Suomen POPPANA on karjalainen, väittävät sanat Rököraanu,
rääpälvaate, rääsäle eli nukeri
Vaikka minulla on myös karjalaisia sukujuuria, taitaa
kuitenkin olla niin, että kaikki kulttuurigeenimme ovat yhteisiä tällä
maapallerolla. Jos taiteessa tai taidekäsityössä puhumme asioiden aitoudesta
tai vaadimme paikallisuutta, tällainen asenne yksittäin vie meidät harhaan. Asioiden
alkuperän etsiminen on luonnollinen tarve. Haluamme alkuperäisiksi ja
paikallisiksi kutsumillamme asioilla erottua muista ryhmistä. Yhdentymisen paineessa
paikalliskulttuureissa meillä on tarve valita itsellemme lokaalisiksi
ajateltuja piirteitä, jotka ovat mielestämme muiden ryhmien arvostamia –
haluamme sitä kautta tulla itse arvostetuiksi.
 |
Arja Hynynen, lasiteos iTte-taidenäyttelyssä, Sysmä 2013. Maailmanpuu on yksi vanhimpia taiteen aiheita niin Afrikassa kuin itäisen Euroopan esihistoriassa, myös kirjallisuuden tarinaperinteissä. Symbolit tulevat usein hyvin kaukaa, elävät tekijänsä alitajunnassa.
|
Taiteen ja artefaktien, ihmisten ja kielten alkuperää, ei
voi kuitenkaan sijoittaa mihinkään tiettyyn alkuun, maantieteelliseen alueeseen
tai geeniperimään. Ihmiskunta asutti maailman heti jääkauden jälkeen. Kukaan
yksilö tai ryhmä ei ole ollut missään ”alun perin” eikä voi tällä perusteella
omia itselleen, ideoilleen tai töilleen mitään alkuperätodistusta.
 |
Arja Hynysen ikkunaan ripustetut lasityöt toivat mieleen Aatamin omenat, jotka periytyvät myös sysmäläiseen paikalliskulttuuriin Edenin paratiisista.
|
Poppanan valmistukseen myydään nykyään kangasta sateenkaaren
väreissä. Yleisimmin käytössä on noin 150 cm leveää puuvillakangasta, jonka voi
pestä 60 C vedessä. Poppana paranee käytössä, se silitetään kosteana ja
säilytetään rullalla. Sen tavoite on tulla käytössä pehmeäksi, pinnan tulee nukkaantua,
aika viimeistelee artefaktin.
Sysmän itteviikon näyttelyssä löysin joitakin esteettisesti
kiinnostavia ja taidokkaasti kudottuja poppanoita, joiden materiaalivalinnat ja
värisommittelut veivät mielikuvina esiteolliseen aikaan. Kun jokin artefakti
saa katsojansa mielikuvituksen liikkeelle ja tuo vanhaan traditioon jotakin uutta nykyhetkestä ja tekijästä itsestään, lähestytään käsitettä taidekäsityö ja taide.
 |
Ulla Toivosen kierrätyspoppanat näyttelyssä ovat taidokkaasti tehtyjjä ja värisommitelmat mielenkiintoisia. Sininen hapsureuna patajamaisessa kuosissa muodostaa taspainottavan kontrastin punaisille raidoille.
|
Poppanaa on käytetty kaikkialla siellä, jossa on nukuttu olkipatjoilla.
Kangasta tarvittiin suojaamaan piikikkäiltä oljenpäiltä. Materiaalina on käytetty
sitä, mitä käsillä on sattunut olemaan: yleensä vanhoja vaatteita, jotka on
leikattu kuteiksi, matonkuteiden tapaan. Nyt tästä käytetään sanaa ”kierrätyspoppana”.
Ekologisesti ajatteleva omaksuu mielihyvin tämän käsitteen poppanan
alkuperäiseksi ominaisuudeksi, laatukriteeriksi.
Poppanan käyttötarkoitus on muuttunut moneen kertaan. Yleisimmin
niitä on käytetty pöytäliinojen tapaan tai sisustuksellisina elementteinä, seinäkoristeina.
Kun poppanoita käsitellään taideteoksina, ei mielellään käytä käsitteittä ”käsinkudotut”
tai ”liinat”, vaikka myös tämä ominaisuus niihin sisältyy.
 |
| Ulla Toivonen, kierrätyspoppana, 2013. |
Esteettisesti tarkastellen kierrätyskangas on jo valmiiksi
kauniimpi kuin ostokangas, kude sisältää itsessään poppanan ominaislaatuun kuuluvan
käytetyn tunnun. Voi olla, että poppana on parhaimmillaan vasta, kun sitä on jo
käytetty vuosia. Siitä tulee pehmeää poskinukkaa. Laadukas artefakti löytää myös uusia
käyttötarkoituksia, siitä voi tulla vaikka tyynynpällinen.
Kirjoitetaan poppanalla paikallishistoriaa, mutta
arvostakaamme itseämme nykyhetkessä. Kulttuuriantropologia kertoo, että ihmiskunnan
luovimmat keksinnöt syntyvät eri maanosissa yleensä yhtä aikaa. Kierrätyspoppanoita
tehdään nykyartefakteina niin Afrikassa, Amerikassa, Euroopassa kuin Aasiassa. ITE-kulttuurin
ilmentymät ovat tänään parhaimmillaan suvaitsevaa kansainvälisyyttä. Ryhmän jäseneksi huolitaan muutkin kuin "alkuperäasukkaat".Näyttelyn päivystäjänä vierailupäivänäni oli talkoolaisena artesaani Ritva Heino -by itu - teoksineen - vieraasta kunnasta, Hartolasta.
 |
Näyttelyn päivystäjä kiinnitti ilmapallot Tauluaseman kyltiin, jotta pääraitilla ohikulkijat tietäisivät Paloaseman olevan taas käytössä.
|
Sysmän ITtte-taiteilijoiden
ryhmänäyttely on muuten parhaillaan esillä Virossa, Tarton Suomi-talossa. Kuraattorina on toiminut yhdistyksen hallituksen jäsen, Juhana Kallio. Marraskuun Itte-viikon näyttelyn sisällöstä puolestaan vastaa Yhteen Hiileen -hanke yhdessä Sysmän itteviikon työryhmän kanssa.
 |
Yleiskuva näyttelystä. Näyttelyn päivystäjänä talkoolaisena työskennellyt Ritva Heino, - by itu - toi esille mm. uusia huovutustöitään, neuleitaan ja valokuvista sommittelemiaan postikortteja. Näyttelyn teeman "Taitavat kädet" mukaisesti päivystäjältä löytyi käsistään - kutimet.
|
Näyttely Sysmän vanhalla paloasemalla, Sysmäntie 18, 19700 Sysmä. Avoinna joka päivä 10.11.2013 asti klo 12-16. Itte-viikon muusta ohjelmasta tämän blogin menovinkeissä osoitteessa Taidepiika menovinkit, Sysmä marraskuu-joulukuu,2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti