Perjantain pähkinä sarvikuonojen maassa

Eläimellisyydestä - Animal / Anima

Lahden Muotoiluinstituutissa sommitteluläksynä tänä syksynä oli tehdä joulunäyttelyyn veistos, joka tulkitsee plastisella kielellä jonkin eläinlajin erityispiirteitä ja suhdetta ihmiskulttuuriin. Tehtävänanto oli muotoiltu mielenkiintoisesti ja kuvasin sen talteen.

Kun vierailin opiskelijoiden näyttelyssä Muotoiluinstituutissa viime lauantaina, teostietoluettelot olivat loppuneet valtaisan kävijämäärän tungoksessa. En siis saanut selville, kuka oli tehnyt ja minkä työn. En myöskään löytänyt tehtävänantoon liittyneitä tekstejä, joilla opiskelijoiden tuli kuvata esille saatettuja teoksiaan. 

Hyvä niin, sillä plastisessa sommittelussa on oleellista se, miten tekijä sommittelee ajatuksensa visuaalisesti arvioitavaan muotoon.

Aleksander Pukki, Lahden Muotoiluinstituutin joulunäyttely, 2015

Tein tehtävästä itse tutkimusosion eli googlailin ympäriinsä. WWF:n sivuilla kerrotaan, että sarvikuono on erittäin uhanalainen. Sarvikuonon sarvesta maksetaan joillakin markkinoilla enemmän kuin kullasta. Sarvikuonojauhetta markkinoidaan ihmelääkkeenä, joka parantaa kaiken krapulasta syöpään. Maailman uskomuslääketieteessä sarvikuonon jauhetta käytetään erityisesti potenssilääkkeenä. Sarvi on kuitenkin vain keratiinia, sarveisainetta, jota ihmisellä löytyy kynsistä ja hiuksista.  Ihmisessä on niin paljon sarvikuonoa, että omien kynsien pureskelu ajaisi saman asian. Erityisesti Suomea on kutsuttu sielultaan sarvikuonojen maaksi.

Tutkiva bloggari sai lopulta selville, että kuvassa olevan sarvikuonon oli muovaillut Aleksander Pukki, Lahden Muotoiluinstituutin sisustusarkkitehuurin linjan kalustemuotoilun kolmannen vuoden opiskelija. Tulevaisuuden taiteilija ottaa kantaa siihen, kuinka sarvikuonoja salametsästetään miehisen potenssin toivossa. Veistoksellisesta muodosta ja dramaattisesta näyttelyvalaistuksesta haluaisin antaa teokselle arvosanan 10 ++

 

Kultaista ja hopeista joulupostia

Kultaista joulua! Jos kortti ei tule sinulle lakon vuoksi postissa, niin tässä useampia. Postaus löytyy tänään neuleblogista, linkki tässä Kultaista ja hopeista joulupostia

Design by sisustusarkkitehtiopiskelijat Julia Niemi ja Noora Lehtinen. Etelä-Suomen Sanomat otsikoi tänään 26.11.2015 Lahden Muotsikan joulumyyjäisten kävijäennätyksestä. Esillepanijoina oli yli 70 muotoiluinstituutin opiskelijaa.

Kun aurinko nousi

Aamulla eilen, en niin varhain, kävelin järven rantaan.

Päivitys valokuvablogissa Kun aurinko nousi

Lahden Muotoiluinstituutin joulumyyjäisissä kävijäennätys

Ylimääräinen Muotoiluinstituutin joulutapahtuma Lahden kaupunginteatterissa 2.12.2015

Lahden Muotoiluinstituutin perinteiset joulumyyjäiset keräsivät tänä vuonna ennätysyleisön. Jo ensimmäisenä päivänä oli käynyt noin 3000 vierasta, mikä oli enemmän kuin viime vuonna yhteensä. Tänä vuonna kokonaiskävijämäärä oli 4800, ja opiskelijayhdistys MIO ry:n mukaan kävijäennätys rikkoontui neljättä vuotta peräkkäin.

Myös Etelä-Suomen Sanomat uutisoi 23.11, että käteinen läheisen kauppakeskuksen pankkiautomaateista oli loppunut siksi, että muotsikassa oli perinteiset joulumyyjäiset.

Tapahtuma kiinnostaa suurta yleisöä, koska samalla on mahdollisuus tutustua henkilökohtaisesti nuoriin, tulevaisuuden suunnittelijoihin ja heidän töihinsä. Palaan kohtaamisiin myöhemmin, sillä tänään neuleblogissa päivitys tapaamisesta, joka johti nopeaan tulokseen.

Tutustuin sisustusarkkitehtiopiskelija Inkeri Noppariin, joka oli valmistanut myyjäisiin yksilöllisiä nappeja. 

Tilasin häneltä niitä lisää ja hän lupasi suunnitella ja valmistaa uusia ensi viikon keskiviikoksi.

Suuren suosion vuoksi Muotoiluinstituutin opiskelijat järjestävät ylimääräisen joulumyyntitapahtuman keskiviikkona 2.12. klo 10-14. Tilat tarjoaa Lahden kaupunginteatteri osoitteessa Kirkkokatu 14, 15140 Lahti.

Linkki neuleblogin päivitykseen tässä Rakkain villatakki

Metsään meni

Valokuvablogissa päivityksiä. Kun puutarha vaipui talviuneen, heräsin ihmeelliseen valkeuteen, illalla Menin metsään

Menovinkkejä päivityksessä joulunaikaan

Innostuin päivittämään kulttuurin menopalstaa nyt, kun kutsuja saapuu iloisiin joulutapahtumiin.

Kuva: Vierailin Lahden taidemuseon julistenäyttelysssä 23.4.2015,  kasvot rajattu julisteesta.

Aloitetaan Lahdesta tulevana viikonloppuna. Tänä vuonna Ornamo Design joulumyyjäiset järjestetään Lahden taidemuseossa 21.-22.11.2015. Museon näyttelyyn Piirrä nyt! on samalla ilmainen sisäänpääsy. Näyttely on ainutlaatuinen katsaus suomalaiseen nykypiirustukseen. Kuratoidussa näyttelyssä mukana 55 taiteilijaa ja 101 piirustusta.

Päivitys Ornamon Design -joulumyyjäistä blogin menovinkeissä tässä

Lisätietoja Piirrä nyt! näyttelystä Lahden taidemuseon näyttelyt

Käsityöllä kerätään varoja rintasyöpätutkimukseen

Mikä se tuottaja oikein on? No sitä sopii ihmetellä, koska työnkuvani vaihtelee tehtävästä kolmanteen. Innostun helposti uusista asioista, ja Oikotien uratestissä tänään sain kolme vaihtoehtoa : 1. näyttelijä 2. taiteilija 3. somistaja. No jotakin näistä on tarvittu taidenäyttelyjen tekemisessä. Näyttelijä järjestää yleisöopastuksia tai esim. kerää rahoituksen markkinointitehtävissä, taiteilija innostaa mukaan ja somistaja osallistuu ripustukseen. Nyt löytyi myös selitys sille, miksi eräs työkaverini useammin kuin kerran huokaili: millaisen näyttelijän Suomi minussa onkaan menettänyt. Mennään tänään kolmanteen vaihtoehtoon, somistaja. Tässä ripustustusidea sukkien valokuvaukseen.

Syöpäsäätiö kerää jo kolmatta vuotta varoja rintasyöpätutkimukseen käsityöllä, Roosa -nauha kampanjan avulla. Mukana ovat kaikki Suomen Taito-yhdistykset ja Taito-Shopit. Langoissa kampanja jatkuu tänä vuonna pitkälle syksyyn. Osallistua voi esim. ostamalla neuleiden ohjekuvastot, joista löytyy iloa vuosiksi eteenpäin. Juttu kuvineen löytyy tässä

Terveiset Tampereen käsityömessuilta

Terveiset Tampereen käsityömessuilta löytyy tänään juttuna Taidepiika-neuleet -blogissa. Messuista tuli tänä vuonna Euroopan suurin käsi- ja taideteollisuusalan tapahtuma. Uusi kävijäennätys on lähes 49.000, mikä kuvaa kädentaitojen arvostuksen kasvamista Suomessa. Tapahtuma yhdistää niin harrastajia, ammattilaisia, alan yrittäjiä kuin Suomi-Designia tutkivia tahoja. Messuilla nähtiin mukana yhä enemmän nuorisoa. Kohtaamisia messuilla, linkki juttuun tässä http://taidepiika-neuleet.blogspot.fi/2015/11/tampereen-kasityomessuilla-2015.html

Jotta emme unohtaisi

Manifestations d´amour et d´encouragement 

pour qu´on ne les oublie pas

Heijastus, Reflection, Amsterdam, 2015

Kuvasarjassa ei ole Anne Frankin talo, mutta se on heijastus hänen 13–15 vuotiaana, vv. 1942–1944 kirjoittamastaan Nuoren tytön päiväkirjasta, jonka luin lapsena. Talo kanavan varrella osoitteessa Prinsengracht 263 tarjosi toisen maailmansodan aikana piilopaikan kahdeksalle juutalaiselle, joista hengissä selviytyi vain yksi, Annen isä Otto Frank. Monet muutkin Amsterdamin talot tarjosivat vinteillään piilopaikkoja.

Kuljen kanavarantaa Anne Frankin talolta poispäin, sillä kotimuseoon sisään päästäkseen odotusaika jonossa olisi iltapäivällä arviolta viisi tuntia. Pohjanmereltä puhaltava tuuli ryöpsäyttää tähän aikaan vuodesta lyhyitä sadekuuroja rajuna suihkuna Amsterdamin niskaan. Kerran vuorokaudessa vesi kirkastuu kanaaleissa kuun ja auringon painosta. Vuorovesi huuhtelee aamuksi esiin kirkkaampia heijastuksia vinoista taloista, asuntolaivoista, kanavarantoja reunustavista kellanvihreistä puista. Jotta hahmottaisin näkemääni, kirjoitan päiväkirjaa valokuvaamalla.

Kun Anne Frank kirjasi arkea lapsen näkökulmasta, vähemmän tunnettu hollantilainen Mirjam Bolle toisaalla kanavan varrella kirjoitti päiväkirjaa 25-vuotiaan naisen selviytymistarinana, joka on julkaistu suomeksi nimellä ”Jotta saisit tietää – Kirjeitä Amsterdamista ja keskitysleireiltä” (Kirjapaino, 2008). Lukiessani kirjaa kuulen Suomen uutisista, että pakolaisille ei löydy tilaa, vaan heidät majoitetaan telttaleireihin ja kontteihin.

-        - Ensimmäinen kuljetus (leireihin) järjestettiin karjavaunussa, ovet lukossa eikä edes vessaa, kirjoittaa Mirjam Bolle.

Päiväkirjan sivuilla toistuu kuukaudesta toiseen lause - Mutta kestää liian kauan kertoa kaikki yksityiskohtaisesti. 

Arki muuttuu syrjiväksi lähes huomaamatta.  Ihmisen mieli ailahtelee pelon ja toivon välillä. Kun ihmiset eristetään sosiaalisesti, elämästä tulee helvetti. Syrjintä muuttuu viralliseksi, se johtaa rajoituksiin, kieltoihin, ratsioihin, pidätyksiin, väkivaltaan. Pian siirto kontteihin ja leireihin. Keskitysleirillä Mirjam Bolle ylläpitää toivoa kirjoittamalla päivittäin, voidakseen kertoa kokemuksistaan, jos ja kun sota päättyy.

Anne Frankin ja Mirjam Bollen päiväkirjoista löytyvät nämä rakennukset, kanavat, joiden varrella kävelen. Näkymät ovat unenomaisesti tuttuja. Heijastukset virtaavaan veteen ovat väreileviä kuvia, joissa aika ei kulje horisontaalisesti. Kukin nyt-hetki on ollut osittain olemassa jo silloin ja ehkä valokuva voisi tallentaa siitä heijastuksen.  Löydän salaisia puutarhoja.

Valokuvablogistani löytyvä kansio ”Salaiset puutarhat” esittää kuitenkin julkisia tiloja, yksityisten ihmisten rakentamia esillepanoja. Ne on tarkoitettu naapureiden tai ohikulkijoiden ihailtavaksi ja kertovat varakkaista omistajistaan. Ikkunoiden kukka-asetelmat tuovat mieleen Van Goghin maalausten Iiris-aiheen. Täällä ei somisteta puutarhatontuilla. Sisäpihojen puutarhat ja terassit ovat sosiaalisen statuksen näyttämöitä Apollo-patsaineen. 

Talojen edustalle ja parvekkeille istutetut aina vihannat köynnökset, harvinaiset kukat ja puut kertovat Antwerpenista siirtomaaisäntänä, vallasta ja vauraudesta, mutta myös monikulttuurisesta nykyisyydestä. Hollannin kulttuuri on kehittynyt suvaitsevaiseksi, koska se on ottanut ihmisiä vastaan, hyväksyy ihmisten erilaisuuden, kunnioittaa jokaisen oikeuksia ja perustavanlaatuisia vapauksia. Hollannissa on yli 16 miljoonaa asukasta alueella, jonka pinta-ala on 41 540 km2.  Suomen pinta-ala on 338 435 km2, mutta onko yhtään henkistä tilaa?

 Jotta saisit tietää, Mirjam Bolle selviytyi Bergen Belsenin keskitysleiriltä 1944. Anne Frank menehtyi samassa leirissä 15-vuotiaana, mutta hänen talossaan on vuosittain yli miljoona kävijää. Anne Frankin päiväkirjoja tutkitaan parhaillaan uudelleen ja niitä taustoitetaan laajemmin osaksi toisen maailmansodan historiallisia ilmiöitä. Tutkimus ja uusi editio kirjasta ovat valmistumassa vuoteen 2017 mennessä.

Oma päiväkirjaani jatkuu valokuvablogissa, linkki tässä http://taidepiika-valokuvaus.blogspot.fi/

Anne Frankin museoon voi ostaa pääsylipun ennakkoon Online-lippuna, jolloin sisäänpääsy helpottuu. Lisätietoja museon omilta internet-sivuilta, linkki tässä Anne Frank museum

Kotini on laivani, Amsterdam 2015

Uusi kansio valokuvablogissa, linkki A man´s home is his boat

Valokuva ja asetelmat Heinolassa

Vanitas - kaiken katoavaisuus nykytaiteessa

Niclas Wariuksen valokuvanäyttely Vanitas Heinolan kaupunginmuseossa 22.11.2015 asti.

Heinolan taidemuseon Galleria Lambertissa Niilo Helanderin säätiön kokoelmien näyttely 29.11.2015 asti.

Heinolassa 3.marraskuuta 2015

Alankomaalainen 1600-luvun maalaustaide innostaa myös nykytaiteilijoita tutkimaan arkea esineistä, joista rakennetaan asetelmia. Tekniikka voi olla perinteinen maalaus tai grafiikka, sommitelmana tehty esine-installaatio, valokuva tai näiden yhdistelmä. 

Heinolan kaupunginmuseon lumimarjoja

Valokuvaa ja installaatiota yhdistävä Niclas Wariuksen näyttely Vanitas Heinolan kaupunginmuseossa sopii tähän museotilaan erinomaisesti.  Onhan Heinolan kaupunginmuseo jo itsessään kuin korurasia. Myöhäisempiretyylisen rakennuksen interiööri on 1700- ja 1800 – luvuilta. Museon omat kokoelmat on ripustettu esille installaationa, jossa kukin huone on oma esteettinen sommitelmansa.

Aalto-yliopistosta 2003 valmistunut valokuvaaja Niclas Warius (s. 1972) työskentelee Kemiönsaaressa ja Helsingissä. Taiteilijan näyttelylle antama nimi Vanitas viittaa kaiken turhuuteen, katoavaisuuteen. Warius on tutkinut aihepiiriä myös aiemmissa näyttelyissään, mutta Heinolan kaupunginmuseossa työt tuntuvat olevan kotonaan, oikeassa ympäristössä.

Vanitas liittyy maalaustaiteen memento mori – aihepiiriin, jossa muistutetaan ihmistä hänen omasta kuolevaisuudestaan.  Warius on tuonut esille myös yhden esine-installaatioista, joka on toiminut esille ripustetun valokuvan aiheena. Installaatio on myös maalaustaiteen asetelma, käsitteen alkuperäisessä merkityksessä. Sana asetelmahan tuli suomen kieleen melko myöhään, vasta 1917. Alun perin niitä kutsuttiin Suomessa sanalla ”hiljaiselo” (saks. Stillleben, ranskaksi nature morte, kuollut luonto).

Niclas Wariuksen valokuvat ovat koskettavia, ne saavat katsojan pohtimaan, mitä esineet kertovat käyttäjistään ja yleisemmin ihmisen elämänkaaresta. Kuvat tutkivat ajan käsitettä, kertovat tapahtumista, jolloin esineisiin on latautunut merkityksiä. Tunnetilat ovat tunnistettavia ja liikuttavia. Kokonaisuus on aistillinen ja herkkä. Kuvat ovat myös teknisesti erinomaisia. Taidekuvina ne ovat ennen kaikkea sommitelmia väristä, valosta ja varjoista, joita taiteilija valokuvauksen avulla tutkii.

Heinolan taidemuseo kesäteatterista päin katsoen

Valokuvaa on esillä Heinolassa tällä hetkellä myös kaupunginkirjastossa, johon on ripustettu Heinolan kameraseuran näyttely.  Asetelmat ja Vanitas-aihe puolestaan jatkuvat Heinolan taidemuseon Galleria Lambertissa, josta löytyy Niilo Helanderin säätiön kokoelmista koottu näyttely.  Heti ensimmäisessä salissa häikäisee taidemaalari Marjukka Paunilan temperamaalaus Yksin vuodelta 2008. Rinnalla löytyy Tuomas von Boehmin hienopiirteisiä asetelmia litografioina 1950-luvulta sekä Veikko Vionojan sisä- ja ulkotilaa yhdistävä asetelma Talvi-ilta, öljy, 1970.  Mukana on myös etsauksissaan ja puupiirroksissaan ajattomia, aina ajankohtaisia naistaiteilijoitamme, kuten Anitra Lucander ja Ina Colliander.

Heinolan taidemuseo 3.11.2015

Linkit tekstiin

Heinolan museot http://www.heinola.fi/museoiden-nayttelyt-ja-tapahtumat

Heinolan kameraseuran näyttely kirjastossa http://www.lastukirjastot.fi/

Teoskuvia löytyy taiteilijoiden nettisivuilta

Niclas Warius http://www.niclaswarius.com/

Marjukka Paunila http://marjukkapaunila.fi/