Taiteilijakuvia

Kuratoin joitakin vuosia sitten Lallukan taiteilijoiden kanssa kesänäyttelyn Maila Talvio salonkiin Hartolaan. Näyttelyyn osallistuivat lähes kaikki Lallukan kuvataiteilijat, mukaan lukien hiljattain edesmennyt kuvanveistäjämme, professori Laila Pullinen. Kainin arkistoprojektia varten olen selaillut tänä syksynä kuva-arkistojani siinä toivossa, että löytäisin kuvia taiteilija-ystävistämme Lallukassa.

Yleensä kuvani liittyvät talon yhteisiin juhlahetkiin, esimerkiksi pesulassa en ole taiteilijanaapureitani kuvannut, Laila Pullisen kanssa kohtasimme kuitenkin usein juuri pyykkituvassa. Saatoimme keskustella puolisen tuntia taiteen ajankohtaisista asioista, ajan unohtaen. Harmittaa, etten ole Lallukan vuosinani osannut kuvata elämän arkea.

Arjen kuvat ovat myöhemmin kaikkein arvokkaimpia. Aika tekee valokuvasta merkityksellisen, olipa sen tekninen laatu mikä tahansa, kuten Susan Sontag kirjoittaa teoksessaan On Photography.

Minä ja sisareni Melek. Melek Mazicin näyttelyn ripustajaisissa Galleria Ortonissa. Kaikki on valmista päivää ennen avajaisia, Kuva: Sirpa Viljanen, 2015.

Sattumalta löysin tänä aamuna netistä Juha Laitalaisen juttusarjan Lallukan taiteilijoista. Jutut kuvineen ovat ilmestyneet Helsingin kaupunginosalehti Töölöläisessä vuoden 2015 alusta lähtien. Kimmokkeen jutunteolle on antanut se, että Lallukan taiteilijakoti on pitkään remontissa ja kaikki taiteilijat noin vuoden ajan evakossa. Joku asuu Lallukan ulkopuolella, työhuoneellaan. Eräät asuvat ja työskentelevät parhaillaan Pariisissa. Vaihdamme kuulumisia, kaikki ovat turvassa.

Kuvataiteilija Jaakko Nieminen ja kuvanveistäjä Helena Hietanen muuttivat Lallukkaan ja ensin entiseen kotiini vuonna 2005, kun muutin pois. Nykyään heidän käytössään on ollut kuvanveistäjien ateljeetila. Taidemaalari Marjukka Paunila on asunut Lallukassa vuodesta 2003 lähtien, nyt evakossa. Taidemaalari Lauri Laine työskentelee ajoittain Roomassa, graafikko Viktor Kuusela on asunut Lallukassa yli 50 vuotta. Juha Laitalainen on ehtinyt kuluvana vuotena haastatella myös kuvanveistäjä Laila Pullista. Viimeisiä ajatuksia onnistuttiin viime hetkellä taltioimaan osaksi Suomen taidehistoriaa. Linkki juttusarjaan tässä  http://www.valokuvamaailma.fi/Sivusto/Taiteilijapotretteja.html

Onnittelut Jean Sibeliukselle!

Onnittelukorttimme oli mukana Hämeenlinnan kansainvälisessä postitaidenäyttelyssä Verkatehtaalla syksyllä 2015. Nyt kaikki näyttelyyn osallistuneet onnittelut ovat nähtävillä Hämeenlinnan kaupunginmuseon FB-sivujen albumissa. 

Congratulations to Jean Sibelius on his 150th anniversary! International mail art exhibition was in Verkatehdas Hämeenlinna 28 August - 3 October 2015. All congratulations can now be seen in FB-site of Hämeenlinna city museum.

Linkki tässä FB Hämeenlinnan kaupunginmuseo

Näyttelyyn 2015 osallistunut postikortti on kooste Jussi Lahdensuon ottamasta kuvasarjasta. Tässä kuva 1/3. Kainilla oli tapana tarkistaa nuoruudentyönsä kunto Hämeenlinnassa vuosittain. 

Upein karhukuvani

Joulukalenterin luuuku 4 avautuu tänään neuleblogissa. Upein ja ainoa kuva karhusta, jonka olen ottanut löytyy tässä Kuka on tassutellut täällä? Kuka kiipesi puuhun?

Joku söi puuroani

Joulukalenterin luukku 3

Joulukuun kolmas luukku avautuu tänään neuleblogissa, linkki tässä Höyhenentakki

Valokuvablogissa on oma päiväkirjansa, tie sinne http://taidepiika-valokuvaus.blogspot.fi/

Joulukalenterin luukku 2

Joulukalenterin luukku 1 avautui eilen neuleblogissa, linkki tässä.Neulo se kukkasin

Luukku 2 avautuu NYT blogin Menovinkeissä. Lahden kaupunginteatterissa tänään klo 10.00 Muotoiluinstituutin joulumyyjäisten osa 2. ja myös Lahden Taideinstituutti on edustettuna. Etsitkö miehelle juhlapukua, joka erottuu massasta? Avaa joulukalenterin luukku 2 tästä http://taidepiika-menovinkit.blogspot.fi/2015/12/

Pure Gold, suunnittelija Pablo Alejandro Maas, Lahden Muotoiluinstituutti, 2015

Ilmastonmuutoksesta

Ilmastonmuutos on todellinen, emme enää pääse siltä pakoon silmät ummistamalla. Muutos koskee niin säätilaa kuin henkistä tilaa. Onko aika alkanut kulkea taaksepäin? Kehitys ei enää muistuta edistystä, vaan regressiota, sivistyksen taantumaa.

Tänä syksynä olen pohdiskellut, ettei maapallon ilmastonmuutoksen hallitseminen ole mikään haaste, vaan seuraus ihmisen omasta toiminnasta. Taikasanalla haaste peitellään todelliset ongelmat. Haastavan murroksen sijaan olemme tosiasiassa kriisissä. Arkikielessä käytämme taikasanaa haaste ja haasteellinen todellisten ongelmien peittelyyn. Laskin hiljattain uutisista 20 haaste-sanaa, se liitetään attribuuttina lähes kaikkiin elämän eri ilmiöihin, täysin asiayhteydestä riippumatta. Vihaan sanaa haaste. Ongelmia ei tarvitse tunnistaa eikä yrittää ratkaista, kun kaikki ymmärtävät, kuinka haasteellinen, challenging, jokin asia on.

Miten ilmastonmuutos vaikuttaa arkeeni, nyt marras-joulukuussa maaseudulla?

Kuvasin tämän maiseman kahdesti.

23.11.2015

1.12.2015

Toistuvat myrskyt aiheuttavat jatkuvia sähkökatkoksia. Ruokaa ja puhdasta juomavettä on ihan oikeasti varattava useamman päivän tarpeisiin. Sähkökatkosten aikana loppuu patterista lämpö. Vettä ei tule hanasta. Pyykkiä ei pestä eikä tiskejä tiskata, suihkuttelun sijaan käydään rantasaunassa tai lämmitetään kattilalla pari litraa vettä peseytymiseen..

Ja kun lumi taas suli, pupu pääsi salaattipenkin vartijaksi.

 Joulukuun 1. päivänä orvokki on kukkinut yhtäjaksoisesti 8 kuukautta. Kahden pakkasjakson jälkeenkin löytyy vielä persiljaa, yrteistä timjamia. Viljellään näitä.

Maailma pystyy leikkaamaan päästöt yksinkertaisella päätöksellä heittää sana haaste romukoppaan. Silloin emme enää yritä, vaan saamme aikaan, ja sovellamme tunnettuja ja tieteellisesti toimivia konsteja.