Joakim Sederholm, kuvanveistäjä Kainin puutarhassa

Tänään Itä-Hämeen kulttuuri-uutiset Kainin blogissa. Suomen Kulttuurirahaston Päijät-Hämeen maakuntarahaston vuosiapurahan saanut kuvanveistäjä Joakim Sederholm työskenteli vuosia Kainin apulaisena Helsingissä ja näyttelymatkoilla maailmalla. Viime vuosilta hänet muistetaan myös Maila Talvio -salongin taiteilijana Hartolassa.

Joakim Sederholmin julkinen työ Istuva tyttö, polttokäsitelty pelti. Linna-hotelli on deponoinut veistoksen Itä-Hämeen opiston alueelle, Linna-hotellin edustalle vuonna 2012. Kuva: Linna-hotelli, Hartola.

Kuvanveistäjä Joakim Sederholmin monumentaalinen Istuva tyttö lakitetaan vappuna 1.5.2015 klo 12 Linna-hotellin edustalla. Sederholm työskenteli vuosia Tapperin apulaisena ja on osa arkistoprojektia. Linkki tässä http://sculptor-kain-tapper.blogspot.fi

Tapperin arkistoprojektissa uutisia, uutta materiaalia 2013

Kirjoitin tänä aamuna Kainin arkistoon uuden tekstin julkisesta työstä, jonka rakensimme Tanskan valtion museoon, Kongernes Jelling, 2001. Linkki tässä

Kirjoittaessani syntyi oivallus siitä, kuinka paljon työtä tarvitaan julkisen teoksen tekemiseksi. Kuinka monien eri ihmisten ja tahojen yhteistyötä se vaatii. Taiteilijalta edellytetään monenlaista ammatillista osaamista ja asiantuntijuutta, jota ei voi opiskella missään taidekoulussa tai yliopistossa. Toisaalta, mitäpä outoa siinä olisi, että työkokemus syntyy työtä tekemällä. 

Kuvat juttuun on lähettänyt minulle kuvanveistäjä Kaija Kontulainen (os. Pekkarinen), joka oli mukana Kööpenhaminassa tekemässä työtä kanssamme. Toinen apulaisista oli kuvanveistäjä Riku Riippa. Ja kolmas nuori kuvanveistäjämme Joakim Sederholm tuli mukaamme Jellingeen, kun työ asennettiin paikalleen museon uudeksi aulaseinäksi. Tässä kuvassa vain pieni osa seinäreliefistä, tekovaiheessa Kööpenhaminassa.

Kainilla oli tapana työllistää nuoria kuvanveistäjiä mestari-kisälli -perinteen mukaisesti. Hän oli omaksunut mallin erinomaisena koulutusmuotona työskennellessään itse kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen apulaisena, viiden vuoden ajan. Kainin mielestä oppi, jota hän sai Tukiaisen kanssa työskennellessään, oli parempi ammatillinen koulutus kuvanveistäjän työhön kuin mitä hän oli saanut silloisessa Kuvataideakatemiassa. 

Aimo Tukiaisen kanssa Kain pääsi harjoittelemaan myös julkisten teosten tekemistä. Ammatilliseen osaamiseen sisältyy paljon työtä, josta nykyään käytetään sanaa "tuottaminen". On osattava laatia sopimustekstejä, osattava neuvotella ja tiedottaa. On laadittava toimintasuunnitelmia ja budjetteja ja opeteltava hankkimaan rahoitusta. Jo Tukaisen aikoina täytyi verkottua, toimia yhteistyössä, tiedottaa asioista. 

Kainin omassa korkeakoulussa opimme, että on uskallettava ja opeteltava olemaan avoimesti oma itsensä. Täytyy olla hirveän rohkea. Ja sitä ennen, ihan ensimmäiseksi täytyy ilkeästi raivata itselleen aikaa ja tilaa sen oman luovan työn tekemiseen. Jos ei ole taidetöitä, joita panna esille, ei ole myöskään mitään näyttelytoimintaa. Pitää olla ahkera. Taidetta tehdään joka arkipäivä. Taiteilija on se, joka tekee taidetta.

Kain oli Aimo Tukiaisen apulaisena juuri ne vuodet, kun Tukiainen teki Helsinkiin Mannerheimin Ratsastajapatsaan, nykyisen Kiasman edustalle. Melkoinen urakka kaikkine patsasta edeltävine kilpailuineen. Vaadittiin hermoa! - Työssä pitää olla hermoa, sanoi Tukiainen ja niin sanoi myös Kain.  Mannerheimin perinnesäätiö, ratsastajapatsas (15.9.2013)

Näistä asioista keskustelimme Kainin kanssa. Kirjoitin muistiinpanoja päiväkirjoihin. Pidin muisteluja ja Kainin keräämää materiaalia kultuurihistoriallisesti merkittävänä aineistona ja tallensin sitä työhuoneeseeni Helsingissä. Niin kauan kuin pystyin siellä sellaista ylläpitämään. Viimeiseen viiteen vuoteen en ole voinut pitää mitään työhuonetta, vaan noin 20 neliötä täyttävä arkisto on säilytetty ystävän autotallissa. Ensi viikolla varasto on tyhjennettävä. Olen tietysti iloinen, että saan vihdoin vuosien jälkeen taas materiaalia käsiini. Mihin ihmeeseen minä panen sen? Tämä minua kiusaava siivous- ja järjestelytyö nopeuttanee tätä arkistoprojektia. Nyt kerään hermoa, työssä täytyy olla hermoa! Tanska, National Museum of Denmark, Jellinge-reliefi 2001

Olen deponoinut noin 50 Kain Tapperin teosta yleisön nähtäville Helsinkiin. Kain Tapper -kokoelmat löytyvät Sairaala Ortonista/Galleria Orton, Ruskeasuo, Helsinki Kain Tapperin teokset esillä Helsingissä 2013

Maalauksia, grafiikkaa, litografiaa ja veistoksia. Poimintoja Maila Talvio -salongin runsaudensarvesta.

Maila Talvio –salongin 30-vuotisjuhlanäyttely kokoaa retrospektiivisesti taiteilijat eri vuosilta 18.8.2013 asti

Tietääkseni vain harva kunta Suomessa ylläpitää itse omaa nykytaiteen näyttelytilaa. Pieni Hartola Itä-Hämeessä on suurenmoinen poikkeus. Kunta on ylläpitänyt kesäisin nykytaiteen galleriaa Itä-Hämeen kartanomuseon vanhimmassa päärakennuksessa jo 30 vuotta. Näyttelytoimintaa hoidetaan osana sivistys- ja kulttuuripalveluja. 

Näyttelyn 2013 on koonnut kunnan oma kulttuurituottaja ja vapaa-aikaohjaaja Anna-Maija Muurinen. Kautta aikojen on näyttelyt haluttu nimetä kotiseudun oman kirjailijan Maila Talvion muistoksi.

Vanha Koskipään kartano on kunnostettu taiteen tilaksi, mutta hienovaraisin muutoksin, kunnioittamalla rakennuksen arkkitehtuuria ja eri aikakausien luonnetta. Ympärillä kukoistava Itä-Hämeen museon puutarha on säilytetty 1850-luvun asussaan. Aluetta rajaa rauhallisesti Päijänteeseen laskeva Tainionvirta.

Hartolan Maila Talvio -salongin näyttelyt järjestetään Vanha Koskipään kartanossa, Itä-Hämeen museon alueella. Kuva Tainionvirran suunnasta.

Kesän 2013 näyttely on runsaudensarvi. Mukana on yhteensä 17 taiteilijaa. Juhlavuoden taiteilijat on kutsuttu mukaan sillä perusteella, että he ovat osallistuneet Maila Talvio -salongin näyttelyyn jonain aiempana vuotena tai vuosikymmenenä.

Taiteilijat: Leena Golnik, Samuli Heimonen, Heli Hiltunen, Matti Hintikka, Eeva-Liisa Isomaa, Kaija Kontulainen, Inari Krohn, Kuutti Lavonen, Piia Lehti, Tuula Lehtinen, Rauni Liukko, Marja Mali, Panu Patomäki, Merja Parikka, Hannu Pentti, Esko Railo ja Joakim Sederholm

Alakerrasta löytyy grafiikkaa, maalauksia, litografiaa ja veistoksia tunnetuilta tekijöiltä. Tuula Lehtisen kauneuden käsitystä tutkivat maalaukset löytyvät pääsalista. Lehtisen yksityisnäyttelyt nähtiin viime talvena Hämeenlinnan taidemuseossa ja Turun Wäinö Aaltosen museossa. Hartolassa ne ovat löytäneet tilan, jossa niitä voi tutkia intiimimmässä valossa. Kansainvälisesti tunnetuimpia nykytaiteilijoitamme Kuutti Lavonen elää taiteellisesti voimakasta aikaa, hänen teoksensa hehkuvat  Ensemble –teemaa niin Maila Talvio -salongin pääsalissa kuin aiemmin tänä vuonna nähdyssä yksityisnäyttelyssä Turun Wäinö Aaltosen museossa. 

Turkua ja Hartolaa yhdistää myös kuvanveistäjä Joakim Sederholm, jonka ensimmäisiä yksityisnäyttelyitä nähtiin Turun kaupungin galleriassa jo 1990-luvulla. Sederholmin veistokset on ripustettu salongin yläkerran karheaan, korkeaan ja kauniiseen avovinttiin.  Sederholm on vuosien varrella kehittänyt keraamisiin, peltisiin ja puisiin veistoksiinsa omaperäisiä pintakäsittelytekniikoita. Näyttelyn puuveistokset eivät ole enää pelkkiä veistoksia, vaan 3-ulotteisia maalauksia mielentiloista. Maalauksia ovat myös suvun jäsenistä tehdyt muotokuvat tai tutkielmat ihmisyydestä. Ne ovat enemmän kuin maalauksia, puureliefejä, joiden kehykset kuvanveistäjä on rakentanut 4-ulotteiseksi osaksi kokonaisuutta. Joakim Sederholm on ajallemme epätyypillinen kuvanveistäjä, hän kehittää lahjakkaasti ja persoonallisesti omaa suuntaansa, ei vilkuile ympärilleen, vaan keskittyy taiteensa tekemiseen.

Kuvanveistäjä Joakim Sederholm kulkee lahjaakkasti omaan suuntaansa. Veistokset ja reliefit ovat moniulottieisia maalauksia.

Kuvanveistäjä Kaija Kontulaisen teoksia löytyy alakerran lisäksi myös yläkerrasta. Alakerran vitriiniin on koottu intiimi sarja hellyttäviä pienoisveistoksia, joista puhuttelee erityisesti pienen lapsen muotokuva. Suuremmissa ja muodokkaissa, patinoiduissa puuveistoksissa löytyy huumoria, elämäniloa ja jämäkkyyttä; veistosten muotoja ja rytmejä kannattaa tarkastella veistosta kiertäen, eri kulmista. 

Kuvanveistäjä Kaija Kontulaisen puuveistoksen voi kuulla kukkopillin puhalluksena.

Yläkerran toisesta vinttikamarista löytyy suomalaisen litografian mestarin Matti Hintikan teoksia. Litografian taitajia ei ole maassamme monta, mutta graafikot pääsevät lajia nyt opiskelemaan myös Suomessa, Helsinki Lithon pajassa, jonka perustajat ovat Matti Hintikka ja Kuutti Lavonen.  Yläkerrassa löytyy myös teknisesti taitavasti toteutettuja, taidehistoriasta rikkaasti ammentavan, mutta omakohtaisesti aiheita käsittelevän taidemaalari Merja Parikan maalauksia. Parikan maalausten elävät kuvapinnat ovat jännittäviä ja jännitteisiä. Eri aikakaudet kuultavat värikerroksissa, ovat läsnä.

Juhlanäyttely on esillä 18.8.2013 asti. Vielä ehtii.