tarinasoitin.fi/viidentahdenkartano

Maalauksia, grafiikkaa, litografiaa ja veistoksia. Poimintoja Maila Talvio -salongin runsaudensarvesta.

Maila Talvio –salongin 30-vuotisjuhlanäyttely kokoaa retrospektiivisesti taiteilijat eri vuosilta 18.8.2013 asti

Tietääkseni vain harva kunta Suomessa ylläpitää itse omaa nykytaiteen näyttelytilaa. Pieni Hartola Itä-Hämeessä on suurenmoinen poikkeus. Kunta on ylläpitänyt kesäisin nykytaiteen galleriaa Itä-Hämeen kartanomuseon vanhimmassa päärakennuksessa jo 30 vuotta. Näyttelytoimintaa hoidetaan osana sivistys- ja kulttuuripalveluja. 

Näyttelyn 2013 on koonnut kunnan oma kulttuurituottaja ja vapaa-aikaohjaaja Anna-Maija Muurinen. Kautta aikojen on näyttelyt haluttu nimetä kotiseudun oman kirjailijan Maila Talvion muistoksi.

Vanha Koskipään kartano on kunnostettu taiteen tilaksi, mutta hienovaraisin muutoksin, kunnioittamalla rakennuksen arkkitehtuuria ja eri aikakausien luonnetta. Ympärillä kukoistava Itä-Hämeen museon puutarha on säilytetty 1850-luvun asussaan. Aluetta rajaa rauhallisesti Päijänteeseen laskeva Tainionvirta.

Hartolan Maila Talvio -salongin näyttelyt järjestetään Vanha Koskipään kartanossa, Itä-Hämeen museon alueella. Kuva Tainionvirran suunnasta.

Kesän 2013 näyttely on runsaudensarvi. Mukana on yhteensä 17 taiteilijaa. Juhlavuoden taiteilijat on kutsuttu mukaan sillä perusteella, että he ovat osallistuneet Maila Talvio -salongin näyttelyyn jonain aiempana vuotena tai vuosikymmenenä.

Taiteilijat: Leena Golnik, Samuli Heimonen, Heli Hiltunen, Matti Hintikka, Eeva-Liisa Isomaa, Kaija Kontulainen, Inari Krohn, Kuutti Lavonen, Piia Lehti, Tuula Lehtinen, Rauni Liukko, Marja Mali, Panu Patomäki, Merja Parikka, Hannu Pentti, Esko Railo ja Joakim Sederholm

Alakerrasta löytyy grafiikkaa, maalauksia, litografiaa ja veistoksia tunnetuilta tekijöiltä. Tuula Lehtisen kauneuden käsitystä tutkivat maalaukset löytyvät pääsalista. Lehtisen yksityisnäyttelyt nähtiin viime talvena Hämeenlinnan taidemuseossa ja Turun Wäinö Aaltosen museossa. Hartolassa ne ovat löytäneet tilan, jossa niitä voi tutkia intiimimmässä valossa. Kansainvälisesti tunnetuimpia nykytaiteilijoitamme Kuutti Lavonen elää taiteellisesti voimakasta aikaa, hänen teoksensa hehkuvat  Ensemble –teemaa niin Maila Talvio -salongin pääsalissa kuin aiemmin tänä vuonna nähdyssä yksityisnäyttelyssä Turun Wäinö Aaltosen museossa. 

Turkua ja Hartolaa yhdistää myös kuvanveistäjä Joakim Sederholm, jonka ensimmäisiä yksityisnäyttelyitä nähtiin Turun kaupungin galleriassa jo 1990-luvulla. Sederholmin veistokset on ripustettu salongin yläkerran karheaan, korkeaan ja kauniiseen avovinttiin.  Sederholm on vuosien varrella kehittänyt keraamisiin, peltisiin ja puisiin veistoksiinsa omaperäisiä pintakäsittelytekniikoita. Näyttelyn puuveistokset eivät ole enää pelkkiä veistoksia, vaan 3-ulotteisia maalauksia mielentiloista. Maalauksia ovat myös suvun jäsenistä tehdyt muotokuvat tai tutkielmat ihmisyydestä. Ne ovat enemmän kuin maalauksia, puureliefejä, joiden kehykset kuvanveistäjä on rakentanut 4-ulotteiseksi osaksi kokonaisuutta. Joakim Sederholm on ajallemme epätyypillinen kuvanveistäjä, hän kehittää lahjakkaasti ja persoonallisesti omaa suuntaansa, ei vilkuile ympärilleen, vaan keskittyy taiteensa tekemiseen.

Kuvanveistäjä Joakim Sederholm kulkee lahjaakkasti omaan suuntaansa. Veistokset ja reliefit ovat moniulottieisia maalauksia.

Kuvanveistäjä Kaija Kontulaisen teoksia löytyy alakerran lisäksi myös yläkerrasta. Alakerran vitriiniin on koottu intiimi sarja hellyttäviä pienoisveistoksia, joista puhuttelee erityisesti pienen lapsen muotokuva. Suuremmissa ja muodokkaissa, patinoiduissa puuveistoksissa löytyy huumoria, elämäniloa ja jämäkkyyttä; veistosten muotoja ja rytmejä kannattaa tarkastella veistosta kiertäen, eri kulmista. 

Kuvanveistäjä Kaija Kontulaisen puuveistoksen voi kuulla kukkopillin puhalluksena.

Yläkerran toisesta vinttikamarista löytyy suomalaisen litografian mestarin Matti Hintikan teoksia. Litografian taitajia ei ole maassamme monta, mutta graafikot pääsevät lajia nyt opiskelemaan myös Suomessa, Helsinki Lithon pajassa, jonka perustajat ovat Matti Hintikka ja Kuutti Lavonen.  Yläkerrassa löytyy myös teknisesti taitavasti toteutettuja, taidehistoriasta rikkaasti ammentavan, mutta omakohtaisesti aiheita käsittelevän taidemaalari Merja Parikan maalauksia. Parikan maalausten elävät kuvapinnat ovat jännittäviä ja jännitteisiä. Eri aikakaudet kuultavat värikerroksissa, ovat läsnä.

Juhlanäyttely on esillä 18.8.2013 asti. Vielä ehtii.