Kulttuurikotkat

Kulttuurikotkat on aikuisten naisten bändi, joka järjestää kuvataidenäyttelyjä ja monitaidetapahtumia, täyden palvelun periaatteella.

Bändin perustajat: Riika Taidepiika ja Sirpa Viljanen. Kuva: Auli Karvonen, Galleria Orton, Helsinki, 2010.

Bändiin kuuluu lukuisa määrä soittajia, jotka ovat eri alojen taiteilijoita: kuvataiteilijoita, muusikoita,  runoilijoita, näyttelijöitä, performanssitaiteen edustajia jne. Kyse on yhteisöllisten taidetuotantojen tekemisestä täyden palvelun periaatteella. Kiertueita järjestetään kaikkialla. Järjestettävien kuvataidenäyttelyjen yhteydessä on mukana taiteen eri lajeja. Bändiin osallistuvien taiteilijoiden henkiöllisyys ja ohjelmisto vaihtelevat tapauskohtaisesti, tuotannosta kolmanteen.

Kulttuurikotkat kiertueella, kesä 2011. Esitys graafikko, akateemikko Outi Heiskasen kokoaman kesänäyttelyn avajaisissa, Juupajoen galleria, kesä 2011. Taidepiika osallistui näyttelyyn myös akvarelleillaan.

Kulttuurikotkat Lottina, keikka Helsingissä, syksy 2012.

Historiikki

Kulttuurikotkat syntyi Helsingissä 2010 Invalidisäätiö Ortonin, Galleria Ortonin, näyttelytoiminnan yhteydessä. 

Salvelan kesä I, Galleria Orton, Ruskeasuo, Helsinki, 2010

Kulttuurikotkien toiminta käynnistyi talvella 2009, jolloin bändi aloitti säännölliset lauluharjoitukset eri opettajien johdolla. Jo tätä ennen oli aiempina vuosina laulettu, soitettu ja tanssittu eri kuvataidenäyttelyjen avajaisten yhteydessä. Eräs rajapyykki on syyskuu 2009, jolloin Punavuoressa viritettiin piano. 

Lokakuussa 2009 saatiin säestäjä mukaan harjoituksiin. Marras-joulukuussa laulajat lisääntyivät. Bändin avustajaksi saatiin runoilija, joka osoittautui myös kriitikoksi. Siitä huolimatta hän lopulta alkoi kirjoittaa taideaiheisia tekstejä tammikuussa. Tekstit sovitettiin Kulttuurikotkille rakkaille sävelmiin. Paljon keskusteltiin silloin kuvataiteesta, musiikiista, runoudesta, elämästä. 

Ensimmäinen Flamenco-kurssi suoritettiin tammikuussa 2010. Tanssijat lisääntyivät ja koreografinen osaaminen. Nyt leikattiin varpaankynnet, sovitettiin kenkiä ja hameita. Käytiin hierojalla. Esiintymispukuja alettiin pohtia. Koko kevät harjoiteltiin pääkaupunkiseudulla: galleria Ortonissa Ruskeasuolla, Espoossa, Punavuoressa ja ravintola Salvessa. 

Bändin kenraaliharjoitukset olivat Salvelan Kesä I, kuvataidenäyttelyn ripustajaisissa, 2010.

Galleria Ortonin perustaja, professori Seppo Seitsalo,  kuraattori Otso Kantokorpi ja taiteilijat graafikko Tapani Mikkonen, taidemaalari Jorma Hautala, kuvanveistäjä Matti Peltokangas. Salvelan kesä I, ripustajaiset, galleria Orton, 2010.

Kulttuurikotkat laulavat taiteilijoille kiitokset, näyttelyn ripustajaiset, kuva: Galleria Orton, 2010.

Roi Vaara ja Olavi Pajulahti tulivat mukaan performanssiin, harjoitukset ripustajaisissa, Galleria Orton, 2010. Kuva: Sirpa Viljanen.

Kuvaan kuinka kuraattori kuvaa Roi Vaaran teoksen syntyä,  Orton, 2010.Kuva: Riika Vepsä-Tapper

Viritystä veistospuistossa, Kuva: Orton, 2010.

Matti Peltokanas, kuva: Riika Vepsä-Tapper.

Salvelan kesä I, 2010 avajaispuheenvuorot: kulttuurineuvos Tuula Arkio ja näyttelyn kuraattori, kriitikko Otso Kantokorpi.Kuva: Riika Vepsä-Tapper.

Bändin ensiesiintyminen oli avajaisissa 27.5.2010, jolloin avattiin galleria Ortonin ja ravintola Salven kesänäyttely: Salvelan kesä I. 

Taiteilijat olivat Jorma Hautala, Pekka Kauhanen, Ukri Merikanto, Tapani Mikkonen, Matti Nurminen, Olavi Pajulahti, Matti Peltokangas ja Roi Vaara. 

Kulttuurikotkia säesti ravintola Salvessa ammattilaisorkesteri, jossa oli rytmisoitinten lisäksi kitara, haitari ja basso. Laulujen tekstit sanoitti Kulttuurikotkille Otso Kantokorpi. 

Kun kuvia ja ääntä taas löytyy, liitetään historiikkiin. 

Plastisuuden idut, 

teksti Otso Kantokorpi

Näin muoto soi veistoksen,

ja kuivumassa savi jo on,

taas lisääntyy plastisuus.

On kaari yksin ja rauhaton.

Niin tuttu on näky tuo.

Sen joka päivä nähdä hän saa,

ei öisinkään rauhaa saa,

ja unissaankin hän muotoilee.

Hän toivoo, että edes yhden kerran

nuo plastisuuden idut seisahtais’

ja että edes pienen hetken verran

tuon linjan hän nähdä sais.

Näin muoto soi veistoksen,

se ainut muoto veistäjän on

Mut missä on lujuus sen?

On kaaren reuna niin levoton.

Näin kerran luona räsymaton reunan,

nuo kaistaleet hän näki yllättäin.

Hän taisi yhyren sanan pohojanmaata

”Paree”, hän kuiskas näin

Näin muoto soi veistoksen,

mut yhä löysää johonkin jää:

vei raita pois jännitteen

ja viereiselle näin irvistää

ja viereiselle näin irvistää…