ITE-tehty poppana nykyartefaktina

Suomen POPPANA on karjalainen, väittävät sanat Rököraanu, rääpälvaate, rääsäle eli nukeri

Vaikka minulla on myös karjalaisia sukujuuria, taitaa kuitenkin olla niin, että kaikki kulttuurigeenimme ovat yhteisiä tällä maapallerolla. Jos taiteessa tai taidekäsityössä puhumme asioiden aitoudesta tai vaadimme paikallisuutta, tällainen asenne yksittäin vie meidät harhaan. Asioiden alkuperän etsiminen on luonnollinen tarve. Haluamme alkuperäisiksi ja paikallisiksi kutsumillamme asioilla erottua muista ryhmistä. Yhdentymisen paineessa paikalliskulttuureissa meillä on tarve valita itsellemme lokaalisiksi ajateltuja piirteitä, jotka ovat mielestämme muiden ryhmien arvostamia – haluamme sitä kautta tulla itse arvostetuiksi.

Arja Hynynen, lasiteos iTte-taidenäyttelyssä, Sysmä 2013. Maailmanpuu on yksi vanhimpia taiteen aiheita niin Afrikassa kuin itäisen Euroopan esihistoriassa, myös kirjallisuuden tarinaperinteissä. Symbolit tulevat usein hyvin kaukaa, elävät tekijänsä alitajunnassa.

Taiteen ja artefaktien, ihmisten ja kielten alkuperää, ei voi kuitenkaan sijoittaa mihinkään tiettyyn alkuun, maantieteelliseen alueeseen tai geeniperimään. Ihmiskunta asutti maailman heti jääkauden jälkeen. Kukaan yksilö tai ryhmä ei ole ollut missään ”alun perin” eikä voi tällä perusteella omia itselleen, ideoilleen tai töilleen mitään alkuperätodistusta.

Arja Hynysen ikkunaan ripustetut lasityöt toivat mieleen Aatamin omenat, jotka periytyvät myös sysmäläiseen paikalliskulttuuriin Edenin paratiisista.

Poppanan valmistukseen myydään nykyään kangasta sateenkaaren väreissä. Yleisimmin käytössä on noin 150 cm leveää puuvillakangasta, jonka voi pestä 60 C vedessä. Poppana paranee käytössä, se silitetään kosteana ja säilytetään rullalla. Sen tavoite on tulla käytössä pehmeäksi, pinnan tulee nukkaantua, aika viimeistelee artefaktin.

Sysmän itteviikon näyttelyssä löysin joitakin esteettisesti kiinnostavia ja taidokkaasti kudottuja poppanoita, joiden materiaalivalinnat ja värisommittelut veivät mielikuvina esiteolliseen aikaan. Kun jokin artefakti saa katsojansa mielikuvituksen liikkeelle ja tuo vanhaan traditioon jotakin uutta nykyhetkestä ja tekijästä itsestään, lähestytään käsitettä taidekäsityö ja taide.

Ulla Toivosen kierrätyspoppanat näyttelyssä ovat taidokkaasti tehtyjjä ja värisommitelmat mielenkiintoisia. Sininen hapsureuna patajamaisessa kuosissa muodostaa taspainottavan kontrastin punaisille raidoille.

Poppanaa on käytetty kaikkialla siellä, jossa on nukuttu olkipatjoilla. Kangasta tarvittiin suojaamaan piikikkäiltä oljenpäiltä. Materiaalina on käytetty sitä, mitä käsillä on sattunut olemaan: yleensä vanhoja vaatteita, jotka on leikattu kuteiksi, matonkuteiden tapaan. Nyt tästä käytetään sanaa ”kierrätyspoppana”. Ekologisesti ajatteleva omaksuu mielihyvin tämän käsitteen poppanan alkuperäiseksi ominaisuudeksi, laatukriteeriksi.

Poppanan käyttötarkoitus on muuttunut moneen kertaan. Yleisimmin niitä on käytetty pöytäliinojen tapaan tai sisustuksellisina elementteinä, seinäkoristeina. Kun poppanoita käsitellään taideteoksina, ei mielellään käytä käsitteittä ”käsinkudotut” tai ”liinat”, vaikka myös tämä ominaisuus niihin sisältyy.

Ulla Toivonen, kierrätyspoppana, 2013.

Esteettisesti tarkastellen kierrätyskangas on jo valmiiksi kauniimpi kuin ostokangas, kude sisältää itsessään poppanan ominaislaatuun kuuluvan käytetyn tunnun. Voi olla, että poppana on parhaimmillaan vasta, kun sitä on jo käytetty vuosia. Siitä tulee pehmeää poskinukkaa. Laadukas artefakti löytää myös uusia käyttötarkoituksia, siitä voi tulla vaikka tyynynpällinen.

Kirjoitetaan poppanalla paikallishistoriaa, mutta arvostakaamme itseämme nykyhetkessä. Kulttuuriantropologia kertoo, että ihmiskunnan luovimmat keksinnöt syntyvät eri maanosissa yleensä yhtä aikaa. Kierrätyspoppanoita tehdään nykyartefakteina niin Afrikassa, Amerikassa, Euroopassa kuin Aasiassa. ITE-kulttuurin ilmentymät ovat tänään parhaimmillaan suvaitsevaa kansainvälisyyttä. Ryhmän jäseneksi huolitaan muutkin kuin "alkuperäasukkaat".Näyttelyn päivystäjänä vierailupäivänäni oli talkoolaisena artesaani Ritva Heino -by itu - teoksineen - vieraasta kunnasta, Hartolasta.

Näyttelyn päivystäjä kiinnitti ilmapallot Tauluaseman kyltiin, jotta pääraitilla ohikulkijat tietäisivät Paloaseman olevan taas käytössä.

Sysmän ITtte-taiteilijoiden ryhmänäyttely on muuten parhaillaan esillä Virossa, Tarton Suomi-talossa. Kuraattorina on toiminut yhdistyksen hallituksen jäsen, Juhana Kallio. Marraskuun Itte-viikon näyttelyn sisällöstä puolestaan vastaa Yhteen Hiileen -hanke yhdessä Sysmän itteviikon työryhmän kanssa. 

Yleiskuva näyttelystä. Näyttelyn päivystäjänä talkoolaisena työskennellyt Ritva Heino, - by itu - toi esille mm. uusia huovutustöitään, neuleitaan ja valokuvista sommittelemiaan postikortteja. Näyttelyn teeman "Taitavat kädet" mukaisesti päivystäjältä löytyi käsistään -  kutimet.

Näyttely Sysmän vanhalla paloasemalla, Sysmäntie 18, 19700 Sysmä. Avoinna joka päivä 10.11.2013 asti klo 12-16. Itte-viikon muusta ohjelmasta tämän blogin menovinkeissä osoitteessa Taidepiika menovinkit, Sysmä marraskuu-joulukuu,2013

Kulttuuriuutisia kansankäräjiltä 25.8.2013

KULTTUURIN KEHITTÄMISHANKKEET LISÄÄVÄT SYSMÄN VETOVOIMAA

totesi Verkostosta voimaa -hankkeen projektipäällikkö Raimo Lappalainen tänään sunnuntaina 25.8.2013 kansankäräjillä.  Lähidemokratian tapahtuma järjestettiin neljäntenä perättäisenä vuotena Sysmän Teatteritalolla.

Olin lähettänyt etukäteen sähköpostilla kulttuuriaiheisia kysymyksiä ja ilokseni ne löytyivät asialistalta. Niitä ehdittiin myös vähän käsitellä. Kovin syvälle asioiden sisältöihin ei luonnollisesti päästä keskustelutilaisuudessa, jossa asialista on pitkä ja moniin kunnallispoliittisiin suuntiin poukkoileva. Kansankäräjät ovat kuitenkin erinomainen tapa lisätä lähidemokratiaa.  Pelkkä järjestäminen kertoo hyvästä tahdosta ja yrityksestä saada ihmiset mukaan osallistumaan päätöksenteon prosessiin.

Avoimia, vapaita tilaisuuksia tarvitaan usein, jotta ihmiset pääsevät suoraan kysymään asioista, jotka askarruttavat, ja toisaalta myös jättämään ehdotuksia ja ideoita. Jos on menettänyt luottamuksensa koko politiikkaan, on ainakin vähän toivoa siitä, että tulee kuulluksi. Ja ainahan sitä voi kysyä! Entä jos meistä tuleekin lopulta oikein rohkeita ja rupeamme kyselemään? Jos alammekin itse vapaasti etsiä ja ehdottaa asioihin ratkaisuja? Jos saisi vielä kaverit innostumaan mukaan ja tekemään jotain jonkun pienen asian eteen, toteuttamaan se yhdessä. Mitähän sitten tapahtuisi? Hui, maailma pelastuu.

Kansankäräjien kesto on pari tuntia. Aika ei riitä siihen, että päättäjät ja asiantuntijat pääsevät kertomaan asioiden taustoihin liittyvistä kokonaisuuksista. Aihepiirit ovat niin laajoja, että asialistaa voisi rajata. Järjestää vuosittain vaikka kahdet tai kolmet käräjät, joissa kussakin käsiteltäisiin vain tiettyjä ajankohtaisia, päätöksentekoon tulevia asioita.  

Tänä vuonna aktiivi-ikäisin sysmäläisväki jäi nauttimaan sunnuntain auringosta. Yleisön keski-ikä oli 65 + . Myös nuorisoa haluaisi houkutella paikalle ottamalla esille niitä ajankohtaisia asioita, jotka juuri heitä askarruttavat. Ei tule kenellekään yllätyksenä, että se, mikä haiskahtaa politiikalle, ei nyt ole erityisen POP.  Jäin miettimään, miten vleisöä voisi lähestyä kohderyhmittäin, asettua ihmisten asemaan, katsoa asioita eri tahojen näkökulmasta.  Tähän suuntaan Yhteen Hiileen –hanke oli nyt osaltaan johdattamassa. Läsnäolijoille jaettiin kyselylomake, yhteistyössä Lahden Amk:n opiskelijan Taina Määtän kanssa. Kysely oli osa tutkimusta, jota Määttä tekee opinnäytetyönä valmistellakseen Sysmän ja Hartolan kuntien ikäihmisiä kattavaa palveluhakemistoa. Samalla on tavoitteena pyrkiä parantamaan tiedonkulkua.  

Juontaja Veijo Kare kertoi yhteiskoulun lehtorin näkökulmasta sysmäläisten nuorten videoelokuvauksen voimakkaasta innostuksesta ja hienoista tuloksista elokuvataiteen alalla. Esimerkiksi sysmäläissyntyinen Markku Kirves on Suomen menestyneimpiä nuoria videotuotannon ja graafisen suunnittelun toimijoita, jonka referensseissä löytyy tunnettuja brändejä. Monia muitakin tunnettuja alan tekijöitä on Sysmästä lähtöisin ja täällä parhaillaan syntymässä.  You Tubesta löytyy yksin Sysmän Yhteiskoulua klikkaamalla useita hienoja videotallenteita. You Tube Sysmä 

Verkostosta Voimaa –hankkeen projektipäällikkö Raimo Lappalainen puolestaan kertoi, että yhteistyössä Yhteen Hiileen –hankkeen kanssa ollaan kokoamassa internet-sivuille listausta myös kulttuuriyrittäjyyteen liittyvän rahoituksen osalta. Lappalainen mainitsi esimerkkinä AVEKin, joka on Audiovisuaalisen Kulttuurin edistämiskeskus. Lisätietoja Kopiosto, Avek

Kulttuuriaiheita oli esillä useampia, ja Veijo Kare juontajana johdatteli keskustelua humoristisella supliikilla sujuvasti. Kirjastolautakunnan puheenjohtaja Bror Ahlgren antoi viimeisen tilannetiedotuksen kirjaston uuden tilan löytämiseksi. Keskusteltiin myös Vanhan Paloaseman ottamisesta toiminnalliseen kulttuurikäyttöön, onhan ItTe-taideyhdistys järjestänyt tilassa talkoovoimin kuvataidenäyttelyt jo kahtena kesänä peräkkäin. 

Valtuuston pj. Eevakaisa Lehtosalo-Lönnberg oli avoimesti kiinnostunut esille nousseista kulttuurikysymyksistä, myönteisesti. Käsiteltiin myös tämän viikon kuuminta kulttuuriuutista: Sysmän entisen Suvi Pinxin alue on tulossa osaksi kunnan New Port -sataman kokonaisuutta. Kunnanjohtaja Marketta Kitkiöjoki taustoitti aihetta ja kutsui samalla kaikki sysmäläiset yksin ja yhdessä, niin yritys- kuin kulttuuritahot, mukaan suunnittelemaan toimintaa.

Verkostosta Voimaa -hanke on valmis tukemaan paikallista kulttuuriyrittäjyyttä ja apua löytyy hankkeistamiseen myös Yhteen Hiileen -hankkeelta. Painopistealueet ovat jo pitkään olleet yrittämisessä. Halutaan parantaa yritysten toimintaedellytyksiä, vahvistaa elinkeinotoimintaa ja tuottaa suoraa hyötyä yrityksille. Raimo Lappalainen totesi myös, että kulttuurin kehittämishankkeet lisäävät Sysmän vetovoimaa.

Tuottajille tämä nyt ei tule yllätyksenä. Suomessa on yritysrahoituksen puolelta, 1990-luvulta lähtien, haluttu tukea erityisesti niitä taide- ja kulttuurihankkeita, jotka suoraan hyödyttävät talouselämää.  Sen lisäksi on haluttu tukea sellaista toimintaa, joka tarjoaa vakuuttavia, luovia ideoita, myös taiteellista haastetta tai kehitysmahdollisuutta. Vakuuttava toimija tarjoaa kehittämismahdollisuuksia paikallisuuden lisäksi joko alueellisesti, mieluummin valtakunnallisesti tai kansainvälisesti. Volyymi on vain yksi tutkittava osa-alue; lisäksi toiminta suunnitellaan siten, että se on verkottunutta, monipuolista, aktiivista ja saavutettavaa. 

Tuottajakieli on karmivaa. Kulttuurialalle on kuitenkin ehtinyt kertyä 20 vuoden aikana tähän käsitteistöön ja problematiikkaan ammatillista erityisosaamista. Suomalaisen taiteen kansainvälistyminen on ollut hurjaa, markkinat ovat laajentuneet. Päätöksenteon tueksi on tehty ja tehdään jatkuvaa tutkimustyötä, jossa kehitetään niin määrällisiä kuin laadullisia mittareita. Ja kun kukaan tässä maailmassa ei kuitenkaan voi olla kaikkien alojen asiantuntija, niin voihan sitä miettiä asioita yhdessä. Kysytään neuvoa kuhunkin kysymykseen joltakin, joka tietää kuka tietää. Joku tietää.

 Kuurina-teatterin laulajat ja muusikot viihdyttivät yleisöä tutuilla laulelmilla. Ravioskorven poppoo osoittautui käräjäyleisön lemmikiksi. Tyttöjen RAP-esityksen runoissa meitä kaikkia pyydettiin ja kehotettiin olemaan kavereita keskenämme. Siihen toivomukseen ei ole muuta sanottavaa kuin KYLLÄ.