Kain Tapperin arkistoprojektissa tavoitteena on tallentaa muistitieto ja Tapperin arkistot Lallukan taiteilijakodin ateljeesta Helsingissä. Tapper asui ja työskenteli Lallukassa vv 1958-2004, kyseessä on yli 45 vuoden jatkumo, osa Suomen nykytaiteen lähihistoriaa.
Arkistoprojektissa yksi kiireellisimpiä kohteita on nyt Suomen Kansallisoopperan aukio Mannerheimintiellä. Lähden nyt Helsinkiin hoitamaan myös tätä asiaa.
Kyseessä on tilateos, joka käsittää koko aukion tilasuunnitelman: graniittiveistokset varjoineen eli maapohjan kivetykset, suihkulähteen ja sitä talvisin peittävän, pronssivaletun kuvun. Aukion oikean laidan aitaa peittävät köynnöskasvit, joiden tarkoituksena on rajata tilaa suhteessa naapurikiinteistöön ja toimia myös edes vähän, edes mielellisesti, vilkasliikenteisen Mannerheimintien melun ja pakokaasujen suodattimena.
Työ on nimeltään Alkunäytös. Preludi, jolla oli myös erilaisia henkisiä ja psykologisia tavotteita - rauhoittaa oopperaan aukion poikki astelevan ihmisen mieli kohti seuraavaa, varsinaisen näytöksen eli isomman esityksen tilaa.
Kyseessä ei siis ole pelkät graniittiveistokset ja niihin littyvät "varjot" ja suihkulähde.
Kansallisoopperan aukio on Alkunäytös eli Preludi Tapperin samanaikaisille ja myöhemmille, erilaisille vesi-elementtisille ympäristötaideteoksille. Näitä ovat mm. Helsingissä Tauno Palon puisto Kallion kaupunginosassa, Tarmo Mannin ympäristötaideteos Saarijärvellä, Ajan Virta Turussa, Veli Saarisen muistomerkki (veden ylittävä silta!) Itä-Suomessa, jne.
Jos nykytaiteessa tehtäisiin tutkimusta siten, että myös ennen vuotta 1962 debyyttinäyttelynsä järjestäneet taiteilijat olisivat mukana Suomen taidehistorian tutkimuksessa, voisi selvitä jotain uutta.
Kyse ei olekaan suurmiesten pönäköistä patsaista, joita tehtiin toisen maailmansodan jälkeen tilaustyönä kirkkomaille Suomessa. Joita rakentui myös Italiassa Mussolinin valtakaudella.
Italiassa Kain matkusti ja opiskeli jo 1950-luvun lopulla, mutta Tapper haki "modernismiinsa" vaikutteet etruskitaiteesta ja antiikin arkaaisen veistotaiteen ajatuksista, Egyptin ja Kaksoisvirtojen maitten taidehistoriasta - ei Mussolinilta tai sodanjälkeisestä italialaisesta "modernismiksi" kutsutusta kuvanveistosta.
Kyse ei siis ollut ensisijaisesti modernismin hakua Suomeen Euroopasta, vaan taiteilijan omakohtaisesta tunteellisesta ja älyllisestä havainnoinnista: sisäisestä kokemuksesta elää taiteilijana, tehdä taidetta vapaasti, olla osana koko maailman taidehistorian pitkää jatkumoa. Elämästä viestinviejänä.
Taiteessa ei ole kyse ismeistä tai yksittäisistä vuosiluvuista. Niillä hallinto ja taidepoliitikot pyrkivät ajamaan edustamiensa eri tahojen kulloinkin ajankohtaisia, usein vain taloudellisia intressejä. Keskustelu käpertyy rahan ympärille, taiteen sisäisessä keskustelussa toimeentulokysymykset saavat eniten tilaa. Taiteen tekemisessä, sisällöissä ja kehityskaarissa on kyse paljon isommista asioista, suuremmista konteksteista. Forumeita vapaaseen keskusteluun ei riittävästi ole.
Arkistoprojektissa haastattelemme niitä ihmisiä, jotka ovat vielä elossa ja keskuudessamme haastateltavissa.
Ihmisiä, jotka tekivät työtä Tapperin rinnalla eri teoksia rakennettaessa. Ihmisiä, jotka keskustelivat vapaasti Tapperin kanssa näistä aiheista: osana työn tekemistä, osana prosessia. Kyse on nyt myös prosessikuvauksesta, ei vain siitä, että haastattelija menee haastattelemaan jotakuta.
Me olemme aikalaisia. Teemme taidetta, katsomme sitä vapaasti omasta näkökulmastamme ja kirjoitamme yhden luvun Suomen nykytaiteen historiaa. Ihan riippumatta kulloisestakin hallinnosta, taidepolitiikasta tai Kukkenheimeista.
Jos Suomen taide-elämän tukemiseksi ei löydy riitävän isoa, taiteen ehdoilla toimivaa, henkisesti vapaata taidetilaa, niin tehdään se.
Suomen Kansallisoopperan aukio, in archives project
29. syyskuuta 2013
28. syyskuuta 2013
Taidepiika tulee ulos kaapista
Kaikkea sitä Taidepiiat keksivät. Olen intohimoinen käsillä tekijä ja nyt neuleet eivät kerta kaikkiaan enää mahdu mihinkään kaappiin. Tulen ulos kaapista!
Perustin tähän blogiin jälleen uuden alablogin nimeltään Taidepiika - neuleet. Kyllä. Hupsutukset eivät pääty mihinkään. Osallistun Kajahtaneiden kudelmien SM-kisoihin 2014 Artefaktit-näyttelylläni. Olen tietysti myös jatkossa mukana TEE ITE -verkoston toiminnassa. Sen liikkeellepanijana on ollut muotoilukasvatuksen läänintaiteilija Mari Savio, Uudenmaan aluepiiristä.
Näyttelyni Sysmän kirjastossa on siis päättynyt tänään. Maanantai on purkupäivä.
Jotta voin jatkaa neulomista, perustin tänne neuleitten myyntigallerian.
Tarvitsen lisää lankaa, uusia materiaaleja, syksyn värit himottavat. Uusia ideoita pukkaa, kun luonto leiskuaa vaahteran väreissä. Haluan jatkaa tätä leikkiä.
Artefakteissani yhdistän kirjoittamista, virkkausta, neulomista, valokuvausta ja maalaamista. Videokin kiinnostaisi, siihen saisi musiikkia ja tanssia tulla. No siitä on kyse Taidepiian Artefakteissa. Ne voivat liikkua lähes joka suuntaan.
Myynnissä olevat ihan oikeat neuleet löytyvät osoitteessa Taidepiika neuleet
Ystävät Helsingissä, koettakaa kestää. Olisi pari ideaa. Saavun ensi viikolla.
Perustin tähän blogiin jälleen uuden alablogin nimeltään Taidepiika - neuleet. Kyllä. Hupsutukset eivät pääty mihinkään. Osallistun Kajahtaneiden kudelmien SM-kisoihin 2014 Artefaktit-näyttelylläni. Olen tietysti myös jatkossa mukana TEE ITE -verkoston toiminnassa. Sen liikkeellepanijana on ollut muotoilukasvatuksen läänintaiteilija Mari Savio, Uudenmaan aluepiiristä.
Näyttelyni Sysmän kirjastossa on siis päättynyt tänään. Maanantai on purkupäivä.
Jotta voin jatkaa neulomista, perustin tänne neuleitten myyntigallerian.
Tarvitsen lisää lankaa, uusia materiaaleja, syksyn värit himottavat. Uusia ideoita pukkaa, kun luonto leiskuaa vaahteran väreissä. Haluan jatkaa tätä leikkiä.
Artefakteissani yhdistän kirjoittamista, virkkausta, neulomista, valokuvausta ja maalaamista. Videokin kiinnostaisi, siihen saisi musiikkia ja tanssia tulla. No siitä on kyse Taidepiian Artefakteissa. Ne voivat liikkua lähes joka suuntaan.
Myynnissä olevat ihan oikeat neuleet löytyvät osoitteessa Taidepiika neuleet
Ystävät Helsingissä, koettakaa kestää. Olisi pari ideaa. Saavun ensi viikolla.
24. syyskuuta 2013
Etsintäkuulutus Tapperin arkistoprojektissa
Järjestän aineistoa aikajärjestykseen aikalaistietojen kokoamiseksi haastatteluin.
Oma osuuteni alkaa vuodesta 1991, kansainvälisestä RADAR -ulkoilmanäyttelystä Kotkassa (Päivitys 24.9. Tapperin blogissa. "Suomen paviljonki, Expo 92 Sevillan maailmannäyttely" Linkki tässä, Expo 92, the Seville World Fair. Katso myös Radar, 1991, Katalogi Galerie Nemo, Saksa)
Ensimmäinen etsintäkuulutus koskee Kain Tapperin apulaisia ennen vuotta 1991.
Tavoitteena tallentaa tietoa, ketkä suomalaiset ovat työskennelleet hänen apulaisinaan ja rinnallaan eri vuosina, eri teosten osalta. Sen jälkeen teemme aikalaishaastattelut kiireellisyysjärjestyksessä. Yhteydentotot taidepiika@mgail.com tai FB Kain Tapper.
Kuvassa Maakallo-veistos vuodelta 1986. Tietoja Maakallojen osalta kootaan nyt arkistoprojektin sivulle "Kotka" Linkki tässä
Oma osuuteni alkaa vuodesta 1991, kansainvälisestä RADAR -ulkoilmanäyttelystä Kotkassa (Päivitys 24.9. Tapperin blogissa. "Suomen paviljonki, Expo 92 Sevillan maailmannäyttely" Linkki tässä, Expo 92, the Seville World Fair. Katso myös Radar, 1991, Katalogi Galerie Nemo, Saksa)
Ensimmäinen etsintäkuulutus koskee Kain Tapperin apulaisia ennen vuotta 1991.
Tavoitteena tallentaa tietoa, ketkä suomalaiset ovat työskennelleet hänen apulaisinaan ja rinnallaan eri vuosina, eri teosten osalta. Sen jälkeen teemme aikalaishaastattelut kiireellisyysjärjestyksessä. Yhteydentotot taidepiika@mgail.com tai FB Kain Tapper.
Kuvassa Maakallo-veistos vuodelta 1986. Tietoja Maakallojen osalta kootaan nyt arkistoprojektin sivulle "Kotka" Linkki tässä
 |
Maakallo/Earth Skull II, 1986, 237 x 350 x 50 cm. Deponoitu yleisön nähtäville. Kotkan kaupungintalo, vuodesta 2011 lähtien. Deponated for public to see, Kotka City hall, since 2011. Kuva/Photo: Kotkan kulttuuriasiainkeskus, Mirkka Kallio.
|
23. syyskuuta 2013
Artefaktit näyttelyn viimeinen viikko - vielä ehtii blogiin tervetuloa!
RIIKA TAIDEPIIKA - ARTEFAKTIT - NÄYTTELYN
VIIMEINEN VIIKKO
VIELÄ EHTII
Näyttelyyn voi osallistua myös sen omilla blogisivulla, linkki tässä Näyttely Sysmän kirjastossa 30.9.2013 asti.
Loppuviikosta on
luvattu kylmenevää säätä, joten nyt saa ottaa esille villasukat, kaulaliinat,
myssyt ja tumput. Tämä on aina mukavaa aikaa vuodesta. Iltaisin on hauska
näprätä värikkäitä lankoja, hämäränhyssyssä.
Käsitöiden tekijät
tutkivat jo malttamattomina kalentereita. Viestejä kiirii: koska niitä
joulunäyttelyjä järjestetään teillä, entä meillä? Mitähän sitä ehtisi tehdä?
Punaiset, harmaat ja luonnonvalkoiset lankakerät ovat yhtäkkiä kaupoista
loppumaisillaan. Nythän on vasta syyskuu! Ei, vaan suunnittelijan kannalta nyt
on jo juhannus. Monta kuukautta aikaisemmin jo virkataan, ommellaan ja
neulotaan, jotta ne uudet ja erilaiset patalaput, lumiukot, sukkaparit,
käsineet ja myssyt taas ehtivät esille joulunäyttelyihin ja myyjäisiin.
 |
Riika
Taidepiika - Joulunäyttely. 10 patalappua, kaksi kukkaa ja yksi sukka
No onhan tässä nyt
vielä aikaa. Koko vuosi 2013 on Käsityön juhlavuosi. Voisihan sitä järjestää
vielä kohtauksen UFOjen kanssa. Mitä ne ovat? Kuvassa näkyvän yhden
joulusukan kaltaisia kudelmia - Unfinished objects.
Käsitöitä, joita ei
ole koskaan saanut tehtyä loppuun.
Meidät kaikki on
haastettu järjestämään omalla paikkakunnallamme UFO-kohtaus. Samalla tulee
siivottua kaapit ja saadaan tavaraa kiertoon. Lisätietoja Käsityö elämässä
2013 juhlavuoden tiedotuksesta, linkki tässä Taito Group, Käsityön juhlavuosi 2013
Ja jos tänä vuonna ei
vielä ehdi mukaan, niin tämä Sysmän kirjastossa järjestetty näyttely on mukana TEE ITE
-karnevaalissa, joka jatkuu vielä 2014 puolella. Linkki Yleisradio, Olotila, TEE ITE
käsityökarnevaali
|
Tarvitaanko kritiikkiä, kirjoittamisen opetusta ja tiedottamista?
Luin eilen illalla taidekriitikko Otso Kantokorven blogista jutun kritiikin kirjoittamiskurssista, jota hän vetää parhaillaan Helsingissä, osana Nuoren Voiman Liiton opetusta. Alastonkriitikko, kirjoittajakurssista
Nuoren Voiman Liitto ylläpitää Sysmässä kunnan kanssa kirjailijaresidenssi Villa Sarkiaa, jonne on hakuaika parhaillaan, vuodeksi 2014. Kirjoitin viime viikolla tällä sivulla, kuinka kirjoittaja, toimittaja ja roolittaja Pia Pesonen on parhailaan Sysmässä. Hän oli kirjastossa kertomassa uutuuskirjastaan Urho Kekkonen Strasse. Marja Pyykkö on ohjannut kirjan pohjalta elokuvan. Sen voi nyt käydä katsomassa elokuvateatterissa - Lahdessa. Viralllinen Solar Filmsin traileri, linkki tästä Kekkonen tulee
Olisipa ollut tärkeää nähdä tämä elokuva Sysmän Kinossa, nyt kun kirjailija on itse paikalla kertomassa, miten kirja muuntuu elokuvaksi. Varsinkin, kun Pesonen on ammattilainen myös elokuvataiteen puolella.
Harmi, että Kino ei vieläkään ole täällä käytössä. Elokuvatoiminta kiinnostaa laajasti ja on eräs tärkeimpiä taiteenlajeja. Elokuvaan täällä löytyy vankka nuorten harrastuspohja. Elokuvia tehdään itse.
Ei myöskään tieto kulkenut viime viikon tilaisuudesta niille ihmisille, joita kirjoittaminen, kirjallisuus ja elokuva kiinnostaa. Miksi?
Tänä aamuna ystäväni, joka asuu ja kirjoittaa täällä ympärivuotisesti, kertoi, että Kansalaisopisto, joka toimii kolmen eri kunnan alueella - järjestää nyt kirjoittamisopetusta. Pöytälaatikot auki, Hiomo, Ylikoski Heimo. Elokuvan lisäksi myös kirjoittamiseen siis löytyy seudulla kiinnostusta. Sysmän kirjakylässä, naapurissa Hartolassa, Pertunmaalla, Joutsassa, Heinolassa jne. asuu ja kirjoittaa paikallisia ihmisiä, ympärivuotisesti. Kysyntää on, onko tarjontaa?
Kirjoitan nyt kritiikkiä, joka koskee taidetta, kulttuuria, opetustoimintaa ja liiketaloutta, kuntia, Eu-hankkeita, Yksi Sysmä työryhmiä. Asia koskee meitä kaikkia yksilöinä, henkilökohtaisesti, jokaista erikseen ja meitä kaikkia yhdessä.
Kysyisin ensin suoraan Villa Sarkian kirjailijoilta itseltään, jokaiselta tänne saapuvalta yksin ja erikseen: kiinnostaisiko jotakuta vetää pieni lyhytkurssi, edes yhden viikonlopun verran? Kolme kuntaa ylläpitää Itä-Hämeen opistoa, jonka lakisääteisenä velvoituksena on järjestää yleisen sivistystoimen opetusta, mutta tavoitteena on saada aikaan myös lyhytkursseja.
Olen nyt seurannut näitä tiedottamisasioita täällä lähietäisyydeltä kaksi vuotta. Tuottajan näkökulmasta ongelma on siinä, että tässä tarvitaan yhteistyötä.
Voisivatko nämä eri kunnat ja EU-rahoituksella pyörivät hankket kuunnella alueella asuvia ihmisiä, mitä he haluavat? Voisiko auditoinnin jälkeen etsiä ne yhteiset tavoitteet? Voisiko opetusta järjestää siitä, miten käytännössä verkotutaan eri toimijoihin, tiedotetaan yhdessä, käytetään nykyajan viestinnän välineitä. Sillä tavalla kysyntä ja tarjonta saattaisivat toisensa kohdata.
Kaikella rakkaudella: Nettisivuja, feissarisivuja ja blogeja pitää päivittää. Ei riitä, että ne on perustettu teknisesti olemaan. Tieto ei voi kulkea, jos kukaan ei kirjoita, luo sisältöjä. Kyse on nyt myös sisällöntuottamisen ongelmista, ei teknisistä ratkaisuista.
Tiedotteita pitää myös lähettää. Ei riitä, että ne liimataan marketin ilmoitustaululle tai jonkun kaupan ikkunaan. Ei niitä kukaan asiakas tule tänne satojen kilometrien päästä, ikkunoista ja ovista lukemaan. Asiakkaanne ovat nyt ihan muualla!
Tarvitaan siis KIRJOITTAMISEN opetusta. Sisältöjen luomista. Opetusta siitä, miten tiedotetaan, miten sisältöjä luodaan tekstin, kuvakielen, valokuvauksen ja kuvankäsittelyn avulla. Nämä ovat nykyajan kirjoitus- ja lukutaitoa. Tarvitaan sellaista tilaa ja laitteita kirjastolle, jossa näitä asioita voisi myös opiskella.
Teknologia ei yksin ole mitään ilman ihmistä, joka sitä käyttää.
Villa Sarkian kirjailjaresidenssi, Nuoren Voiman liitto, Sysmän kirjakyläyhdistys ja kustannustoimintaa harjoittava Kirjakylä Oy, Sysmän maankuulu kirjakauppa, Itä-Hämeen opisto, Yhteen Hiileen -hanke, Verkostosta voimaa, kaikki kultturiyhdistykset ja Yksi Sysmä -hankkeiden toimijat yhdessä. Kaikki vastaavat tahot Hartolasta, Joutsasta, Heinolasta, jne. mukaan. Tässä olisi nyt tärkeä kehittämiskohde. Asialla alkaa olla kiire, niin humanistisesta kuin liiketaloudellisesta näkökulmasta.
Nuoren Voiman Liitto ylläpitää Sysmässä kunnan kanssa kirjailijaresidenssi Villa Sarkiaa, jonne on hakuaika parhaillaan, vuodeksi 2014. Kirjoitin viime viikolla tällä sivulla, kuinka kirjoittaja, toimittaja ja roolittaja Pia Pesonen on parhailaan Sysmässä. Hän oli kirjastossa kertomassa uutuuskirjastaan Urho Kekkonen Strasse. Marja Pyykkö on ohjannut kirjan pohjalta elokuvan. Sen voi nyt käydä katsomassa elokuvateatterissa - Lahdessa. Viralllinen Solar Filmsin traileri, linkki tästä Kekkonen tulee
Olisipa ollut tärkeää nähdä tämä elokuva Sysmän Kinossa, nyt kun kirjailija on itse paikalla kertomassa, miten kirja muuntuu elokuvaksi. Varsinkin, kun Pesonen on ammattilainen myös elokuvataiteen puolella.
Harmi, että Kino ei vieläkään ole täällä käytössä. Elokuvatoiminta kiinnostaa laajasti ja on eräs tärkeimpiä taiteenlajeja. Elokuvaan täällä löytyy vankka nuorten harrastuspohja. Elokuvia tehdään itse.
Ei myöskään tieto kulkenut viime viikon tilaisuudesta niille ihmisille, joita kirjoittaminen, kirjallisuus ja elokuva kiinnostaa. Miksi?
Tänä aamuna ystäväni, joka asuu ja kirjoittaa täällä ympärivuotisesti, kertoi, että Kansalaisopisto, joka toimii kolmen eri kunnan alueella - järjestää nyt kirjoittamisopetusta. Pöytälaatikot auki, Hiomo, Ylikoski Heimo. Elokuvan lisäksi myös kirjoittamiseen siis löytyy seudulla kiinnostusta. Sysmän kirjakylässä, naapurissa Hartolassa, Pertunmaalla, Joutsassa, Heinolassa jne. asuu ja kirjoittaa paikallisia ihmisiä, ympärivuotisesti. Kysyntää on, onko tarjontaa?
Kirjoitan nyt kritiikkiä, joka koskee taidetta, kulttuuria, opetustoimintaa ja liiketaloutta, kuntia, Eu-hankkeita, Yksi Sysmä työryhmiä. Asia koskee meitä kaikkia yksilöinä, henkilökohtaisesti, jokaista erikseen ja meitä kaikkia yhdessä.
Kysyisin ensin suoraan Villa Sarkian kirjailijoilta itseltään, jokaiselta tänne saapuvalta yksin ja erikseen: kiinnostaisiko jotakuta vetää pieni lyhytkurssi, edes yhden viikonlopun verran? Kolme kuntaa ylläpitää Itä-Hämeen opistoa, jonka lakisääteisenä velvoituksena on järjestää yleisen sivistystoimen opetusta, mutta tavoitteena on saada aikaan myös lyhytkursseja.
Olen nyt seurannut näitä tiedottamisasioita täällä lähietäisyydeltä kaksi vuotta. Tuottajan näkökulmasta ongelma on siinä, että tässä tarvitaan yhteistyötä.
Voisivatko nämä eri kunnat ja EU-rahoituksella pyörivät hankket kuunnella alueella asuvia ihmisiä, mitä he haluavat? Voisiko auditoinnin jälkeen etsiä ne yhteiset tavoitteet? Voisiko opetusta järjestää siitä, miten käytännössä verkotutaan eri toimijoihin, tiedotetaan yhdessä, käytetään nykyajan viestinnän välineitä. Sillä tavalla kysyntä ja tarjonta saattaisivat toisensa kohdata.
Kaikella rakkaudella: Nettisivuja, feissarisivuja ja blogeja pitää päivittää. Ei riitä, että ne on perustettu teknisesti olemaan. Tieto ei voi kulkea, jos kukaan ei kirjoita, luo sisältöjä. Kyse on nyt myös sisällöntuottamisen ongelmista, ei teknisistä ratkaisuista.
Tiedotteita pitää myös lähettää. Ei riitä, että ne liimataan marketin ilmoitustaululle tai jonkun kaupan ikkunaan. Ei niitä kukaan asiakas tule tänne satojen kilometrien päästä, ikkunoista ja ovista lukemaan. Asiakkaanne ovat nyt ihan muualla!
Tarvitaan siis KIRJOITTAMISEN opetusta. Sisältöjen luomista. Opetusta siitä, miten tiedotetaan, miten sisältöjä luodaan tekstin, kuvakielen, valokuvauksen ja kuvankäsittelyn avulla. Nämä ovat nykyajan kirjoitus- ja lukutaitoa. Tarvitaan sellaista tilaa ja laitteita kirjastolle, jossa näitä asioita voisi myös opiskella.
Teknologia ei yksin ole mitään ilman ihmistä, joka sitä käyttää.
Villa Sarkian kirjailjaresidenssi, Nuoren Voiman liitto, Sysmän kirjakyläyhdistys ja kustannustoimintaa harjoittava Kirjakylä Oy, Sysmän maankuulu kirjakauppa, Itä-Hämeen opisto, Yhteen Hiileen -hanke, Verkostosta voimaa, kaikki kultturiyhdistykset ja Yksi Sysmä -hankkeiden toimijat yhdessä. Kaikki vastaavat tahot Hartolasta, Joutsasta, Heinolasta, jne. mukaan. Tässä olisi nyt tärkeä kehittämiskohde. Asialla alkaa olla kiire, niin humanistisesta kuin liiketaloudellisesta näkökulmasta.
21. syyskuuta 2013
Alter Egoista, My Life in Triple
Kain
Tapperilla on nyt omat Facebook-sivut. Linkki tässä Kain Tapper Ajankohtaisista asioista
ja arkistoprojektin etenemisestä on helpompi kertoa Kainin omilla sivuilla kuin pelkän
lähettämäni yhden FB-kutsun varassa. Yksi tapahtuma voi Facebookin sääntöjen mukaan olla
avoinna korkeintaan 4 kuukautta. Kainin omilta FB-sivuilta voi lähettää uusia
kutsuja, aina tarvittaessa.
Vähän pölhöksi itseni tunnen, kun kirjoitan siellä ja sivulla
lukee, että "Kain Tapper sanoi sitä tai tätä" ja "Kain Tapper
jakoi kuvan". Teksti tulee kuitenkin minun äänelläni. Viimeisessä
päivityksessä Kain kommentoi ikään kuin närkästyneenä minun blogiosoitettani: Kain Tapperin blogin suora
osoite on http://sculptor-kain-tapper.blogspot.fi/
Asiaa ei helpota se, että Kainin sivua ylläpitävät niin Riika
kuin Riika Taidepiika. Se tuntuu niin vähältä. Ylläpitäjiä saisi olla usemapia.
Tuleekohan tänne vielä lisää alter egoja? Näillä kolmella
ainakin näyttää olevan jotain sanottavaa joka asiassa. Ovat joskus asioista
eri mieltä, nätisti silti keskustelevat, yrittävät nähdä asioita eri ilmansuunnista. Ajattelin kyllä käydä
tarkistuttamassa päätäni heti viikonlopun jälkeen, maanantaina. Yksi lääke on
tietysti se, että panee feissarit ja blogit ja laitteet vähäksi aikaa kiinni.
Vetää puhuvilta päiltä piuhat irti.
Antaa kameran viedä ulos,
retkelle luontoon, sienimetsään! Nyt on suppilovahveroitten aika.
Kameralla on muuten oma silmä ja oma tahto, jolla se kuljettaa kävelijöitä, haluamaansa suuntaan. Tänään löysimme sieniretkellä jotain erikoista, me neljä. Kohtasimme tunnelman, joka oli niin tuttu monille meistä, jostain aiemmista elämistä.
Suppilovahveroita keräsimme hetkessä korillisen. Kyllä siitä riittää syömistä isommallekin porukalle.
20. syyskuuta 2013
Taidetta myydään ilman provisioita Tapperin arkistoprojektin hyväksi
Rohkaistuin eilen iltapäivällä klo 16.00 laittamaan omille Facebook-sivuilleni (Riika Vepsä-Tapper) niin sanotun julkisen kutsun, jonka voivat nähdä niin FB-ystäväni kuin myös heidän ystävänsä. Toivon, että saan tietoa välittymään mahdollisimman monille, että nyt kootaan aikalaistietoa.
FB viesti kuuluu näin:
Arkistoprojekti alkanut uudessa blogissani. Tervetuloa kaikki Tapperin taiteen ystävät mukaan. Tämä on avoin kutsu. Tämä tapahtumasivu voi olla auki korkeintaan neljä kuukautta, 19.1.2014 asti. (Facebookin oma sääntö). Sen jälkeen teemme uuden kutsun tarvittaessa. Kain Tapperin blogisivu osoitteessa.."
Kainin projekti löytyy omana itsenäisenä alabloginaan. Tältä sivulta sinne pääsee otsikkopalkista oikealta: KAIN TAPPER Arkisto, Archiving files -project. Suora linkki tässä http://sculptor-kain-tapper.blogspot.fi/
Olen saanut eilisillan ja viime yön aikana viestejä ihmisiltä, jotka tunsivat Kainin ja tekivät hänen kanssaan töitä, jossakin vaiheessa elämäänsä. Jotkut muistavat hänet opettajana Kuvataideakatemiasta. Teimme yhdessä opintomatkoja Lontoossa, Senegalissa, Malissa ja Egyptissä.
Toiset muistavat hänet kohtaamisista, joihin liittyy henkilökohtaisia merkityksiä, esim. suhteessa omaan taiteen tekemiseen. Jotkut muistavat, miten jokin työ, teos tai näyttely on vaikuttanut. Hauskoja anekdootteja alkaa kertyä, muistoja eri vuosilta, myös taidehistoriallisesti merkittävää faktatietoa julkisten teosten tekemisvaiheista: erilaisia prosessikuvauksia.
Toivon, että kaikki, joilla on jokin muisto kohtaamisesta Kainin kanssa - tai jokin suhde hänen työhönsä - rohkaistuvat mukaan vapaaseen muisteluun. Tällä tavoin saamme koottua aikalaistietoa, joka muuten jäisi tallentamatta.
Joiltakin saattaa löytyä valokuvia, tekstejä, piirroksia, luonnoksia, katalogin sisäkanteen kahvilla patinoituja kuvia, servietteihin maalattuja kuutamoita. Minulla on esim. jossakin vielä tallessa Elitestä pöytäliina, jonka Kain piirsi täyteen yhden illan aikana.
Monet Kainin ikäluokan ihmisistä, ystävistä ja kollegoista ovat jo joukostamme poissa, haastattelujen ulottumattomissa. Siksi arkiston kokoamisprojektilla on nyt erittäin kiire! Asiaa ei voi enää siirtää.
Kirjoitan tästä projektista päiväkirjaa, jota kutsun myös matkapäiväkirjaksi. Se löytyy Kainin blogisivun yläpalkista nimellä "Arkistoprojekti, matkapäiväkirja". Linkki tässä Matkapäiväkirja. Arkistoprojektista yleistä http://sculptor-kain-tapper.blogspot.fi/p/arkistoprojektista-yleista.html
Ensimmäisenä tavoitteenani on saada Kainille aikaan omat internet-sivut, jonne tallennetaan digitaalisessa muodossa arkistoaineistoa varastosta, joka on nyt tulossa takaisin syliini. Asuntoni koko on 27 m2 ja Kainin arkisto vie siitä tilaa 30 m2. Arkisto häätää minut pois Helsingistä. En voi myöskään varastoida materiaalia kylmiin kosteisiin tiloihin, joissa ne vähässä ajassa tuhoutuisivat.
Arkistoprojektilla tallennamme aikalaistietoa. Materiaali tallennetaan digitaaliseen muotoon, jotta se on myös tutkijoiden käytössä. Jos tämän hankkeen tekemiseksi tarvitaan näyttely, niin teemme näyttelyn.
Jos Tapperin teokset ovat vaarassa tuhoutua jossain varastossa Yhdysvalloissa, niin tuodaan ne teokset Eurooppaan siinä näyttelyssä.
Jos aikalaismuistoista tulee myös kirja, niin tulkoon.
Jos matkapäiväkirjasta tulee toinen kirja, niin tulkoon.
Tein tuottajana työtä Kainin rinnalla vuodesta 1992 lähtien. Tämä arkistoprojekti on osa työn loppuunsaattamista. Koska tarvitsen omarahoitusta konkreettiseen työhön (ja siitä jo lähes 10 vuotta minulle aiheutuneiden kulujen maksamiseksi), niin myyn sitten vaikka oman pääni.
Kokoan hallussani olevista, nyt myytävistä teoksista näyttelyn, erikseen osaksi Kainin blogisivua. Deponoidut työt tulevat kuva-esittelyyn kunkin kohteen sivulle blogissa. Teoksia pääsee myös katsomaan paikan päälle ottamalla minuun yhteyttä. Jos jokin työ kiinnostaa, siitä voidaan neuvotella. Sähköposti riika.vepsatapper@gmail.com, p. 044 911 2668.
Nyt saa edullisesti! Ei myyntiprovisioita, leskeltä ei mene taiteilijan alveja, minkään tilan kiinteitä kuluja, hintoihin ei lisätä mitään mukuja.
Anteeksi kirjoitusvirheet, en näe täällä mitään, tarvitsen uudet silmälasit.
FB viesti kuuluu näin:
Arkistoprojekti alkanut uudessa blogissani. Tervetuloa kaikki Tapperin taiteen ystävät mukaan. Tämä on avoin kutsu. Tämä tapahtumasivu voi olla auki korkeintaan neljä kuukautta, 19.1.2014 asti. (Facebookin oma sääntö). Sen jälkeen teemme uuden kutsun tarvittaessa. Kain Tapperin blogisivu osoitteessa.."
Kainin projekti löytyy omana itsenäisenä alabloginaan. Tältä sivulta sinne pääsee otsikkopalkista oikealta: KAIN TAPPER Arkisto, Archiving files -project. Suora linkki tässä http://sculptor-kain-tapper.blogspot.fi/
Identtiset. Deponoituna Invalidisäätiö Ortonin Sairaala Ortonin tiloissa, kuva Sirpa Viljanen.
Toiset muistavat hänet kohtaamisista, joihin liittyy henkilökohtaisia merkityksiä, esim. suhteessa omaan taiteen tekemiseen. Jotkut muistavat, miten jokin työ, teos tai näyttely on vaikuttanut. Hauskoja anekdootteja alkaa kertyä, muistoja eri vuosilta, myös taidehistoriallisesti merkittävää faktatietoa julkisten teosten tekemisvaiheista: erilaisia prosessikuvauksia.
Toivon, että kaikki, joilla on jokin muisto kohtaamisesta Kainin kanssa - tai jokin suhde hänen työhönsä - rohkaistuvat mukaan vapaaseen muisteluun. Tällä tavoin saamme koottua aikalaistietoa, joka muuten jäisi tallentamatta.
Joiltakin saattaa löytyä valokuvia, tekstejä, piirroksia, luonnoksia, katalogin sisäkanteen kahvilla patinoituja kuvia, servietteihin maalattuja kuutamoita. Minulla on esim. jossakin vielä tallessa Elitestä pöytäliina, jonka Kain piirsi täyteen yhden illan aikana.
 |
| Kain teki käsikirjoittamaani näytelmään "Symän Uoti - Pyhä Olavi" lavasteita veistämällä puusta, esim. Uotin veneeseen lohikäärmeen keulakuvan. Näytelmän ensi-iltaan hän teki ARTEFAKTEJA, asusteita, kuten kuvassa näkyvän Turvehatun, joka on Olavin alias Veijo Kareen päässä. Vasemmalla toinen näytelmän päähenkilöistä Sysmän Ella, alias Tarja Kaarina Tapiola. Kain teki näyttelijöille useampia sammalhattuja, lavasteita. Artefaktien kuvia löytyy Sysmän Teatteri Kuurinan arkistosta. Ohjaus: Erkki Laaksonen. Kuva: toimittaja Kaisa Hako, itä-Häme, 2000. |
Monet Kainin ikäluokan ihmisistä, ystävistä ja kollegoista ovat jo joukostamme poissa, haastattelujen ulottumattomissa. Siksi arkiston kokoamisprojektilla on nyt erittäin kiire! Asiaa ei voi enää siirtää.
Kirjoitan tästä projektista päiväkirjaa, jota kutsun myös matkapäiväkirjaksi. Se löytyy Kainin blogisivun yläpalkista nimellä "Arkistoprojekti, matkapäiväkirja". Linkki tässä Matkapäiväkirja. Arkistoprojektista yleistä http://sculptor-kain-tapper.blogspot.fi/p/arkistoprojektista-yleista.html
Ensimmäisenä tavoitteenani on saada Kainille aikaan omat internet-sivut, jonne tallennetaan digitaalisessa muodossa arkistoaineistoa varastosta, joka on nyt tulossa takaisin syliini. Asuntoni koko on 27 m2 ja Kainin arkisto vie siitä tilaa 30 m2. Arkisto häätää minut pois Helsingistä. En voi myöskään varastoida materiaalia kylmiin kosteisiin tiloihin, joissa ne vähässä ajassa tuhoutuisivat.
Arkistoprojektilla tallennamme aikalaistietoa. Materiaali tallennetaan digitaaliseen muotoon, jotta se on myös tutkijoiden käytössä. Jos tämän hankkeen tekemiseksi tarvitaan näyttely, niin teemme näyttelyn.
Jos Tapperin teokset ovat vaarassa tuhoutua jossain varastossa Yhdysvalloissa, niin tuodaan ne teokset Eurooppaan siinä näyttelyssä.
Jos aikalaismuistoista tulee myös kirja, niin tulkoon.
Jos matkapäiväkirjasta tulee toinen kirja, niin tulkoon.
Tein tuottajana työtä Kainin rinnalla vuodesta 1992 lähtien. Tämä arkistoprojekti on osa työn loppuunsaattamista. Koska tarvitsen omarahoitusta konkreettiseen työhön (ja siitä jo lähes 10 vuotta minulle aiheutuneiden kulujen maksamiseksi), niin myyn sitten vaikka oman pääni.
Kokoan hallussani olevista, nyt myytävistä teoksista näyttelyn, erikseen osaksi Kainin blogisivua. Deponoidut työt tulevat kuva-esittelyyn kunkin kohteen sivulle blogissa. Teoksia pääsee myös katsomaan paikan päälle ottamalla minuun yhteyttä. Jos jokin työ kiinnostaa, siitä voidaan neuvotella. Sähköposti riika.vepsatapper@gmail.com, p. 044 911 2668.
Nyt saa edullisesti! Ei myyntiprovisioita, leskeltä ei mene taiteilijan alveja, minkään tilan kiinteitä kuluja, hintoihin ei lisätä mitään mukuja.
 |
Riika, piirustus, sekatekniikka, 2004. Kain piirsi minusta kuvan viimeisenä kesänä, jonka vietimme Sysmässä töitä tehden.
|
Anteeksi kirjoitusvirheet, en näe täällä mitään, tarvitsen uudet silmälasit.
18. syyskuuta 2013
Tapaamisia maaseudulla - Pia Pesonen ja Urho Kaleva Kekkonen
Olin eilen Sysmän kirjastossa, kun kirjailijaresidenssi Villa Sarkiassa parhaillaan työskentelevä esikoiskirjailija, roolittaja ja toimittaja Pia Pesonen tuli kertomaan työstään. Ilta oli erittäin mielenkiintoinen, vaikka osallistujia oli vain kourallinen. Jäin pohtimaan, miten saisimme tiedotuksen paikkakunnalla järjestymään siten, että ihmiset löytävät paikalle.
Kirjailijatapaamisia järjestetään Sysmän kirjastossa säännöllisesti, aina kun uusi kirjailija paikkakunnalle saadaan. Toisaalta tunnelma oli jälleen kotoinen ja läheinen. Vastaava suora kontakti yleisöön saavutettiin Sysmän Teatteritalossa nyt syyskesällä, kun näyttelijä Martti Suosalo oli kiertueella Gogolin Mielipuolen Päiväkirjan kanssa. Kirjoitin siitä jutun aiemmin tähän blogiin.
Kirjastoon saapuneilla oli mahdollisuus kysellä ja keskustella vapaasti aiheista, jotka liittyivät kirjoittamiseen ja elokuvan tekemiseen. Miten novellin kirjoittaminen eroaa romaanin kirjoittamisesta? Miten elokuvakerronta lähestyy proosatekstiä? Missä vaiheessa novellikokoelma muuttuukin romaaniksi?
Jännittäviä aiheita, joista aion haastatella Pesosta vielä uudelleen - niin kauan kuin hän nyt asuu ja työskentelee täällä naapurissa. Minä haluan oppia!
Villa Sarkian kirjailijaresidenssiä hoitavat Sysmän kunta ja Nuoren Voiman liitto. Hakuaika kirjoittajille on parhaillaan, vielä ehtii. Deadline on 30.10.2013. Hakea voi paperihakemuksella ja sähköpostitse. Lisätietoja Nuoren voiman liitto, Villa Sarkia
Pia Pesonen kertoi esikoiskirjastaan Urho Kekkonen Strasse. Kekkoseen on meille 1960-luvulla syntyneille vielä olemassa erityinen, lapsenomainen suhde. Muistamme vielä aikakauden, jolloin lapsen näkökulmasta kyselimme: Kuka on Ruotsin Kekkonen? Omakohtaisia muistoja, kertomuksia.
Minua kiinnostaa myös se, miten Marja Pyykön ohjaama elokuva "Kekkonen tulee", käyttää Pesosen alkuperäistekstiä? Elokuva on juuri nyt elokuvateattereissa. Miten novelliromaanista muotoutuu elokuvakäsikirjoitus, mitä tapahtuu kielen ja sen rakenteiden tasolla? Miten Pesonen näkee asian roolittajan näkökulmasta? Miten proosatekstin kuvat muuntuvat näyttelijätyön ja ohjauksen avulla elokuvan kuvakerronnaksi?
Tämähän on loistava tilaisuus kaikille kirjoittajille ja elokuvan tekemisestä kiinnostuneille, myös nuorille You Tube -videoita täällä tekeville - saada ilmaista opetusta ja omassa pienessä kirjastossa. Näitä tilaisuuksia ei saa enää jättää käyttämättä!, kiljun.
Kun en muutakaan keksinyt, tein viime yönä päivityksiä paikallisille FB-ryhmäsivuille ja lisäsin linkkejä Pesosen Ylen haastatteluihin, elokuvan viralliseen traileriin jne. vireillä olevan Sysmän kirjastonäyttelyni sivustolle. Nuoret mukaan, kun meille näitä kirjailija- ja elokuvatapaamisia järjestetään!
En nyt ehdi enää lisätä niitä linkkejä tähän tekstiin uudelleen. Löytyvät jo päivityksestä 17.9.2013, ilta. Linkki tässä Sysmän kirjaston Artefaktit-näyttely blogissa, syyskuu 2013.
Pia Pesonen oli jo ehtinyt vierailla Sysmän kirjakaupassa toissapäivänä, ja sitä hän ylisti, kuten me kaikki täällä kirjoittavat ja kirjallisuudesta kiinnostuneet ihmiset yleensä. Urho Kekkonen Strasse löytyi jo kirjakaupan valikoimista, kun Pesonen sinne ensimmäisenä Sysmän päivänään oli ehtinyt. On uskomatonta, että meillä löytyy vielä Suomessa hyvinvarustettuja kirjakauppoja näin kaukana kaupungeista. Usein näyttää siltä, että valikoima on jopa parempi kuin Lahdessa tai Helsingissä. Elävä kontakti kirjoittajiin ja kirjallisuuteen tuottaa uutta, tuoretta maaseutukulttuuria. Hurjaa.
Kirjailijatapaamisia järjestetään Sysmän kirjastossa säännöllisesti, aina kun uusi kirjailija paikkakunnalle saadaan. Toisaalta tunnelma oli jälleen kotoinen ja läheinen. Vastaava suora kontakti yleisöön saavutettiin Sysmän Teatteritalossa nyt syyskesällä, kun näyttelijä Martti Suosalo oli kiertueella Gogolin Mielipuolen Päiväkirjan kanssa. Kirjoitin siitä jutun aiemmin tähän blogiin.
Kirjastoon saapuneilla oli mahdollisuus kysellä ja keskustella vapaasti aiheista, jotka liittyivät kirjoittamiseen ja elokuvan tekemiseen. Miten novellin kirjoittaminen eroaa romaanin kirjoittamisesta? Miten elokuvakerronta lähestyy proosatekstiä? Missä vaiheessa novellikokoelma muuttuukin romaaniksi?
Jännittäviä aiheita, joista aion haastatella Pesosta vielä uudelleen - niin kauan kuin hän nyt asuu ja työskentelee täällä naapurissa. Minä haluan oppia!
Villa Sarkian kirjailijaresidenssiä hoitavat Sysmän kunta ja Nuoren Voiman liitto. Hakuaika kirjoittajille on parhaillaan, vielä ehtii. Deadline on 30.10.2013. Hakea voi paperihakemuksella ja sähköpostitse. Lisätietoja Nuoren voiman liitto, Villa Sarkia
Pia Pesonen kertoi esikoiskirjastaan Urho Kekkonen Strasse. Kekkoseen on meille 1960-luvulla syntyneille vielä olemassa erityinen, lapsenomainen suhde. Muistamme vielä aikakauden, jolloin lapsen näkökulmasta kyselimme: Kuka on Ruotsin Kekkonen? Omakohtaisia muistoja, kertomuksia.
Minua kiinnostaa myös se, miten Marja Pyykön ohjaama elokuva "Kekkonen tulee", käyttää Pesosen alkuperäistekstiä? Elokuva on juuri nyt elokuvateattereissa. Miten novelliromaanista muotoutuu elokuvakäsikirjoitus, mitä tapahtuu kielen ja sen rakenteiden tasolla? Miten Pesonen näkee asian roolittajan näkökulmasta? Miten proosatekstin kuvat muuntuvat näyttelijätyön ja ohjauksen avulla elokuvan kuvakerronnaksi?
Tämähän on loistava tilaisuus kaikille kirjoittajille ja elokuvan tekemisestä kiinnostuneille, myös nuorille You Tube -videoita täällä tekeville - saada ilmaista opetusta ja omassa pienessä kirjastossa. Näitä tilaisuuksia ei saa enää jättää käyttämättä!, kiljun.
Kun en muutakaan keksinyt, tein viime yönä päivityksiä paikallisille FB-ryhmäsivuille ja lisäsin linkkejä Pesosen Ylen haastatteluihin, elokuvan viralliseen traileriin jne. vireillä olevan Sysmän kirjastonäyttelyni sivustolle. Nuoret mukaan, kun meille näitä kirjailija- ja elokuvatapaamisia järjestetään!
En nyt ehdi enää lisätä niitä linkkejä tähän tekstiin uudelleen. Löytyvät jo päivityksestä 17.9.2013, ilta. Linkki tässä Sysmän kirjaston Artefaktit-näyttely blogissa, syyskuu 2013.
Pia Pesonen oli jo ehtinyt vierailla Sysmän kirjakaupassa toissapäivänä, ja sitä hän ylisti, kuten me kaikki täällä kirjoittavat ja kirjallisuudesta kiinnostuneet ihmiset yleensä. Urho Kekkonen Strasse löytyi jo kirjakaupan valikoimista, kun Pesonen sinne ensimmäisenä Sysmän päivänään oli ehtinyt. On uskomatonta, että meillä löytyy vielä Suomessa hyvinvarustettuja kirjakauppoja näin kaukana kaupungeista. Usein näyttää siltä, että valikoima on jopa parempi kuin Lahdessa tai Helsingissä. Elävä kontakti kirjoittajiin ja kirjallisuuteen tuottaa uutta, tuoretta maaseutukulttuuria. Hurjaa.
 |
Sysmän kirjakauppa on punainen hirsirakennus, sijaitsee kylän keskustassa, pääraitilla Sysmäntiellä.
|
17. syyskuuta 2013
Sivuaako tutkimuksesi tai kirjoitustyösi Suomen nykytaiteen kansainvälistymiskehitystä? Ota yhteyttä
Avasin Kain Tapperin alablogissa uuden sivun
Germany. Museumsberg Flensburg, Totem und Fragment, 2004
Lisäksi ryhmittelin blogin aineistoa uudelleen. Loin yläpalkkiin otsikoita, joista pääsee suoralla linkillä ao. kohteisiin. Yläpalkista löytyy myös työpäiväkirja, jota olen pitänyt 11.9.2013 lähtien. Se on hyvä kirjoittajan apuväline. Arkistoprojekti, matkapäiväkirja yläpalkissa
Täällä löytyy uutta tietoa, jota voi verrata suomenkieliseen aineistoon, kotimaisessa bibliografiassa. Etsitkö tutkimusaihetta Pro Gradu -työhösi tai sivuaako aiheesi Suomen nykytaiteen kansainvälistymiskehitystä 1990 - 2010 -luvuilla? Ota yhteyttä taidepiika@gmail.com
Totem und Fragment, 2004. Yhteistuotanto: Museumsberg Flensburg, 30.11.2003-1.2.2004, Sönderjyllands Kunstmuseum, 13.3.-23.5.2004. ISBN 3-928404-12-1. Painos loppunut, ei todennäköisesti löydy Suomen tutkija-arkistosta. Kielet saksa ja tanska. Muutama kappale löytyy tutkimuskäyttöön täällä.
Germany. Museumsberg Flensburg, Totem und Fragment, 2004
Lisäksi ryhmittelin blogin aineistoa uudelleen. Loin yläpalkkiin otsikoita, joista pääsee suoralla linkillä ao. kohteisiin. Yläpalkista löytyy myös työpäiväkirja, jota olen pitänyt 11.9.2013 lähtien. Se on hyvä kirjoittajan apuväline. Arkistoprojekti, matkapäiväkirja yläpalkissa
Täällä löytyy uutta tietoa, jota voi verrata suomenkieliseen aineistoon, kotimaisessa bibliografiassa. Etsitkö tutkimusaihetta Pro Gradu -työhösi tai sivuaako aiheesi Suomen nykytaiteen kansainvälistymiskehitystä 1990 - 2010 -luvuilla? Ota yhteyttä taidepiika@gmail.com
Totem und Fragment, 2004. Yhteistuotanto: Museumsberg Flensburg, 30.11.2003-1.2.2004, Sönderjyllands Kunstmuseum, 13.3.-23.5.2004. ISBN 3-928404-12-1. Painos loppunut, ei todennäköisesti löydy Suomen tutkija-arkistosta. Kielet saksa ja tanska. Muutama kappale löytyy tutkimuskäyttöön täällä.
 |
15. syyskuuta 2013
Tapperin arkistoprojektissa uutisia, uutta materiaalia 2013
Kirjoitin tänä aamuna Kainin arkistoon uuden tekstin julkisesta työstä, jonka rakensimme Tanskan valtion museoon, Kongernes Jelling, 2001. Linkki tässä
Kirjoittaessani syntyi oivallus siitä, kuinka paljon työtä tarvitaan julkisen teoksen tekemiseksi. Kuinka monien eri ihmisten ja tahojen yhteistyötä se vaatii. Taiteilijalta edellytetään monenlaista ammatillista osaamista ja asiantuntijuutta, jota ei voi opiskella missään taidekoulussa tai yliopistossa. Toisaalta, mitäpä outoa siinä olisi, että työkokemus syntyy työtä tekemällä.
Kuvat juttuun on lähettänyt minulle kuvanveistäjä Kaija Kontulainen (os. Pekkarinen), joka oli mukana Kööpenhaminassa tekemässä työtä kanssamme. Toinen apulaisista oli kuvanveistäjä Riku Riippa. Ja kolmas nuori kuvanveistäjämme Joakim Sederholm tuli mukaamme Jellingeen, kun työ asennettiin paikalleen museon uudeksi aulaseinäksi. Tässä kuvassa vain pieni osa seinäreliefistä, tekovaiheessa Kööpenhaminassa.
Kainilla oli tapana työllistää nuoria kuvanveistäjiä mestari-kisälli -perinteen mukaisesti. Hän oli omaksunut mallin erinomaisena koulutusmuotona työskennellessään itse kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen apulaisena, viiden vuoden ajan. Kainin mielestä oppi, jota hän sai Tukiaisen kanssa työskennellessään, oli parempi ammatillinen koulutus kuvanveistäjän työhön kuin mitä hän oli saanut silloisessa Kuvataideakatemiassa.
Aimo Tukiaisen kanssa Kain pääsi harjoittelemaan myös julkisten teosten tekemistä. Ammatilliseen osaamiseen sisältyy paljon työtä, josta nykyään käytetään sanaa "tuottaminen". On osattava laatia sopimustekstejä, osattava neuvotella ja tiedottaa. On laadittava toimintasuunnitelmia ja budjetteja ja opeteltava hankkimaan rahoitusta. Jo Tukaisen aikoina täytyi verkottua, toimia yhteistyössä, tiedottaa asioista.
Kainin omassa korkeakoulussa opimme, että on uskallettava ja opeteltava olemaan avoimesti oma itsensä. Täytyy olla hirveän rohkea. Ja sitä ennen, ihan ensimmäiseksi täytyy ilkeästi raivata itselleen aikaa ja tilaa sen oman luovan työn tekemiseen. Jos ei ole taidetöitä, joita panna esille, ei ole myöskään mitään näyttelytoimintaa. Pitää olla ahkera. Taidetta tehdään joka arkipäivä. Taiteilija on se, joka tekee taidetta.
Kain oli Aimo Tukiaisen apulaisena juuri ne vuodet, kun Tukiainen teki Helsinkiin Mannerheimin Ratsastajapatsaan, nykyisen Kiasman edustalle. Melkoinen urakka kaikkine patsasta edeltävine kilpailuineen. Vaadittiin hermoa! - Työssä pitää olla hermoa, sanoi Tukiainen ja niin sanoi myös Kain. Mannerheimin perinnesäätiö, ratsastajapatsas (15.9.2013)
Näistä asioista keskustelimme Kainin kanssa. Kirjoitin muistiinpanoja päiväkirjoihin. Pidin muisteluja ja Kainin keräämää materiaalia kultuurihistoriallisesti merkittävänä aineistona ja tallensin sitä työhuoneeseeni Helsingissä. Niin kauan kuin pystyin siellä sellaista ylläpitämään. Viimeiseen viiteen vuoteen en ole voinut pitää mitään työhuonetta, vaan noin 20 neliötä täyttävä arkisto on säilytetty ystävän autotallissa. Ensi viikolla varasto on tyhjennettävä. Olen tietysti iloinen, että saan vihdoin vuosien jälkeen taas materiaalia käsiini. Mihin ihmeeseen minä panen sen? Tämä minua kiusaava siivous- ja järjestelytyö nopeuttanee tätä arkistoprojektia. Nyt kerään hermoa, työssä täytyy olla hermoa! Tanska, National Museum of Denmark, Jellinge-reliefi 2001
Kirjoittaessani syntyi oivallus siitä, kuinka paljon työtä tarvitaan julkisen teoksen tekemiseksi. Kuinka monien eri ihmisten ja tahojen yhteistyötä se vaatii. Taiteilijalta edellytetään monenlaista ammatillista osaamista ja asiantuntijuutta, jota ei voi opiskella missään taidekoulussa tai yliopistossa. Toisaalta, mitäpä outoa siinä olisi, että työkokemus syntyy työtä tekemällä.
Kuvat juttuun on lähettänyt minulle kuvanveistäjä Kaija Kontulainen (os. Pekkarinen), joka oli mukana Kööpenhaminassa tekemässä työtä kanssamme. Toinen apulaisista oli kuvanveistäjä Riku Riippa. Ja kolmas nuori kuvanveistäjämme Joakim Sederholm tuli mukaamme Jellingeen, kun työ asennettiin paikalleen museon uudeksi aulaseinäksi. Tässä kuvassa vain pieni osa seinäreliefistä, tekovaiheessa Kööpenhaminassa.
Kainilla oli tapana työllistää nuoria kuvanveistäjiä mestari-kisälli -perinteen mukaisesti. Hän oli omaksunut mallin erinomaisena koulutusmuotona työskennellessään itse kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen apulaisena, viiden vuoden ajan. Kainin mielestä oppi, jota hän sai Tukiaisen kanssa työskennellessään, oli parempi ammatillinen koulutus kuvanveistäjän työhön kuin mitä hän oli saanut silloisessa Kuvataideakatemiassa.
Aimo Tukiaisen kanssa Kain pääsi harjoittelemaan myös julkisten teosten tekemistä. Ammatilliseen osaamiseen sisältyy paljon työtä, josta nykyään käytetään sanaa "tuottaminen". On osattava laatia sopimustekstejä, osattava neuvotella ja tiedottaa. On laadittava toimintasuunnitelmia ja budjetteja ja opeteltava hankkimaan rahoitusta. Jo Tukaisen aikoina täytyi verkottua, toimia yhteistyössä, tiedottaa asioista.
Kainin omassa korkeakoulussa opimme, että on uskallettava ja opeteltava olemaan avoimesti oma itsensä. Täytyy olla hirveän rohkea. Ja sitä ennen, ihan ensimmäiseksi täytyy ilkeästi raivata itselleen aikaa ja tilaa sen oman luovan työn tekemiseen. Jos ei ole taidetöitä, joita panna esille, ei ole myöskään mitään näyttelytoimintaa. Pitää olla ahkera. Taidetta tehdään joka arkipäivä. Taiteilija on se, joka tekee taidetta.
Kain oli Aimo Tukiaisen apulaisena juuri ne vuodet, kun Tukiainen teki Helsinkiin Mannerheimin Ratsastajapatsaan, nykyisen Kiasman edustalle. Melkoinen urakka kaikkine patsasta edeltävine kilpailuineen. Vaadittiin hermoa! - Työssä pitää olla hermoa, sanoi Tukiainen ja niin sanoi myös Kain. Mannerheimin perinnesäätiö, ratsastajapatsas (15.9.2013)
Näistä asioista keskustelimme Kainin kanssa. Kirjoitin muistiinpanoja päiväkirjoihin. Pidin muisteluja ja Kainin keräämää materiaalia kultuurihistoriallisesti merkittävänä aineistona ja tallensin sitä työhuoneeseeni Helsingissä. Niin kauan kuin pystyin siellä sellaista ylläpitämään. Viimeiseen viiteen vuoteen en ole voinut pitää mitään työhuonetta, vaan noin 20 neliötä täyttävä arkisto on säilytetty ystävän autotallissa. Ensi viikolla varasto on tyhjennettävä. Olen tietysti iloinen, että saan vihdoin vuosien jälkeen taas materiaalia käsiini. Mihin ihmeeseen minä panen sen? Tämä minua kiusaava siivous- ja järjestelytyö nopeuttanee tätä arkistoprojektia. Nyt kerään hermoa, työssä täytyy olla hermoa! Tanska, National Museum of Denmark, Jellinge-reliefi 2001
 |
Olen deponoinut noin 50 Kain Tapperin teosta yleisön nähtäville Helsinkiin. Kain Tapper -kokoelmat löytyvät Sairaala Ortonista/Galleria Orton, Ruskeasuo, Helsinki Kain Tapperin teokset esillä Helsingissä 2013
|
14. syyskuuta 2013
Nuorten näyttely 2013 Sysmän kirjastossa uutisotsikoiden takana
Etelä-Suomen Sanomat uutisoi 10.9.2013 "Sysmän kirjasto muuttaa kunnantalon valtuustosiipeen".
Valtuustosiivestä osoitetaan kirjastolle noin 650 neliön tilat. Muutostöiden kerrotaan valmistuvan vuoteen 2015 mennessä. Budejtti kalustoineen on 0,7 miljoonaa euroa.ESS artikkeli 428048, 10.9.2013 klo 17.22 /(Linkki Tark. 14.9.2013).
Itä-Häme julkaisi saman uutisen kolme minuuttia aiemmin omilla verkkosivuillaan, vain artikkelin numeroviite on eri, artikkeli 42806. Itä-Häme, artikkeli 428046, 10.9.2013 klo 17.19
 |
Nuorten näyttely "Minun kirjastoni" on ollut helmikuusta 2013 lähtien ripustettuna Sysmän kunnankirjaston porraskäytään. (Portaikkoon, koska kirjastossa ei ole varsinaisia näyttelytiloja) Näyttelyssään nuoret ovat pohtineet eri tilojen käyttöönottamista kirjastolle sekä tehneet arkkitehtisuunnitelmia. Nuoret kertovat tulevaisuuden Sysmän asukkaina, mitä he edellyttävät kirjastotilaltaan.
|
Jäämme nyt odottamaan uutisten kommentointia paikallislehti Lähilehdessä. Se ilmestyy aina keskiviikkoisin. Seuraavan kerran 18.9.2013 Lehden verkkosivuja on päivitetty 11.9.2013, mutta uutisotsikoissa kirjasto ei vielä näy Lähilehti, Sysmän Sanomat Oy. (Tark. 14.9.2013 klo 10.56)
Sysmässä on myös talvisin pakkasilloin auki yksi tila silloin, kun kahvilat ovat jo kiinni. Sysmän kunnankirjasto.
Kirjasto on koko kylän yhteinen olohuone.
 |
| Nuorten näyttely, Sysmän kirjaston portaikossa parhaillaan. |
Lukusali on kohtamispaikka ja työpaikka niille vapaa-ajan asukkaille, jotka haluaisivat työskennellä täältä käsin. Tilastollisesti suurin osa kunnan veronmaksajista ja palveluyritysten ylläpitäjistä (ja vapaa-ajan kuluttajista) on pian eläkeikäistä väestöä, joka tarvitsee asianmukaisia palveluja myös kirjastotoimelta.
 |
Jos tarvitset hissiä, mene ensin takaisin ulos ja soita ovikelloa. Kirjastoon ei pääse ilman saattajan apua. Vertaa kirjastolaki, mitä sanotaan saavutettavuudesta Finlex, kirjastolaki
|
 |
Rollaattori on käytössä, kun ensin pääset yläkertaan. |
Vain kirjastosta on mahdollisuus päästä niiden arkistolähteiden äärelle, joita tarvitaan työn tekemiseksi etätyönä. Kirjastosta on yhteys verkkoaineistoon, lähteisiin, joihin ei voi päästä kotikoneelta. Tällä on taloudellisia seurauksia elinkeinoelämälle, ihan riippumatta siitä, arvioidaanko niitä vai ei.
Kirjastolle on toivottu uusia tiloja jo vuosien ajan.
 |
| Nuorten näyttely "Minun kirjastoni", Sysmän kunnankirjaston portaikko, 2013. |
Kirjasto on kaikkien yhteinen tila.
 |
| Nuorten näyttely, Minun kirjastoni, 2013 |
Halutaanko oma perhe perustaa tänne ja kasvattaa omat lapset täällä? Muuttaisiko tänne?
Mitä ovat seudun tarjoamat palvelut?
Laadullisin mittarein asiota tutkittaessa nyt tehtävät arkkitehtisuunnitelmat vaikuttavat koko seutukunnan elämään, erityisesti elinkeinoelämään ja talouteen, vielä syntymättömien sukupolvien elämään, ehkä 2030 - 2040 -luvuille asti.
Nuoret ovat esittäneet toiveensa kirjastonäyttelyssä. Kirjastonäyttelyn 2013 avulla nuoria on voitu kuulla. Nyt viimeistään tulee nuoria myös auditoida eli kuunnella - asianomistajina.
Kirjaston näyttely on Kansankäräjät, joihin myös nuoret ovat osallistuneet 2013.
.jpg) |
| Nuorten näyttely, Minun kirjastoni, 2013 |
 |
| Nuorten näyttely, Minun kirjastoni, 2013 |
 |
| Nuorten näyttely, Minun kirjastoni, 2013 |
Kirjoitin aiheesta tässä blogissa myös osana Artefaktit -näyttelyäni Sysmän kirjastossa, avoinna syyskuun loppuun asti.
Sivulla käynyt 14.9.mennessä yli 400 näyttelyvierasta.
Linkki tässä http://taidepiika.blogspot.fi/p/artefacts.html
13. syyskuuta 2013
Kain Tapper Sysmän kirjastonäyttelyssä 30.9.2013 asti
Kain Tapperin arkistoa rakentaessani löydän yhä tallentamatonta materiaalia hänen elämästään - SYSMÄSSÄ! Tapperin ateljee oli täällä vuosina 1993-2004 ja se on jättänyt jälkensä myös paikkakunnan elämään.
Kain teki Ransusta patsaan Tampereelle Ransu-puistoon ja YLE TV 2 kuvasi patsaan tekemisen vaiheet Helsingissä Kainin ateljeessa Lallukan taiteilijakodissa sekä ateljeessa Sysmässä. Veistos löytyy nykyään Ransupuistosta, Tampereelta. Ransupuisto, Pirkkala, Tampere
Kirjastonäyttelyyn löytyi nyt Sysmästä muistona valokuva Kainista ja Ransusta. Eevaliisa Holma-Kinnunen loi vuonna 1977 Ransun hahmon sysmäläisen nukketeatterin Musta ja Valkoinen -ratsu, käyttöön. Kain teki Yleisradion pyynnöstä karvakuonosta patsaan. Ransun ja Kainin kohtaamisesta tehtiin elokuva: mitä tarkoittaa kuvanveistäjä ja miten veistos tehdään alusta lähtien savesta, muovailemalla rungon päälle? Miten veistoksia valetaan pronssiin?
Yhteistötilat ovat mielenkiintoisia kulttuurituottamisen: taiteen ja liiketaloudellisen tutkimuksen kannalta. Aalto-yliopistossa on tehty paljon tutkimusta tässäkin asiassa viime vuosikymmeninä. Vapaa, avoimella periatteella toimiva yhteisöllisys innostaa ja kannustaa.
Entiset talkooperiaatteeseen nojaavat yhdistysmallit alkavat olla Out of Fashion. Nyt halutaan vapaata, avointa toimintaa. Syntyy uusia sateenvarjo-yhteisöjä, uusia luovia ideoita, toimintatapoja ja verkottumisen malleja. Ja kun käytössä on uusin teknologia, viestinnän välineet ja verkostot, tiedotustoiminta on muuttanut muotoaan.
Käytössä on Facebookit, blogit, internet-sivut, jotka ovat verkottuneet eri projektein ja kulttuurituotannoin valtakunnallisesti ja jopa kansainvälisesti. Näyttelytoimintani avulla yritän tutkia, mitä ovat nämä heijastusvaikutukset talouteen.
Näitä asioita tutkitaan laadullisten mittareiden avulla. Niillä arvioituna yhteisötilojen toiminnalla sattaa olla suuri liiketaloudellinen merkitys: vaikutuksia vuosikymmenien päähän. Pelkkä kvartaalitalouden kassavirta-ajattelu näyttäisi olevan jo vanhanaikaista, ei enää tuota voittoa. Mitä ovat uudet ajattelumallit?
Voisiko käyttää yhteisöllistä luovaa pääomaa? Se on mittaamattoman arvokasta, suojelukohde kuten luonto. Mitä on yhteisöllinen luova toiminta? Se saattaa kannustaa oma-aloitteisuuteen, uuteen yritystoimintaan tai sellaisen kehittämiseen. Luo uusia työpaikkoja. Pitäisikö se myös Suomen asutettuna? Yksi pieni viiden miljoonan väestö kun mahtuu ihan helposti yhteen ainoaan Euroopan kaupunkiin.
 |
Kirjastonäyttelyyn löytyi nyt Sysmästä muistona valokuva Kainista ja Ransusta. Eevaliisa Holma-Kinnunen loi vuonna 1977 Ransun hahmon sysmäläisen nukketeatterin Musta ja Valkoinen -ratsu, käyttöön. Kain teki Yleisradion pyynnöstä karvakuonosta patsaan. Ransun ja Kainin kohtaamisesta tehtiin elokuva: mitä tarkoittaa kuvanveistäjä ja miten veistos tehdään alusta lähtien savesta, muovailemalla rungon päälle? Miten veistoksia valetaan pronssiin?
 | ||
| Myös Ritva Heinon - bu itu - töitä esillä kuratoimassani Sysmän kunnankirjaston näyttelyssä, avoinna 30.9.2013 asti. Kuvassa Willanikkareitten uusin jäsen: Caris Kamar, jonka juuret ovat Itä-Hämeen ystäväkaupungissa Tartossa, Virossa. Yhteisöllisten näyttelyjen ja tapahtumien avulla luodaan uusia, suoria kontakteja. Kirjastonäyttelyn työt vaihtuvat koko syyskuun 2013 ajan. Esillä itä-hämäläisten tekijöiden omaa kädentaitoa ja osaamista. Koska kirjastossa ei ole varsinaista näyttelytilaa, Ritva Heinon näyttely laajeni nyt kirjaston seinien ulkopuolelle - Suomen kauneimmaksi mainitun kirjakaupan yläkerran yhteisötilaan. Näyttelyn päivitys, linkki tässä Artefaktit näyttely Sysmän kirjastossa 30.9.2013 asti
Eilen tapasin siis sysmäläisiä, Itä-Hämeen kulttuuria kantavia naisia vapamuotoisessa omassa yhteisössä: vanhanajan ompeluseurassa Willanikkarit. Kulttuuriaiheista materiaalia kerätään.
Käsityön juhlavuotena 2013 naiset ovat kokoontuneet kirjakaupan yläkerran yhteisötilassa säännöllisesti, aina joka toinen viikko torstaisin
 |
Sysmässä toimi vuosikymmenien ajan Wanhan Kertun nykytaiteen galleria. Aineistoa Suomen nykytaiteilijoista saattaapi löytyä useampaan kirjaan asti. Jännittävää.
Yhteistötilat ovat mielenkiintoisia kulttuurituottamisen: taiteen ja liiketaloudellisen tutkimuksen kannalta. Aalto-yliopistossa on tehty paljon tutkimusta tässäkin asiassa viime vuosikymmeninä. Vapaa, avoimella periatteella toimiva yhteisöllisys innostaa ja kannustaa.
Entiset talkooperiaatteeseen nojaavat yhdistysmallit alkavat olla Out of Fashion. Nyt halutaan vapaata, avointa toimintaa. Syntyy uusia sateenvarjo-yhteisöjä, uusia luovia ideoita, toimintatapoja ja verkottumisen malleja. Ja kun käytössä on uusin teknologia, viestinnän välineet ja verkostot, tiedotustoiminta on muuttanut muotoaan.
Käytössä on Facebookit, blogit, internet-sivut, jotka ovat verkottuneet eri projektein ja kulttuurituotannoin valtakunnallisesti ja jopa kansainvälisesti. Näyttelytoimintani avulla yritän tutkia, mitä ovat nämä heijastusvaikutukset talouteen.
Näitä asioita tutkitaan laadullisten mittareiden avulla. Niillä arvioituna yhteisötilojen toiminnalla sattaa olla suuri liiketaloudellinen merkitys: vaikutuksia vuosikymmenien päähän. Pelkkä kvartaalitalouden kassavirta-ajattelu näyttäisi olevan jo vanhanaikaista, ei enää tuota voittoa. Mitä ovat uudet ajattelumallit?
Voisiko käyttää yhteisöllistä luovaa pääomaa? Se on mittaamattoman arvokasta, suojelukohde kuten luonto. Mitä on yhteisöllinen luova toiminta? Se saattaa kannustaa oma-aloitteisuuteen, uuteen yritystoimintaan tai sellaisen kehittämiseen. Luo uusia työpaikkoja. Pitäisikö se myös Suomen asutettuna? Yksi pieni viiden miljoonan väestö kun mahtuu ihan helposti yhteen ainoaan Euroopan kaupunkiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)