Näytetään tekstit, joissa on tunniste ItTe taideyhdistys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ItTe taideyhdistys. Näytä kaikki tekstit

8. marraskuuta 2016

Sysmä101, Tulevaisuus

ITtE -Taide Ry:n näyttely 

Tulevaisuus, Sysmä101


Sysmän kirjasto, Valittulantie 5, 19700 Sysmä

Näyttely esillä 3.12.2016 asti


Miltä maailma sinun mielikuvituksessasi näyttää tulevaisuudessa, noin sadan vuoden kuluttua?

Pohdiskelin ajan käsitettä valokuvaamalla keväällä, kesällä, syksyllä ja talvella. 

Vuodenajan lisäksi paikkakin vaihteli eri kotipaikkojeni mukaisesti otoksissa, 
jotka rakensin päällekkäisiksi. 

Syntyi 3-osainen kollaasi, tekniikkana silmä, muisti, mielikuvitus, kynä ja kamera, väritulostus valokuvapaperille.


Minullakin on sellainen käsitys, että puljaan kuvissani lapsuuden, nykyisyyden ja tulevan välimaastossa. Ajan kerrokset ovat näetyssä ja koetussa yhtä aikaa läsnä.

Aika ei ole mikään lineaarinen jatkumo, jonka voisi valokuvata horisontaalisesti. Jos haluan kuvata tulevaisuutta, se palaa spiraalina sinne, mistä liikkeelle lähdin. Aikaan sitoutunut paikka on sama ja silti erilainen. Ihmisinä elämme aina samojen kysymysten äärellä.

Ennen vanhaan varpuset nokkivat hevosenpaskasta jyviä talvella. Nyt varpusia ei juuri näe eikä hevosia. Tulevaisuudessa, 100 vuoden kuluttua, 27. toukokuuta, kun koivut puhkeavat hiirenkorvalle, syntyy Sysmän kaltaisia ekolokeroita, joissa ihmiset, supikoirat, villisiat, hirvet, hevoset ja varpuset elävät yhdessä. Jossain vaiheessa ihminen alkaa taas kuunnella puiden puhetta ja oivaltaa olevansa luontoa.

Riika Taidepiika

vapaa, ajan sysmäläinen


















Lisätietoja

Lisäää kuvia löytyy valokuvablogistani, linkki taidepiika-valokuvaus.blogspot.fi 
Blogin sähköposti riika.taidepiika@gmail.com

Sysmän kirjasto tässä

ESS, menoinfo Sysmä, tulevaisuus

23. elokuuta 2013

Veikko Sirenin akvarelleissa löytyy puhdasta voimaa



Tapasin Veikko Sirenin vuonna 2010, kun Sysmään oltiin perustamassa itTe-taideyhdistystä. Taideharrastajat kokoontuivat perustaakseen taideyhdistyksen; tehdäkseen taidetta, saadakseen opetusta ja järjestääkseen näyttelyitä. Ite-sanalla on perinteisesti viitattu kansantaiteilijoihin ja itseoppineisiin taiteilijoihin. Ite-taidetta kutsutaan myös naivistiseksi tai nykykansantaiteeksi. Nimilaput menevät mielestäni vähän poskelleen. Ite-taiteilijat voivat olla vaikka impressionistisia tai ekspressionistisia tai mitä tahansa, kuten muutkin taiteilijat. 

Kun ihmiset opiskelevat ja tekevät taidetta vuosia ja jopa vuosikymmeniä, kyse ei ole enää myöskään selkeästä ”kansantaiteesta”, joka perustuisi "itseoppineisuuteen". Ei tällä vuosituhannella, ei näillä tiedon valtateillä.

Tekniset tiedot ja taidot voi hankkia monia väyliä pitkin. Taidot syntyvät tekemällä taidetta ja saamalla kehittävää palautetta. Oma näkemys syntyy elämällä ja taidetta näkemällä ja sitä tekemällä. En voi tunnustaa mitään sellaista lokerointia enkä ismiä, joka kieltää ihmiseltä luovuuden. Osaamme jo kaikki laulun: Anna kaikkien kukkien kukkia. Turha enää uusintaa toiseuden tiloja, joista taiteilijat ja kriitikot juuri pyristelivät eroon. Voi vain katsoa työtä silmiin, yrittää arvioida lopputulosta verrattuna siihen, mitä vastaavaa muualla on sattunut kohtaamaan, nykyhetkessä ja menneisyydessä.


Tutustuin Veikko Sireniin paremmin, kun hän osallistui kesän 2010 maalauskurssille, jossa tutkimuksen kohteina olivat ihminen ja maisema. Opettajina olivat taidemaalarit Antti Ojala ja Risto Vilhunen. Käytännön maalaamisen lisäksi kurssiin sisältyi henkilökohtaista ohjausta, teoreettista opetusta, taidehistorian luentoja ja palautehetkiä maalausten äärellä.

Leonardo da Vilhun palautehetki ryhmälle kesän maalauskurssilla 2010.

Veikko Siren kertoi jo 2010 olevansa kiinnostunut maalaamaan myös akvarelleja. Hän myös toivoi saavansa lisää opetusta eri akvarellitekniikoista. Hän oli ehtinyt jo vuosien ajan osallistua kansalaisopiston talvisin järjestämään maalausopetukseen, taidemaalari Esila Oeschin johdolla. Siren oli saanut henkilökohtaista ohjausta maalaustaiteen perusteisiin ja edennyt akryylista öljyvärimaalaukseen. Akvarellimaalausta hän oli opiskellut jo tätäkin aiemmin Jyväskylässä. Sireniä oli silloin kiinnostanut erilaiset akvarellitekniikat. Kesäkurssilla 2010 maalasimme kauniin sään aikana ulkona, eri tekniikoilla, Sirenillä oli kuitenkin käytössään öljyvärit.

Vuonna 2010 oli valmiina sarja öljymaalauksia, jotka taiteilija halusi saattaa esille. Keskustelimme siitä, kuinka tärkeää tekijälle on saada työt nähtäville. Tarvitaan rohkeutta panna itsensä alttiiksi arvostelulle. Palautetta oppii vastaanottamaan ja antamaan, kun osallistuu taideopetukseen, johon palautehetket kuuluvat osana opetusta. Ilman palautetta ei työssä voi kehittyä. Näyttelyajan saaminen taas tuo innostusta työn jatkamiseksi, harrastus on tavoitteellista. Vuonna 2010 Veikko Sirenin yksityisnäyttely oli Sysmän keskustassa, kahvila Lintan kammarissa, joka järjestää myös taidenäyttelyitä. Olen kirjoittanut Lintan kammarin tuottamista näyttelyistä ja kulttuuritapahtumista aiemmin Itä-Hämeessä (Ajan tasalla, 12.12.12, löytyy blogin arkistosta).


Veikko Sireni on osallistunut kesinä 2012 ja 2013 ItTe-taideyhdistyksen ryhmänäyttelyihin Sysmän keskustassa, Vanhan Paloaseman tilassa. Tänä vuonna huomioni kiinnittyi pieneen akvarelliin, joka oli ripustettu etutilassa sivusermille.

Valo, akvarelli, 24 x 16 cm, 2012

 Sehän on Veikko Sirenin työ! Tästähän pitää saada kuva.

Valitettavasti tämäkään kuva ei anna oikeutta alkuperäiselle työlle.

Pitkään katselin näyttelyssä maalausta. Tuntui siltä, että Sireni oli käyttänyt taustalla mtesässä märkämaalaustekniikkaa. Kuivaa pensseliä hän on käyttänyt vain viivojen piirtämiseen. Maalauksen sommittelu ja syvyysvaikutelma miellyttivät. Tuntui, ettei työssä ollut liikaa aineksia eikä liian vähän. Omakohtainen aihe, viluinen syksyinen tunnelma, ruskan aavistus, vene odottaa laiturissa kalamiestä.

Syntyi halu nähdä enemmän. Mieltä jäi kaihertamaan, onkohan akvarelleja vielä lisää? Menen työhuoneelle, jossa Sireni on parhaillaan kehystämässä uusia öljymaalauksiaan. Hän kertoo jatkaneensa maalausta kansalaisopistossa talvisin Elisa Oeschin opastuksella sekä itsekseen myös akvarellin parissa. Kesällä hän on osallistunut Hartolan opiston perinteiselle kesän maalauskurssille, jonka opettajana on Pietarin Kuvataideakatemiasta valmistunut taidemaalari Konstantin Sterkhov. Vaikka yhteistä opetuskieltä ei ole, Sireni pitää mielenkiintoisena käytännön opetusta, jota hän on taiteilijalta saanut.

Värit Sankt Peterburg. Pietarilaiset taiteilijavärit ovat ilmestyneet salkkuun.

Kesäisin maaseudulla eletään vuoden kiireisintä aikaa eikä Sirenillä ole mahdollisuutta keskittyä maalaamiseen kuten talvella. Syksyn saapumista tervehditään tässä ateljeessa iloisin mielin.

Akvarellit ovat voimakkaita, niihin on tullut vapautta. Kun tekniset asiat ovat hallussa, maalaukset ovat taidokkaita ja siitä alkaa oman ilmaisun aika. Sirenin akvarellit hehkuvat voimaa ja valoa.

Ukkostaa, akvarelli, 16 x 11 cm, 2012




Näen kauneimpia akvarelleja, mitä olen pitään aikaan tavannut. Ne ovat syntyneet kuin itsestään, vaivalloisen taipaleen jälkeen syntyy yhtäkkinen, selkeä oivallus.
Joriinit, 24 x 16 cm, 2012



Nimetön,  akvarelli, 24 x 16 cm, 2012

Nimetön, akvarelli, 28 x 23 cm, 2012
Nimettömän akvarellin selkeä muoto on nerokkaan yksinkertainen. Valon ja värin leikki on vaivatonta, värit ovat puhtaita! Riemastun, haluan kuvata ja nostelemme maalauksia valoon ja kääntelemme takaisin varjoon, sivuvaloon. Ei tällä kameralla voi, ei ilman jalustinta. Sovimme, että lähetän kuvat hyväksyttäväksi ennen kuin julkaisen missään. 

Sirenin Veikko nauraa, on kaverillinen. Nyt lähdetään keittämään kahvit.


Ulkona odottaa silitystä kehräävä kissa.


Pihalla otan pari kuvaa myös Hieho-veistoksesta, joka oli sekin mukana kesänäyttelyssä 2013.

Pari kuvaa Sirenin akvarelleista on nyt sitten julkaistu. Sosiaalisessa mediassa palautetta tuli jo ammattitaiteilijalta: ”vaikuttava, eleiltään varma, samanlaista taituruutta, mutta toisenlaisessa tyylissä kuin Olli Lyytikäisellä, joka oli sentään mestari akvarellien tekijänä. Olen hämmentynyt. Positiivisesti”

(Tarkistin, että Olli Lyytikäisen yksityisnäyttely järjestettiin hänen kuolemansa jälkeen nykytaiteen museo Kiasmassa vuonna 2000. Mies ei koskaan käynyt Kuvataideakatemiaa).

Veikko Sirenin seuraava yksityisnäyttely on syyskuussa Hartolan Pullapajassa, joka on vaihtuvia kuvataidenäyttelyjä järjestävä kahvila Hartolan keskustassa. Taiteilija on esittelemässä teoksiaan Hartolan markkinoiden aikaan 7.9.2013. Näyttelyn osoite on Keskustie 59, 19600 Hartola. Pullapaja