Kulttuuriuutisia kansankäräjiltä 25.8.2013

KULTTUURIN KEHITTÄMISHANKKEET LISÄÄVÄT SYSMÄN VETOVOIMAA

totesi Verkostosta voimaa -hankkeen projektipäällikkö Raimo Lappalainen tänään sunnuntaina 25.8.2013 kansankäräjillä.  Lähidemokratian tapahtuma järjestettiin neljäntenä perättäisenä vuotena Sysmän Teatteritalolla.

Olin lähettänyt etukäteen sähköpostilla kulttuuriaiheisia kysymyksiä ja ilokseni ne löytyivät asialistalta. Niitä ehdittiin myös vähän käsitellä. Kovin syvälle asioiden sisältöihin ei luonnollisesti päästä keskustelutilaisuudessa, jossa asialista on pitkä ja moniin kunnallispoliittisiin suuntiin poukkoileva. Kansankäräjät ovat kuitenkin erinomainen tapa lisätä lähidemokratiaa.  Pelkkä järjestäminen kertoo hyvästä tahdosta ja yrityksestä saada ihmiset mukaan osallistumaan päätöksenteon prosessiin.

Avoimia, vapaita tilaisuuksia tarvitaan usein, jotta ihmiset pääsevät suoraan kysymään asioista, jotka askarruttavat, ja toisaalta myös jättämään ehdotuksia ja ideoita. Jos on menettänyt luottamuksensa koko politiikkaan, on ainakin vähän toivoa siitä, että tulee kuulluksi. Ja ainahan sitä voi kysyä! Entä jos meistä tuleekin lopulta oikein rohkeita ja rupeamme kyselemään? Jos alammekin itse vapaasti etsiä ja ehdottaa asioihin ratkaisuja? Jos saisi vielä kaverit innostumaan mukaan ja tekemään jotain jonkun pienen asian eteen, toteuttamaan se yhdessä. Mitähän sitten tapahtuisi? Hui, maailma pelastuu.

Kansankäräjien kesto on pari tuntia. Aika ei riitä siihen, että päättäjät ja asiantuntijat pääsevät kertomaan asioiden taustoihin liittyvistä kokonaisuuksista. Aihepiirit ovat niin laajoja, että asialistaa voisi rajata. Järjestää vuosittain vaikka kahdet tai kolmet käräjät, joissa kussakin käsiteltäisiin vain tiettyjä ajankohtaisia, päätöksentekoon tulevia asioita.  

Tänä vuonna aktiivi-ikäisin sysmäläisväki jäi nauttimaan sunnuntain auringosta. Yleisön keski-ikä oli 65 + . Myös nuorisoa haluaisi houkutella paikalle ottamalla esille niitä ajankohtaisia asioita, jotka juuri heitä askarruttavat. Ei tule kenellekään yllätyksenä, että se, mikä haiskahtaa politiikalle, ei nyt ole erityisen POP.  Jäin miettimään, miten vleisöä voisi lähestyä kohderyhmittäin, asettua ihmisten asemaan, katsoa asioita eri tahojen näkökulmasta.  Tähän suuntaan Yhteen Hiileen –hanke oli nyt osaltaan johdattamassa. Läsnäolijoille jaettiin kyselylomake, yhteistyössä Lahden Amk:n opiskelijan Taina Määtän kanssa. Kysely oli osa tutkimusta, jota Määttä tekee opinnäytetyönä valmistellakseen Sysmän ja Hartolan kuntien ikäihmisiä kattavaa palveluhakemistoa. Samalla on tavoitteena pyrkiä parantamaan tiedonkulkua.  

Juontaja Veijo Kare kertoi yhteiskoulun lehtorin näkökulmasta sysmäläisten nuorten videoelokuvauksen voimakkaasta innostuksesta ja hienoista tuloksista elokuvataiteen alalla. Esimerkiksi sysmäläissyntyinen Markku Kirves on Suomen menestyneimpiä nuoria videotuotannon ja graafisen suunnittelun toimijoita, jonka referensseissä löytyy tunnettuja brändejä. Monia muitakin tunnettuja alan tekijöitä on Sysmästä lähtöisin ja täällä parhaillaan syntymässä.  You Tubesta löytyy yksin Sysmän Yhteiskoulua klikkaamalla useita hienoja videotallenteita. You Tube Sysmä 

Verkostosta Voimaa –hankkeen projektipäällikkö Raimo Lappalainen puolestaan kertoi, että yhteistyössä Yhteen Hiileen –hankkeen kanssa ollaan kokoamassa internet-sivuille listausta myös kulttuuriyrittäjyyteen liittyvän rahoituksen osalta. Lappalainen mainitsi esimerkkinä AVEKin, joka on Audiovisuaalisen Kulttuurin edistämiskeskus. Lisätietoja Kopiosto, Avek

Kulttuuriaiheita oli esillä useampia, ja Veijo Kare juontajana johdatteli keskustelua humoristisella supliikilla sujuvasti. Kirjastolautakunnan puheenjohtaja Bror Ahlgren antoi viimeisen tilannetiedotuksen kirjaston uuden tilan löytämiseksi. Keskusteltiin myös Vanhan Paloaseman ottamisesta toiminnalliseen kulttuurikäyttöön, onhan ItTe-taideyhdistys järjestänyt tilassa talkoovoimin kuvataidenäyttelyt jo kahtena kesänä peräkkäin. 

Valtuuston pj. Eevakaisa Lehtosalo-Lönnberg oli avoimesti kiinnostunut esille nousseista kulttuurikysymyksistä, myönteisesti. Käsiteltiin myös tämän viikon kuuminta kulttuuriuutista: Sysmän entisen Suvi Pinxin alue on tulossa osaksi kunnan New Port -sataman kokonaisuutta. Kunnanjohtaja Marketta Kitkiöjoki taustoitti aihetta ja kutsui samalla kaikki sysmäläiset yksin ja yhdessä, niin yritys- kuin kulttuuritahot, mukaan suunnittelemaan toimintaa.

Verkostosta Voimaa -hanke on valmis tukemaan paikallista kulttuuriyrittäjyyttä ja apua löytyy hankkeistamiseen myös Yhteen Hiileen -hankkeelta. Painopistealueet ovat jo pitkään olleet yrittämisessä. Halutaan parantaa yritysten toimintaedellytyksiä, vahvistaa elinkeinotoimintaa ja tuottaa suoraa hyötyä yrityksille. Raimo Lappalainen totesi myös, että kulttuurin kehittämishankkeet lisäävät Sysmän vetovoimaa.

Tuottajille tämä nyt ei tule yllätyksenä. Suomessa on yritysrahoituksen puolelta, 1990-luvulta lähtien, haluttu tukea erityisesti niitä taide- ja kulttuurihankkeita, jotka suoraan hyödyttävät talouselämää.  Sen lisäksi on haluttu tukea sellaista toimintaa, joka tarjoaa vakuuttavia, luovia ideoita, myös taiteellista haastetta tai kehitysmahdollisuutta. Vakuuttava toimija tarjoaa kehittämismahdollisuuksia paikallisuuden lisäksi joko alueellisesti, mieluummin valtakunnallisesti tai kansainvälisesti. Volyymi on vain yksi tutkittava osa-alue; lisäksi toiminta suunnitellaan siten, että se on verkottunutta, monipuolista, aktiivista ja saavutettavaa. 

Tuottajakieli on karmivaa. Kulttuurialalle on kuitenkin ehtinyt kertyä 20 vuoden aikana tähän käsitteistöön ja problematiikkaan ammatillista erityisosaamista. Suomalaisen taiteen kansainvälistyminen on ollut hurjaa, markkinat ovat laajentuneet. Päätöksenteon tueksi on tehty ja tehdään jatkuvaa tutkimustyötä, jossa kehitetään niin määrällisiä kuin laadullisia mittareita. Ja kun kukaan tässä maailmassa ei kuitenkaan voi olla kaikkien alojen asiantuntija, niin voihan sitä miettiä asioita yhdessä. Kysytään neuvoa kuhunkin kysymykseen joltakin, joka tietää kuka tietää. Joku tietää.

 Kuurina-teatterin laulajat ja muusikot viihdyttivät yleisöä tutuilla laulelmilla. Ravioskorven poppoo osoittautui käräjäyleisön lemmikiksi. Tyttöjen RAP-esityksen runoissa meitä kaikkia pyydettiin ja kehotettiin olemaan kavereita keskenämme. Siihen toivomukseen ei ole muuta sanottavaa kuin KYLLÄ.

Maalauksia, grafiikkaa, litografiaa ja veistoksia. Poimintoja Maila Talvio -salongin runsaudensarvesta.

Maila Talvio –salongin 30-vuotisjuhlanäyttely kokoaa retrospektiivisesti taiteilijat eri vuosilta 18.8.2013 asti

Tietääkseni vain harva kunta Suomessa ylläpitää itse omaa nykytaiteen näyttelytilaa. Pieni Hartola Itä-Hämeessä on suurenmoinen poikkeus. Kunta on ylläpitänyt kesäisin nykytaiteen galleriaa Itä-Hämeen kartanomuseon vanhimmassa päärakennuksessa jo 30 vuotta. Näyttelytoimintaa hoidetaan osana sivistys- ja kulttuuripalveluja. 

Näyttelyn 2013 on koonnut kunnan oma kulttuurituottaja ja vapaa-aikaohjaaja Anna-Maija Muurinen. Kautta aikojen on näyttelyt haluttu nimetä kotiseudun oman kirjailijan Maila Talvion muistoksi.

Vanha Koskipään kartano on kunnostettu taiteen tilaksi, mutta hienovaraisin muutoksin, kunnioittamalla rakennuksen arkkitehtuuria ja eri aikakausien luonnetta. Ympärillä kukoistava Itä-Hämeen museon puutarha on säilytetty 1850-luvun asussaan. Aluetta rajaa rauhallisesti Päijänteeseen laskeva Tainionvirta.

Hartolan Maila Talvio -salongin näyttelyt järjestetään Vanha Koskipään kartanossa, Itä-Hämeen museon alueella. Kuva Tainionvirran suunnasta.

Kesän 2013 näyttely on runsaudensarvi. Mukana on yhteensä 17 taiteilijaa. Juhlavuoden taiteilijat on kutsuttu mukaan sillä perusteella, että he ovat osallistuneet Maila Talvio -salongin näyttelyyn jonain aiempana vuotena tai vuosikymmenenä.

Taiteilijat: Leena Golnik, Samuli Heimonen, Heli Hiltunen, Matti Hintikka, Eeva-Liisa Isomaa, Kaija Kontulainen, Inari Krohn, Kuutti Lavonen, Piia Lehti, Tuula Lehtinen, Rauni Liukko, Marja Mali, Panu Patomäki, Merja Parikka, Hannu Pentti, Esko Railo ja Joakim Sederholm

Alakerrasta löytyy grafiikkaa, maalauksia, litografiaa ja veistoksia tunnetuilta tekijöiltä. Tuula Lehtisen kauneuden käsitystä tutkivat maalaukset löytyvät pääsalista. Lehtisen yksityisnäyttelyt nähtiin viime talvena Hämeenlinnan taidemuseossa ja Turun Wäinö Aaltosen museossa. Hartolassa ne ovat löytäneet tilan, jossa niitä voi tutkia intiimimmässä valossa. Kansainvälisesti tunnetuimpia nykytaiteilijoitamme Kuutti Lavonen elää taiteellisesti voimakasta aikaa, hänen teoksensa hehkuvat  Ensemble –teemaa niin Maila Talvio -salongin pääsalissa kuin aiemmin tänä vuonna nähdyssä yksityisnäyttelyssä Turun Wäinö Aaltosen museossa. 

Turkua ja Hartolaa yhdistää myös kuvanveistäjä Joakim Sederholm, jonka ensimmäisiä yksityisnäyttelyitä nähtiin Turun kaupungin galleriassa jo 1990-luvulla. Sederholmin veistokset on ripustettu salongin yläkerran karheaan, korkeaan ja kauniiseen avovinttiin.  Sederholm on vuosien varrella kehittänyt keraamisiin, peltisiin ja puisiin veistoksiinsa omaperäisiä pintakäsittelytekniikoita. Näyttelyn puuveistokset eivät ole enää pelkkiä veistoksia, vaan 3-ulotteisia maalauksia mielentiloista. Maalauksia ovat myös suvun jäsenistä tehdyt muotokuvat tai tutkielmat ihmisyydestä. Ne ovat enemmän kuin maalauksia, puureliefejä, joiden kehykset kuvanveistäjä on rakentanut 4-ulotteiseksi osaksi kokonaisuutta. Joakim Sederholm on ajallemme epätyypillinen kuvanveistäjä, hän kehittää lahjakkaasti ja persoonallisesti omaa suuntaansa, ei vilkuile ympärilleen, vaan keskittyy taiteensa tekemiseen.

Kuvanveistäjä Joakim Sederholm kulkee lahjaakkasti omaan suuntaansa. Veistokset ja reliefit ovat moniulottieisia maalauksia.

Kuvanveistäjä Kaija Kontulaisen teoksia löytyy alakerran lisäksi myös yläkerrasta. Alakerran vitriiniin on koottu intiimi sarja hellyttäviä pienoisveistoksia, joista puhuttelee erityisesti pienen lapsen muotokuva. Suuremmissa ja muodokkaissa, patinoiduissa puuveistoksissa löytyy huumoria, elämäniloa ja jämäkkyyttä; veistosten muotoja ja rytmejä kannattaa tarkastella veistosta kiertäen, eri kulmista. 

Kuvanveistäjä Kaija Kontulaisen puuveistoksen voi kuulla kukkopillin puhalluksena.

Yläkerran toisesta vinttikamarista löytyy suomalaisen litografian mestarin Matti Hintikan teoksia. Litografian taitajia ei ole maassamme monta, mutta graafikot pääsevät lajia nyt opiskelemaan myös Suomessa, Helsinki Lithon pajassa, jonka perustajat ovat Matti Hintikka ja Kuutti Lavonen.  Yläkerrassa löytyy myös teknisesti taitavasti toteutettuja, taidehistoriasta rikkaasti ammentavan, mutta omakohtaisesti aiheita käsittelevän taidemaalari Merja Parikan maalauksia. Parikan maalausten elävät kuvapinnat ovat jännittäviä ja jännitteisiä. Eri aikakaudet kuultavat värikerroksissa, ovat läsnä.

Juhlanäyttely on esillä 18.8.2013 asti. Vielä ehtii.