Ikkuna Muotokuvaan - Näyttely Akvart Galleriassa 4.4.-16.4.2017

Ryhmänäyttelymme valmistelut ovat loppusuoralla.

Tuula Revellin 15.3.2017 laatima näyttelytiedote on julkaisuvapaa heti:

Näyttelyssä olevat muotokuvat ovat taidemaalari Marjukka Paunilan muotokuvakurssilla maalattuja kuvia. Kurssi pidettiin tammi-helmikuun vaihteessa 2017 Vuosaaressa, Kulttuurikeskus Sofiassa. Kurssi kesti viisi päivää.

Oppilaita oli 15, joista 14 osallistuu tähän näyttelyyn:

Kirsi Andersson, Riitta Holopainen, Pirjo Laaksonen, Anja Laurila, Irina Lindqvist, Riitta Lindström, Tuula Revell, Marjatta Salmi, Raili Savolainen, Kirsikka Savonen, Leena Turkia, Riika Vepsä-Tapper, Malla Villanen ja Virpi Viitala.

Malleina kurssilla olivat Helsingin Sanomien toimittaja Tuija Pallaste ja trubaduuri Veli Rauhala.

Marjukka Paunila kuvaa tapahtumaa näin:

"Muotokuvamaalauksesta puhuttaessa tulee aika usein sellainen tunne, että se on eriytetty omaksi salaiseksi lajikseen. Ehkä juuri siksi monet muotokuvat näyttävät kylmiltä ja kuolleilta keskittyessään liikaa jäljentävään, valokuvamaiseen ajatukseen. Muotokuvan maalaamiseen suhtaudutaan monesti eri lailla kuin muuhun taiteelliseen työskentelyyn...Muotokuvan maalaamisessa on kysymys toisen ihmisen olemuksen vangitsemisesta.

Tuija Pallaste laati kurssin innoittamana laajan artikkelin Helsingin Sanomiin (HS 5.2.1017). Siinä hän vertasi muotokuvia selifieihin ja totesi mm.: "Selfieiden aikakaudella kuka tahansa saa potrettinsa seinälle. Sellaisen kuin itse haluaa. Muotokuvamaalari sen sijaan piirtää ihmisen sellaisena kuin hänet näkee.". Tämän hän kirjoitti nähtyään yli viisikymmentä muotokuvaa itsestään.

Lisätietoja
Tuula Revell
tuula@aadi.fi

Ikkuna muotokuvaan

Kuluneena talvena olen tutkinut ihmistä kirjoittamalla ja yllätyksenä itselleni myös maalaamalla. Muotokuvataide on mielestäni yhtä mielenkiintoista kuin mikä tahansa maalaustaiteen laji.  Vaikka olen lapsena, nuorena ja vielä keski-ikäisenä työskennellyt mallina eri taiteilijoille, mietin yhä ihmiskuvan peruskysymyksiä. Tai ehkä juuri siksi on jännittävää siirtyä katseen kohteesta kuvaajaksi itse. 

Mikä on ihmisessä juuri hänelle ominaista? Millaista on kuvata elävää mallia? Miten se poikkeaa valokuvauksesta ja miksi?

Tammikuussa osallistuin taidemaalari Marjukka Paunilan muotokuvakurssille, jossa ryhmä akvarellista innostuneita tutki ihmistä kahden mallin avulla. Miesmallina työskenteli Veli Rauhala, naismallina Tuija Pallaste, joka on jo ehtinyt kuvata kokemustaan Helsingin Sanomissa jutun muodossa, linkki tässä HS, Su, 9.2.17. Selfie on lastenleikkiä - muotokuvamaalarin mallina on vain tärkeää olla, ja se on ihan hirvittävän vaikeaa

Näyttelymme "Ikkuna muotokuvaan" akvarellitaiteen galleria Akvartissa Helsingissä 4.4.-16.4.2017.

Sysmän joulumyyjäiset yli 100-vuotinen perinnejuhla

Sysmässä vietetään huomenna yli 100-vuotista joulujuhlaa yhteiskoululla. Järjestäjänä on viimeisten noin parinkymmenen vuoden ajan ollut lukion viimeisten luokkien oppilaat. Ohjelma on aina yllätyksellinen. Usein on esitetty joulunäytelmä, musiikki- ja tanssiesityksiä, joulupukki vierailee.

Kestitystä ovat tarjonneet eri naisjärjestöt ja yhdistykset. Herkkuja ja leivonnaisia on saanut ostaa kotiin joulupöytään. Tapahtumaa vietetään myös kädentaitojen juhlana, joulumyyjäisinä, joissa pääpaino on itse käsin tehdyillä tuotteilla.

Vierailin myyjäisissä ensimmäisen kerran vuonna 2012, tuolloin toimittajana kirjoittaen juhlasta pienen jutun Itä-Hämeeseen. Haastattelin Sysmän Marttojen Leena Kontista, joka osallistui tapahtuman järjestelyihin jo 20. kerran.

Innostuin vuonna 2012 itsekin kädentaitojen kehittämisestä, olihan paikalla yli 44 käsityöläistä ja joulutuotteiden myyjää, Kohta olin mukana sysmäläisten harrastekuvaajien ja Willanikkareitten toiminnassa.

Willanikkarit kokoontuvat vapaamuotoisesti joka toinen viikko Sysmän kirjakaupun yläkerrassa. Lyhytkursseja järjestetään. Kuluvana syksynä on opiskeltu mm. savesta muovailua ja keramiikan tekemistä. Kerhon nimestä huolimatta materiaali ja menetelmät ovat vapaat, Ohjaajana toimii usein joku keskuudestamme, erilaista ammatillista osaamista löytyy,

Tänä vuonna osallistun itsekin Sysmän joulujuhlaan myyntiosastolla. Ylläpidän tämän blogin alaosastoina neuleblogia ja valokuvablogia.

Tänä talvena osallistuin ITtE-taideyhdistyksen Sysmän tulevaisuutta pohtivaan näyttelyyn kirjastossa.

Näyttely on nyt päättynyt, mutta kuvakollaasini on esillä kirjaston Ellin kammarissa vielä joulukuun ajan, joten painatin joulujuhlaan myös muista Sysmä-aiheisista valokuvistani postikortteja.

Kaikki käsillä tekeminen on meditoinnin kaltaista, virkistävää vastapainoa muulle työlle eikä sen merkitystä hyvinvoinnille ja luovuudelle voi liikaa korostaa.




Käsin neulottu jämälankaviltti, 2016.

Mon Paris

Vierailin viime viikonvaihteessa joulun avajaisissa Pariisissa antamatta valtaa terrorin synnyttämälle pelolle. Turisteja on ehkä hieman vähemmän kuvassa kuin yleensä tähän vuodenaikaan. Jonot maailmanpyörään ja Eiffel-torniin ovat lyhyempiä.

Kuten opiskeluaikoinani, asetuin taas kuudenteen kaupunginosaan, jossa St. Germainin bulevardin lisäksi pienet kadut ja kujat on iloisesti joulukoristeltu.  

Tällä kertaa en kaivannut jättimäisiä taidefestivaaleja, megalomaanisia museokierroksia enkä mahtavia näyttelyitä, jopa Louvren kiersin kaukaa.

Suurkaupungissa kulkiessa ihminen asettuu oikeisiin mittasuhteisiinsa.

Jälleen kerran sain kokea, kuinka taiteessa pienin on arvokasta ja loisteliasta, kun se on sisällöltään mielenkiintoista. 

Sivukujien anteliaat galleriat edustavat taidetta, jonka vaikutus yleisöönsä voi olla pitkäikäisempää ja arvokkaampaa kuin suuruudenhullujen palatsien ylelliset esillepanot. Katsojan ajatukset lähtevät liikkeelle omaan suuntaansa, jossa mielikuvitukselle jää tilaa. Mikä riemu, kun yhtäkkiä kadunkulmassa, au coin de la rue là-bas kyse ei ole trendien haistelemisesta tai tylsästä tavasta toisintaa teolliseen tapaan jonkun toisen ideoita.



Pariisissa ihmisillä on toki aina ollut oma tapansa kulkea sivuraiteella. Iloitsen taiteilijoiden rohkeudesta pysyä omaperäisinä ja säilyttää maalauksissa oma murteensa, kirjailla taiteilijakirjoihin kaunokirjoitusta omalla käsialallaan. 

Kaiken ei tarvitse olla upeaa design-painatusta kuultokansiossa, elämykselliseen ilmaisuun tarvitaan vain kaunis käsintehty paperi, puhtaat, kirkkaat pigmenttivärit sekoituksiin, ja yksi hyvä pensseli, jota käsi sydämellä ohjaa. 


Kuulen, kuinka runoissa japanilainen haiku on saanut kaikua. Nämä kokemukset ovat niitä, jotka säilyvät vuosia, ja vaikuttavat myös alitajunnassa, unissa, siinä kuka olen, mitä näen, miten koen.

Tuttu maisema vieraana



Valokuvablogissa avautui uusi aihe: Tuttu maisema vieraana, syntyykö siitä Sysmän talveni päiväkirja?

Jos onnistun tekemään yhden hyvän kuvan,
lopetan siitä kirjoittamisen.

Linkki  kuvakansioon tässä

Sysmä101, Tulevaisuus

ITtE -Taide Ry:n näyttely 

Tulevaisuus, Sysmä101

Sysmän kirjasto, Valittulantie 5, 19700 Sysmä

Näyttely esillä 3.12.2016 asti

Miltä maailma sinun mielikuvituksessasi näyttää tulevaisuudessa, noin sadan vuoden kuluttua?

Pohdiskelin ajan käsitettä valokuvaamalla keväällä, kesällä, syksyllä ja talvella. 

Vuodenajan lisäksi paikkakin vaihteli eri kotipaikkojeni mukaisesti otoksissa, 

jotka rakensin päällekkäisiksi. 

Syntyi 3-osainen kollaasi, tekniikkana silmä, muisti, mielikuvitus, kynä ja kamera, väritulostus valokuvapaperille.

Minullakin on sellainen käsitys, että puljaan kuvissani lapsuuden, nykyisyyden ja tulevan välimaastossa. Ajan kerrokset ovat näetyssä ja koetussa yhtä aikaa läsnä.

Aika ei ole mikään lineaarinen jatkumo, jonka voisi valokuvata horisontaalisesti. Jos haluan kuvata tulevaisuutta, se palaa spiraalina sinne, mistä liikkeelle lähdin. Aikaan sitoutunut paikka on sama ja silti erilainen. Ihmisinä elämme aina samojen kysymysten äärellä.

Ennen vanhaan varpuset nokkivat hevosenpaskasta jyviä talvella. Nyt varpusia ei juuri näe eikä hevosia. Tulevaisuudessa, 100 vuoden kuluttua, 27. toukokuuta, kun koivut puhkeavat hiirenkorvalle, syntyy Sysmän kaltaisia ekolokeroita, joissa ihmiset, supikoirat, villisiat, hirvet, hevoset ja varpuset elävät yhdessä. Jossain vaiheessa ihminen alkaa taas kuunnella puiden puhetta ja oivaltaa olevansa luontoa.

Riika Taidepiika

vapaa, ajan sysmäläinen

Lisätietoja

Lisäää kuvia löytyy valokuvablogistani, linkki taidepiika-valokuvaus.blogspot.fi 
Blogin sähköposti riika.taidepiika@gmail.com

Sysmän kirjasto tässä

ESS, menoinfo Sysmä, tulevaisuus