Lallukan taiteilija Ester Helenius Hämeenlinnan Taidemuseossa

Ester Heleniuksen Ihmishahmoiset kukat tanssivat Pariisista Taiteilijakoti Lallukkaan. Näyttely Hämeenlinnan Taidemuseossa 2.10.2016 asti.



Kuuden vuosikymmenen uran tehnyt taidemaalari Ester Helenius (1875-1955) asui ja työskenteli Lallukan taiteilijakodissa Helsingissä. mutta asui ja maalasi myös paljon Pariisissa. Hänen debyyttinäyttelynsä oli 1890-luvun puolivälissä, josta lähtien hän onnistui työskentelemään päätoimisesti kuvataiteilijana.

Helenius siirtyi työskentelemään enemmän Suomessa vuodesta 1929 lähtien. Suuremman yleisön tietoisuuteen hän tuli kukkamaalauksella Espanjalainen morsiusvihko (1927), jonka kriitikot nostivat esille useissa peräkkäisissä näyttelyissä. Hämeenlinnan Taidemuseon näyttelyssä 2016  vieraillessani kiinnostuin erityisesti Heleniuksen 1930-luvun tuotannosta, jolloin monikulttuurinen ja moniarvoinen Pariisin atmosfääri näyttää itsenäistäneen taiteilijaa. 

Aiemmin Heleniuksen maalauksia nähtyäni olen pitänyt hänen tuotantoaan merkillisen epätasaisena. Yleisvaikutelmani on tähän asti ollut se, että Helenius kokeili jatkuvasti maalaustaiteen eri tyylisuuntia. Tämä vaikutelma on nyt uuden näyttelyn myötä muuttunut.

Naistaiteilijana työskentely sortovuosista sisällissodan kautta talvi- ja jatkosotaan edellytti muuntautumiskykyä. Oman taiteilijatien löytäminen ei ole kenellekään helppoa, etenkään poliittisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti epävakaina ja ahdasmielisinä aikoina. Suomalainen, ruotsinkielisen pappilan tytär oppi käyttämään suomen kieltä vasta Pariisissa, 1930-luvulla.  Moniarvoisessa kulttuurissa niin ihmiset kuin kieliryhmätkin kohtasivat toisensa eri tavalla kuin kansallismielisessä, ahtaan ilmapiirin ympäristössä. 

Pariisissa Helenius oppi luovimaan sosiaalisesti ja hän kehittyi joko-tai -vastakkainasettelusta sekä-että -ajatteluun. (Palin, 7). Helenius myös pääsi ensimmäisten taiteilijoiden joukossa vuonna 1933 muuttamaan moderniin ateljeeasuntoon Lallukan ateljeekotiin Helsingin Töölössä. Kontrastiväreillään 2016 näyttelyssä häikäisevät ,1930-luvun kukkamaalaukset, ovat ajalta, jolloin Helenius jo maalasi vapaammin, eläen taiteilijayhteisössä, Lallukan ateljeessaan.

Näyttelyyn liittyvä Tutta Palinin kirja Ester Helenius – Värihurmion palvoja,  (SKS ,2016), on myös osa Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta Turun yliopistossa. Kirjassa Palin tutkii Heleniuksen tuotantoa osana Suomen historiaa. 

Öljymaalaus Arabeski (Kukkia pullossa), 82 x 61 cm, 1934 liittyy Heleniuksen tanssi-aiheisiin, baletin arabeskiin, joka tarkoittaa asentoa, jossa tanssija seisoo toinen jalka taakse ojennettuna.  Kädet pidetään samaan aikaan kannatettuina allongé, jolloin muodostuu pitkä linja sormenpäistä varpaisiin asti. Heleniuksen kukka-aiheissa voi olla kyse myös tanssitaiteen ja modernin kuvanveiston liikkeestä, rytmistä ja piirustuksellisista viivoista, vaikka hänen tiedetään itse kokeneen muodon vain harvoin maalaukselliseksi.

Heleniuksen maisemamaalausten värisommitelmista löytyvät voimakkaat kontrastit saavat Pariisissa rinnalleen hienostuneita sävyjä, ranskalaisen atmosfäärin valoa, vaaleanpunaisesta violetin kautta siniseen ja vihreään liukuvia sävyjä. Taiteilijan kukkamaalauksia puolestaan voi tarkastella väriteorioiden ja taidehistorian jatkuvasti muuttuvien suuntauksien lisäksi myös jonkinlaisina karaktääreinä tai muotokuvina. 



Mitä tiedämme Heleniuksen Lallukan ajasta? Emme varmastikaan kaikkea.

Kuva: Lallukan Taiteilijakotisäätiön arkisto, kuvaplanssissa 2005, valokuvaaja Jouko Vatanen.



Vuonna 1933 sanomalehdet esittelivät lukuisissa jutuissa uutta, modernia Lallukan taiteilijataloa, ja Ester Helenius esiintyy monissa haastatteluissa. Taiteilijakoti myös pysyi Heleniuksen tukikohtana hänen elämänsä loppuun saakka, vaikka hän jatkosodan aikana kylmyyttä ja pommituksia paetessaan asui myös muualla Helsingissä (Palin, Tutta, 9).

Lallukan taiteilijakodissa kuvataiteilijoille on kiintiöity 26 ateljeeta ja asuntoa. yhteensä noin 2600 m2 ja koko talo on ollut peruskorjauksessa vuodesta 2015 lähtien. Lallukassa muistetaan vielä, kuinka sodan aikana pommitukset aiheuttivat suuren asuntopulan Helsinkiin. Huoneenvuokrauslautakunta valvoi, ettei asuntoja pidetty tyhjillään. Sota-aikana taiteilijan perheen lisäksi saattoi asunnossa asua neljäkin muuta perhettä. Eräs viisihenkinen perhe oli asunut ateljeen varastokomerossa (Lallukan taiteilijakotisäätiö, 2016)

Vuonna 1942 Heleniuksen ateljeeasunto sijaitsi Lallukan seitsemännessä kerroksessa, pommituksille alttiissa paikassa. Asunnossa oli kylmä ja ympäristökin oli ankea, yli puolet taiteilijoista oli nyt jättänyt talon. Naapuruston ikkunatkin oli pääosin laudattu kiinni, ja Helenius osti asunnon Helsingin Lauttasaaresta.70-vuotispäivänään toukokuussa 1945 Helenius on taas valokuvattu Lallukan kodissaan. Hän on pyörtänyt piruetin takaisin Lallukkaan.

Helenius lahjoitti teoksiaan vuonna 1952 vasta perustetun Hämeenlinnan Taidemuseon avajaisnäyttelyyn ja myöhemmin testamenttasi jäämistönsä museolle. Tänään Hämeenlinnan Taidemuseossa on yhteensä 237 Ester Heleniuksen teosta, joista noin puolet on grafiikkaa ja piirustuksia. 

Museon amanuenssi Päivi Viherluoto on lukuisina vuosina tehnyt peruskartoitusta Heleniuksen tuotannosta sekä koonnut myös edellisen Heleniuksen taiteen näyttelyn Hämeenlinnan Taidemuseoon vuonna 1988. Heleniuksen näyttelyyn 2016 on koottu maalauksia lukuisista eri kokoelmista, mm. Ateneumista, Riihimäen taidemuseosta ja yksityiskokoelmista.



Ester Heleniuksen teoksia on samaan aikaan mukana myös Hämeenlinnan Taidemuseon toisessa näyttelyssä ”Modernin monet kasvot” Lohrmannin rakennuksessa.
Näyttely on avoinna 30.10.2016 asti.

Ester Heleniuksen teoskuvia löytyy runsaasti Hämeenlinnan Taidemuseon internet-sivuilla ja päivityskuvisssa Facebook-sivuilla Linkki tässä http://www.hameenlinna.fi/taidemuseo/

Näyttely jatkuu Salon taidemuseon Veturitallissa 21.10.-22.1.2017 saakka. 

Linkki tässä http:www.salontaidemuseo.fi/nayttelyt/tulevat/



PS. Lallukan taiteilijakodin internet-sivut on uusittu.Sivulta löytyy nyt mm. uusi alaotsikko Tapahtumia, johon päivitetään taiteilijakodin uutisia ja asukkaiden tapahtumia sekä tulevia näyttelyitä, linkki tässä http://lallukkasaatio.net/

Suurperheitten dynamiikkaa

Tove Janssonin 100-vuotisjuhlanäyttelyssä Ateneumissa Helsingissä on parhaillaan esillä joitakin hänen isänsä, kuvanveistäjä Viktor Janssonin (1886-1958) tekemiä pienoisveistoksia. 

Monissa Viktor Janssonin veistoksissa on mallina on ollut oma tytär Tove.  Näyttelyvierailulla toissapäivänä tunnistin pronssikuvista Toven nuorena tyttönä, satuinhan kuukausi sitten valokuvaamaan 17-vuotiasta Tovea Hämeenlinnassa. Julkaisin kuvia Taidepiika FB-sivulla, mutta tässä nyt vielä blogissa.

Tove on ollut mallina Viktor Janssonin pronssiin valamalle kokovartalokuvalle ”Nuoruus” vuodelta 1931. Muistan klassisesti veistetyn alastoman tytön jo varhaislapsuudestani, jolloin kävin elämäni ensimmäisiä kertoja kirjastossa, Hämeenlinnassa. Pronssiin valettu veistos on ollut nykyisellä paikallaan vanhan kirjaston eli entisen venäläisen kirkon puistikossa vuodesta 1967 lähtien, lahjoituksena rakennusliike Kummila Oy:ltä.

Usein koen, että aika virtaa pyörteenä, se ei etene horisontaalisesti. Palaan yhä uudelleen samoihin aiheisiin ja paikkoihin, kuten nyt Tove Janssonin näyttelyn myötä Hämeenlinnaan ja Helsingissä Lallukan taiteilijakotiin Etu-Töölössä. Ateneumin näyttelyssä on esillä Tove Janssonin vuonna 1942 tekemä öljymaalaus "Perhe", 181 x 216 cm. Se on todellinen muotokuva Toven perheenjäsenistä Lallukan kodissa.

Olen tehnyt töitä Lallukan taiteilijoiden kanssa ja asunut itsekin aikoinaan talossa 12 vuotta. Elämä Lallukassa kytkeytyy monin tavoin Suomen taiteeseen kultakaudesta lähtien nykyhetkeen saakka. Minulle tuli silti yllätyksenä, että Janssonin perhe asui Lallukassa vuodesta 1933 lähtien. Koska ateljeeasunnot Lallukassa myönnetään taiteilijalle koko eliniäksi, perhe olisi asunut siellä 25 vuotta, aina vuoteen 1958 asti.

Ateneumin näyttelyn kuraattorin FT Tuula Karjalaisen mukaan Tove Janssonille oma lapsuuden ydinperhe oli erittäin merkittävä.

Tove asui kotona vanhempiensa kanssa Lallukassa lähes 30-vuotiaaksi, ja hänen läheinen suhteensa taiteilija-äitiin Hamiin säilyi äidin kuolemaan asti. 

Maalauksessa "Perhe" äiti katsoo Tovea ja isä katselee tilannetta syrjästä, mikä Karjalaisen mukaan kuvaa myös perheen dynamiikkaa. Sota on läsnä mystisessä kuvassa, jossa pikkuveljet Lars ja rintamalla ollut Per Olof pelaavat arvoituksellista kohtalonpeliä, sakkia. Onko tuloksena elämä vai kuolema? Monet Toven ystävistä kaatuivat sodassa. 

Taide ei ole jotain keinotekoista, se on elävää elämää, todellisia tunteita, ihmissuhteita, kohtaloita.

Tarina kietoutuu tietysti myös Sysmään, jonne vie monet tieni. Sysmän Pyhän Olavin keskiaikaisen kirkon maalla löysin tänään Viktor Janssonin tekemän Sysmän Vapaussodan muistomerkin, vuodelta 1920. Muistomerkin alle on haudattu 29 kaatunutta. Punaiset haudattiin Sysmässä Otamon hautausmaalle, 5 km Lahteen päin.  Veistos on käännetty myöhemmin vuosien 1939-1945 sankarihautoihin päin.

Ruotsalainen tutkija Boel Westin, joka Tuula Karjalaisen tavoin on saanut vapaasti tutustua koko Tove Janssonin yksityiseen arkistoon, kertoo Viktor Janssonin asettuneen sisällissodassa valkoisten puolelle. Viktor Jansson kirjoittaa kotiin rintamalta kevättalvella 1918 toivoen, että pienestä tyttärestä tulisi vielä kerran suuri taiteilija. 

Isälle lapsen sukupuoli on merkityksetön. Lapsi on piirtänyt isälle kuvia kirjeessä. Paria tuntia ennen taistelun alkamista isä toivoo, että Tove jatkaisi taiteellista työtä. Isä jäi sisällissodassa eloon, ja hänen toiveensä täyttyi,  tyttärestä tuli kansainvälisesti tunnettu taiteilija ja kirjailija, mutta poliittinen näkemys oli tyttärellä toinen.

Ateneumin näyttelyssä on nähtävänä myös ensimmäisiä Tove Janssonin tekemiä piirustuksia. Pienten hahmojen kasvoista löytyy leikkisää virnettä. Tove on tavoittanut ihmiskasvojen ilmeikkyyden ja liikkeen piirroksissaan jo 3-4 -vuotiaana, oman taiteilijaäidin ohjauksessa.

Näin pääsin näyttelyn katsojana osaksi Muumiperheen dynamiikkaa. 

Tove Jansson kuvaili Muumiperhettä Suurperheeksi. Lallukassa asuva ja työskentelevä akateemikko Outi Heiskanen puhuu eri taiteilijayhteisöistä Suurperheinä, myös Lallukan yhteisön voi nähdä yhtenä yhä elävistä, tarinaan kietoutuvista Suurperheistä.

Lähteitä

Näyttelyn kuraattori FT Tuula Karjalainen on valinnut näyttelyoppaaseen 12 teosta ja teemaa, joiden kautta voi tutustua näyttelyyn. Teosesittelyjä voi kuunnella klikkaamalla kuvien alta löytyviä linkkejä. Lallukan taiteilijakodissa maalattu öljyvärityö Perhe löytyy oppasta. Linkki tässä Tove Jansson -näyttelyn ääniopas

Tuula Karjalainen, uusi elämänkerta, kirja Tove Jansson, Tammi, helmikuu 2014. Tammi, kirjat

Boel Westin, Tove Jansson, sanat, kuvat, elämä 2007. Schildts & Söderströms, Nörhaven, Tanska, 2013 Schieldts ja Söderströms

Lallukan taiteilijakoti http://www.lallukkasaatio.net/

Viktor Jansson, Hämeenlinnan kaupungin julkiset veistokset Virtuaalipolku Hämeenlinnan kaupungin julkisiin veistoksiin

Viktor Jansson, Sysmän vapaussodan muistomerkki Sysmän kunta, patsaat ja muistomerkit

BLOGIN ARKISTO LUOTU

Blogistani löytyy projektien arkisto.  Siihen on nyt koottu materiaalia yhden projektin osalta: Lallukan taiteilijoiden kesä Maila Talvio -salongissa (27.5.-19.8.2012). Kyse oli Lallukan kuva-, sävel- ja näyttämötaiteilijoiden yhteisöllisestä monitaidetuotannosta Hartolassa vuonna 2012. 

Lallukan ateljeetiloja, Lallukan Taiteilijakotisäätiö, arkisto. Kuvaplanssi: valokuvaaja Jouko Vatanen. Näyttelyissä MAC, Chilen nykytaiteen museo 2008 ja  Lallukan taiteilijoiden kesä Maila Talvio -salongisssa, erillisnäyttely Hartolan kirjasto, 2012.

Lallukan taiteilijoiden iloiset vanhan ajan iltamat Hartolassa, 2012. Kerrankin he ovat itse yleisön joukossa! Näyttelijä Liisi Tandefelt, graafikko, akateemikko Outi Heiskanen, Lallukan Taiteilijaklubin entinen pj. Irmeli Mäkelä ja balettitähti Ullrika Hallberg. Kuva: Riika Taidepiika.

Tuottajana projektini ovat monitaidetuotantoja. Ne sisältävät niin kuvataidetta, säveltaidetta, näyttämötaidetta kuin kirjallisuutta. Mukana voi olla teatteria, tanssia, performanssia. Kokeellisia projekteja. Periaate on sama, joka oli taidetila Forum Boxia luotaessa vuoden 1996 marraskuussa. Kaikki taiteenlajit mukana. En koskaan tee työtä yksin. Elän osana erilaisia yhteisöjä. 

Teen yhteistyötä niin laajasti kuin ikinä mahdollista. Se  voi olla sisällöllistä yhteistyötä eri taiteenlajien kesken tai ulkoista, esim. tiedottamista, markkinointia, varainhankintaa, palvelujen paketointia osaksi tuotantoja.Forum Box, historia

Lallukan monitaidetuotanto 2012 rakentui kuvataiteesta, musiikista, teatterista,  kirjallisuudesta ja kulttuurihistoriasta. Lisään arkistoon myöhemmin lehtileikkeitä, kun saan ne ensin skannattua sopivan kokoisiksi. Blogi ei toimi kuten Internet-sivut. Lehdistölista on  vielä Random-otos. Lisäsin julkaistujen juttujen internet-linkit, jos ne olivat vielä voimassa. 

ET-lehti 12/2002, "Historiallista" Näin suurella joukolla, 29 taiteilijan voimin, Lallukan taiteilijat (....)eivät ole koskaan osallistuneet samaan näyttelyyn.

OPM:n uudistaman 2007 tuottajakoulutuksen myötä tuottajan koulutus ja työ sisältävät nykyään myös tutkimustyötä. Sen lisäksi olen tuottajana ensin itse mukana suunnittelemassa sisältöjä, sitten toteuttamassa. Työtä tehdessä kokoan kaiken materiaalin, osana tiedottamista, varainhankintaa ja yhteistyöneuvotteluja. Työ tehdään hankekoordinoinnin yhteydessä. Tulokset eivät jää vain itselle, omaan käyttöön. Ne tallennetaan muiden ihmisten ja yhteisöjen tarpeisiin, tulevaisuutta ajatellen. Kun aineisto on hallussa, voi myös itse tehdä  tutkimustyötä tai ehdottaa sitä jollekin muulle innostuneelle tehtäväksi. 

Tarkistin kaikki internet-sivujen linkit, joihin kirjoituksessa arkistossa nyt viittaan. Nämä linkit tulee kuitenkin tarkistaa pian uudelleen. Sivustoja, joihin olen linkittynyt, päivitetään jatkuvasti. Moni tiedotukseen osallistunut yhteistyötahoni viime kesältä oli jo nyt hävittänyt arkistomateriaalia omien päivitystensä yhteydessä. Sivustoja uusitaan. Samalla voi kadota kultuurisesti tai taidehistoriallisesti arvokasta, jo tallennettua aineistoa. Alan vähitellen oppia. Otan useita varmuuskopioita. Säilytän kaiken materiaalin myös paperisena. 

Kesäillan klassisen konsertin 8.7.2012 viimeistä versiota taittamastani ohjelmasta ei enää internet-maailmassa googlaamalla tahtonut löytyä. Pdf-versiota ei blogiin pysty ennen uutta skannausta tai valokuvaamista tallentamaan. Yhden nettiversion onnistuin nappaamaan yhteistyökumppanin, Hartolan Linna-hotellin sivustolta (Kiitos!). Sieltä löytyy konsertin SISÄLTÖ. Se, miksi tätä työtä tehdään Linkki tästä. Kesäillan klassinen konsertti,8.7.12. esite

Blogi on siitä mukava, että siihen voi tallentaa myös videota. Tästä Lallukan projektista löytyi CD-tallenne, Yle Radio Lahden haastattelu 26.5.2012. Sen lähetti minulle jälkikäteen näyttelijä Heidi Krohn (Kiitos!). Vanhimmat,  itte tekemäni dokumenttiohjelmat Ylen Kansalaisradioon löytyvät C-kaseteilta. Apua! Oikeasti EN ole niin vanha. Äänimailman tallettaminen edellyttää joka tapauksessa, että rekisteröidyn ensin You Tubeen. Tämä saa nyt odottaa.

Minä pidän kuraattorin ja tuottajan roolitöistä. Tuottajan työ on vain yksi ammateistani, mutta se pakottaa minua seuraamaan omaa aikaani, elämään tässä hetkessä. Ja kiitos, otan mielelläni kaiken palautteen vastaan. Joko täällä tai sähköpostitse tai Facebook-maailmassa, Riika Taidepiika. 
Hän jatkaa nyt kirjoittamista.

Käsikirjoittamani näytelmä Sysmän Uoti, Pyhä Olavi , Kuurina-teatteri, vuosi on 2000 (2000,2001). Kyseessä oli YHTEISÖLLINEN  MONITAIDEPROJEKTI, joka sisälsi uutta musiikkia, runoutta, historiaa ja kuvataidetta. Arkistomateriaalia löytyi Sysmästä heinäkuussa 2013. Juttu Etelä-Suomen Sanomissa tai Keski-Suomalaisessa. Äh, yritän jäljittää lähdettä, lehteä, toimittajaa ja päivämäärää.