Käsillä tekemisen intohimo

Mistä tulee joka syksyinen intohimo väreihin ja käsillä tekemiseen? Arvelen, että itse eli Luonto meissä itsessämme vaikuttaa. Kaupungissa huomaan kaipaavani suojavärejä, sopeudun ympäristöön. Helsingissä miellyn hillittyyn harmaaseen, mustaan, varovaisesti suostun luonnonvalkoiseen ja beessiin, jotka ovat muutoin mielestäni ikävystyttäviä, pysähtyneitä sisustusvärejä. 

Harmaa on kaunis, kun siitä käyttää useita harmaasävyjä yhtä aikaa. Vähän sammunut sammalvihreä on jo virkeämpi kuin lattea yksisuuntainen täysharmaa.

Kaupunkien puistoissa ja maaseudulla metsissä taas räjähtää värien ilotulitus. Maalla muutun värikkääksi syyspörröksi, pyörin poluilla lankakeränä. Kiedon kaulaani kolme huivia kerrallaan, pitelen kahta pipoa päässä. 

 

Perinteiset kirjoneuleet ja yksinkertaiset palmikkomallit houkuttelevat aika ajoin, vuosikymmenestä toiseen. Niissä elää edellisten neulojasukupolvien salaisuuksia. Hämmästyn yhä uudelleen perinteiden kansainvälisistä vaikutteista. 

Onko ihminen liikkunut näin kauan ja kaukana, vaeltanut pois kotiseudultaan, purjehtinut toisiin maanosiin? Vain antaakseen ja lainatakseen ajatuksia, tietoa, ideoita, jotka ovat sittemmin osoittautuneet käyttökelpoisiksi. 

Plagiointi on osa opiskelua taiteilijan työhön. Ihminen muuntaa muiden ajatuksia omiin oloihinsa soveltuviksi. Taiteilija ottaa vastaan asioita kaikin aistein ja alitajuisesti. Hän antaa itselleen aikaa, antaa vaikutteiden kypsyä rauhassa. Jonkin ajan kuluttua vaikutteet siirtyvät ja suodattuvat oman personallisuuden kautta esille uuteen työhön. Se mikä on "uutta", sisältää aina jotakin meistä itsestämme, jotakin ihmisen omasta persoonallisuudesta. Voihan sitä ajatella, että se mikä ihmisessä on parasta, siirtyy muille, lahjaksi muihin töihin, tulevaisuuteen. Aikaan, jota oma silmämme ei enää näe.

Neulomisen perinne vie aikamatkalle eri kulttuureihin. Käsillä tekeminen on liikkumista ajassa ja tilassa.

Neulominen, kuten kaikki käsillä tekeminen, on seikkailua kulttuurihistoriassa. Olemme kädellisiä olentoja, joiden aivotoiminnasta luovin osa on kytketty käsiin. Käsin tekemisen traditio meissä tarkoittaa ajatusten ja luovien ideoiden vapaata virtausta, hengittämistä, elämää meissä. On jännittävää havaita, että aiemmat sukupolvet ovat tutkineet samoja ongelmia, löytäneet käsin tekemällä kestäviä ratkaisuja. 

Mitä ovat asiat, jotka siirtyvät kulttuureissa, kestävät aikaa, elävät vuosisatoja, vuosituhansia? Mitä ovat muodot, värit, laadut, tekniikat, jotka ihminen löytää yhä uudelleen?

Isoäidin neliöistä tuli muotihitti 1800-luvulla. Kuvassa hame neliöistä, 2013.

Päivitin alablogia Taidepiika-neuleet. Intohimo käsin tekemiseen ei hellitä. Linkki tässä http://taidepiika-neuleet.blogspot.fi/