1. kesäkuuta 2014

Neuleblogi juhlii, kävijämäärä ylitti 20.000

Neuleblogissa on nyt viimeisen vuorokauden aikana ylittynyt 20.000 kävijän raja.  Miten hauskaa, tästähän tuli juhlasunnuntai. 

Avasin alablogin 31. elokuuta 2013. Juttuja on tähän mennessä julkaistu kuvineen 113. Kiitos kaikille Käsi-ystäville kommenteista ja palautteesta. Ne ohjaavat rakentamaan blogin sisältöä. 

Tiku Taku -sukat helmikuu 2014


Jutut ovat kehittyneet lukijoiden ansiosta kuvallisempaan suuntaan. Aihepiirit ovat laajentuneet omista tekeleistä ja ohjeiden välityksestä ulospäin, ympäröivään maailmaan. Juhlapäivän kuvastoa tässä neuleblogin tilastoista ilmenevistä, suosituimmista jutuista.


Jännittävintä on ollut tutkia tekemällä, valokuvaamalla ja kirjoittamalla omien tekeleiden suhdetta neuleiden kulttuuri- ja sosiaalihistoriaan. Olen etsinyt tietoa lankojen kasvivärjäyksestä, mikä on vienyt valokuvauksen pariin metsään.  

Metsästä löytyy väriaineksia ympärivuotisesti. Neuleblogissa kokosin kevättalvella listan ja linkkejä, mistä Suomessa löytyy kasvivärjättyjä lankoja ja opetusta värien historiaan ja ekologisuuteen. Sosiaalisen median avulla löytyi mm. Luonnonvärjäreiden oma yhdistys, Värjärikilta ry., joka järjestää tapahtumia, näyttelyjä ja kursseja.

Blogin avulla olen löytänyt myös kansainvälisiä kontakteja. Tilastoista ilmenee, että Suomen ja Yhdysvaltojen lisäksi eniten on ollut kävijöitä Puolasta, Saksasta, Venäjältä ja Singaporesta! Maailmani on pienentynyt.

Neuleblogin suosituin on edelleen Valkoinen metsämies,lokakuu 2013



Helmikuussa kävin kuvaamassa neuleitani Hämeenlinnan vankilamuseossa. 1900-luvun alussa naisvankilassa saattoi jo yhden vuoden aikana valmistua myyntiin yli 1000 paria villasukkia. Yhteiskunta odottaa meiltä kaikilta myös tänään tuottavuutta. Se, mitä ympäristö pitää tuottavana työnä, vaihtelee eri aikakausina. 


Tuottamisen suhde taiteen ja taidekäsityön tekemiseen on kiperä kysymys, koska kyse on monista eri asioista: iloisesta vapaasta luovuudesta, harrastuksesta, taiteen tekemisestä, toisaalta design-tuotteista, tehdasmaisesta sarjatuotannosta, elannosta, myynnistä ja markkinoinnista. Myös näitä asioita tutkiskelen blogissa, kun teen Taidepiika-käsin-töitä.



Mustasukkainen, syyskuu 2013

Villasukkien neulomista ei mielletä tuottavaksi työksi. Silti naiset tuottavat ympäri Suomea 2010-luvulla villasukkia myös myyntiin ja saavat siitä lisätienestiä. Pienet käsityöyrittäjät tämän päivän Suomessa yrittävät elättää neuleilla itsensä, jotkut onnistuvat. Kädentaitojen harjoittaminen luo sosiaalisia verkostoja, jotka kannattelevat arkipäivässä. Monet saavat listäuloa pieneen eläkkeeseen. On niitäkin, jotka elättävät käsitöillä perheensä. 

Neuleitten hinnoittelu herättää käsityöalan FB-sivuilla eniten keskustelua, joka joskus yltyy jopa kiivaaksi harrastajien ja käsityöyrittäjien väliseksi sananvaihdoksi, hedelmättömäksi riitelyksi. 

Ammattilaisuuden rajat ovat kuitenkin myös taidekäsityön alalla häilyviä.  Käsillä tekemistä oppii tekemällä käsin. Arvottaminen ei ole vain ammattikuntakysymys.




Hämeenlinnan vankilan museokaupasta löytyy  vielä vuonna 2014 vankityönä Vanajan vankilassa neulottuja villasukkia ja vankimyssyjä. Niistä löytyy myös vankilahuumoria. 

Villasukat, baskeri ja rannekkeet, Vankilamuseossa, helmikuu 2014


Kaikkeen käsillä tekemiseen ylipäänsä liittyy myös taideterapeuttisia merkityksiä. Niitä ei ole syytä vähätellä, haetaanpa taiteellista arvoa tai liiketoiminnallista tuottavuutta. 


Toukokuussa 2014 suosituin olin tonttuna, joka pohtii, mitä tehdä langanlopuista.

Näitä tontun töitä on nyt nähtävillä myös installaationa kesänäyttelyssä Sysmän Karkelogalleriassa, kuten eilisestä blogipäivityksestä kävi ilmi. 

Koska näyttelyaika on jopa kolme kuukautta (31.8.2014 asti), on koko kesä aikaa jatkaa leikkiä ja vaihtaa ripustusta, vaikka heinäkuussa. Jonain kesälauantaina, karkeloiden aikaan: karaokelaulu ja tanssit alkavat aina klo 19.