Katsaus virolaiseen nykytaiteeseen. Tiit Pääsuke, Uno Roosvalt, Laurentsius ja Valeri Vinogradov Hämeenlinnassa 25.2.-9.3.2014

Hämeenlinnan pääkirjasto on tunnettu siitä, että se toimii myös jatkuvasti vaihtuvien, ammatillisesti tasokkaiden taidenäyttelyjen tilana. Sen lisäksi, että Hämeenlinnan Taiteliijaseura ry esittelee kirjaston aulatilassa säännöllisesti kuukauden taiteilijan, tila on nyt myös kansainvälisen näyttelytoiminnan käytössä. 

Virolaisen nykytaiteen katsaus Seinästä seinään esittelee neljän tunnetun virolaisen nykytaiteilijan teoksia. Näyttely kiertää Suomea Tuglas-seuran tuottamana, ja sain ilahduttavan kutsun osallistua ripustamiseen Hämeenlinnassa. Suurkiitos - Aittäh, luottamuksesta ja tilaisuudesta saada tutustua virolaisen nykymaalauksen helmiin.

Tiit Pääsukea arvostetaan Viron nykytaiteen suurimpana koloristina, Uno Roosvalt tunnetaan luontoaiheiden kuvaajana, Laurentsius eli Lauri Sillak yhdistää akateemista maalausta nykytaiteen teemoihin,  Valeri Vinogradovin abstrakteista maalauksista on esillä Metsä-sarja.

Taiteilijoita yhdistää se, että he ovat kaikki neljä tunnettuja myös Viron taideakatemian maalaustaiteen opettajina. Tiit Pääsuke on toiminut opettajana myös Suomessa.

Näyttely Seinästä seinään esillä Hämeenlinnan kaupunginkirjastossa 25.2.-9.3.2014 kirjaston aukioloaikoina, linkki tässä Hämeenlinnnan pääkirjasto. Hämeenlinnasta näyttely jatkaa Kokkolan Visu-galleriaan 12.3.-19.4.2014.

Näyttelystä lisätietoja Tuglas-seuran sivuilta http://www.tuglas.fi/
Linkki kiertonäyttelyn esittelyyn Seinästä seinään 2014

Tiit Pääsuke: Minu vabaduse väljak - My freedom Square, 145 x 130 cm, 1980-2007. (Vapaasti suomeksi käännnettynä "Minun vapauden aukio").

Vielä ehtii sukeltaa Valon, unen ja mielen maisemiin - Taiteilijatapaaminen Melek Mazici 16.2. klo 14

Tänään sunnuntaina 16.2. klo 14 on viimeinen tilaisuus tutustua Melek Mazicin uusiin abstrakteihin maalauksiin taiteilijan itsensä esittelemänä

Valon, unen ja mielen maisemia,  Suomen Taidegraafikot ry:n Galleria G, Pieni Roobertinkatu 10 (Korkevuorenkadun ja Pieni Roobertinkadun kulma), 00120 Helsinki. Näyttely avoinna klo 16 asti.

Tutustuin Melek Maziciin ja hänen teoksiinsa Turussa jo 1980-luvulla, jolloin taiteilija muutti Turkista Suomeen. Ajan kulku hämmästyttää, onko tästä kulunut jo kolme vuosikymmentä? Nuori Melek Mazici oli jo tuossa vaiheessa ehtinyt valmistua Istanbulin Kuvataidekatemiasta ja opiskella Ranskassa, ranska oli myös ensimmäinen yhteinen kielemme. Mieleeni on unohtumattomasti jäänyt Mazicin määrätietoinen ahkeruus, hän maalasi  joka päivä, luonnosteli kaiken aikaa. Häneltä syntyi myös piirustuksia, grafiikkaa, taiteilijakirjoja, installaatioita, kankaanpainantaa. Taiteen tekeminen ei ollut hänelle valmistautumista johonkin näyttelyyn, vaan elämää ihmisenä ja taiteilijana.

Monipuolisen taiteilijan lahjakkuutta kuvaa myös se, että hän opiskeli sekä suomen että englannin kielet yhdessä vuodessa, jatkoi kuvataideopintoja Ruotsissa ja yhtäkkiä valmistui myös Helsingissä Kuvataideakatemiasta. Siinäpä oli esimerkkiä muille nuorille, miten omaan tekemiseen voi suhtautua. 

Mazicin näyttelyjä on nähty eri vuosina  (ja vuosikymmeninä!) Suomen rajojen ulkopuolella, vaikka Suomessa niistä ei valtamediassa ole juuri kerrottu. Tämä asiainlaatu tosin koskee koko kuvataiteen kenttää. Kotimaisen taiteen kansainvälistymisprosessi 1990-luvun alusta tähän päivään asti on silti ollut erittäin mielenkiintoinen prosessi seurata, taiteilijoiden ja tekijöiden näkökulmasta. Saattaa olla, että nykytaiteen historia kirjoitetaan pian uudelleen. Helsingin Sanomat on julkaissut kritiikin Melek Mazicin näyttelystä, linkki tässä Harri Mäcklin, HS, kulttuuri, 12.2.2013 Kriitikon kuvaama "vaivaton ja spontaani kädenjälki" on todellakin vuosikymmeniä jatkuneen työn hedelmä. Mazicin tekninen taituruus näkyy myös siinä, että akryylimaalaus voi olla yhtä hyvin akvarellin kaltaista. 

Näyttelyn esittely Galleria G, linkki tässä Taidegraafikot ry, Galleria G
Taiteilijan omat kotisivut, linkki tässä http://www.melekmazici.com/

Hämeenlinnassa tarjontaa Ellen Thesleffistä Viggo Wallensköldiin

Ensi viikolla tulossa kulttuuriuutisia Hämeenlinnasta. Menovinkit uudistuvat http://taidepiika-menovinkit.blogspot.fi/2014/01/hameenlinna-tammikuu-helmikuu-2014.html

Kuvanveistäjä Mikko Hovi: Larin Kyösti, 1962. Hämeenlinnan tori, Raatihuoneenkadun puoli.

Päivityksiä valokuvausblogissa

Metsä-teema jatkuu valokuvausblogissa. Uusimmat päivitykset sarjassa "Forest with cottage", linkki tässä http://taidepiika-valokuvaus.blogspot.fi/

Sarjasta Peilit, 2014. Linkki tässä valokuvaus.peilit

Kierros Vanhan Suurtorin gallerioissa

Tein Turussa jo toissa viikonloppuna näyttelykierroksen, mutta en ole ehtinyt aiemmin blogissa kierrosta kuvailla. Turun Museokeskuksen Brinkkalan gallerioissa esillä kuitenkin vielä 9.2. asti kaksi mielenkiintoista kokonaisuutta.

Turun Vanha Suurtori  historiallisine rakennuksineen on jo  itsessään mielenkiintoinen tutustumiskohde.



 Osoitteesta Vanha Suurtori 3-5  löytyy useita eri gallerioita sekä iloinen taide- ja taidekäsityöalan kulttuuriosuuskunta Outo Lintu. 

Putiikista löytyi taidetta, pienoisveistoksia, grafiikkaa, koruja, taidekäsitöitä, taidevalokuvia kortteina, käsitöitä ja mm. upeita uniikkeja kasvivärjättyjä lankoja, joita on yleensä ostajan vaikea löytää. Värjärit kun käyttävät mieluiten itse omiin neuleisiinsa valmistamansa värierät. Liikkeen yhteydessä löytyy myös pieni galleriatila kuvataiteen näyttelytoimintaan, esillä oli parhaillaan grafiikkaa.

Lisää iloa antoi Turun Museokeskuksen  yhteydessä toimivan Brinkkalan gallerian näyttely "Yksitoista Linjaa", jossa kaksi graffitti-maalaria - Matti Kuusilehto ja Sampsa Sipilä,  ovat siirtyneet taidemaalaukseen kankaalle. Molemmilta taiteilijoilta on esillä kahdeksan sekatekniikalla tehtyä maalausta. Näyttely on ripustettu kolmeen näyttelysaliin väljästi. Huomioni kiinnittyi erityisesti Sampsa Sipilän maalaukseen ”In between” vuodelta 2013. 

Abstraktissa maalauksessa punainen lippu saattaa jossakin kaltaisessani varttuneemmassa katsojassa herättää mielleyhtymiä tai muistumia 1970-luvun politisoituneista maalausaiheista, mutta tässä yhteydessä kyse luultavasti pohdiskelusta graffittimaalauksen ja taidemaalauksen välisistä suhteista. Sekatekniikalla maalattu työ on ennen kaikkea maalaus. Taustan elävästä väripinnasta löytyy ilahduttava, vapaan käden jälki. Olin löytävinäni jännittävän, ihmishahmoa muistuttavan varjon valkoisella pohjalla. Mielenkiintoinen on myös abstrakti maalaus ”Complex”, sekatekniikka kankaalle sekä maalaus ”Hard”, jossa voi halutessaan nähdä myös muotokuvamaalauksen piirteitä. 

Myös abstrakti maalaus ”Smooth” voi herättää mielikuvan ihmiskasvoista, pidin maalauksen kokonaissommitelmasta. 

Oikeastaan taisin pitää paljon kaikista Sampsa Sipilän töistä. Näyttely on avoinna Brinkkalan galleriassa 9.2.2014 asti.

Brinkkalan vintillä eli Ullakkogalleriassa puolestaan odotti todellinen löytö. Olin menossa Sirkus-aiheiseen näyttelyyn "Humpuukiteltta ja Musta kabinetti", joka ei tällä teemoitukslla minua alun perin erityisesti innostanut. Nousin silti portaat yläkertaan. Yllätykseksi kyse oli jostain ihan muusta kuin mitä näyttelytiedote oli antanut odottaa.

Koko Brinkkalan Ullakko on tällä hetkellä kuvataiteilija Marjo Levlinin taidokkaasti rakentama kokonaistaideteos, joka muodostuu esine-installaatioista, varjoteatterista sekä videosta. Tunnelma on ainutlaatuisen mystinen, teos rakentuu hämärän ja valon leikikinä kokonaisuudeksi juuri tässä nimenomaisessa ullakkotilassa. Levlinin videoteos kannattaa istuutua rauhassa katsomaan, jotta selviää, mistä kokonaisuudessa on kyse. 

Videossa kuvaus, kameran taitava käyttö, valaistus ja elokuvakerronta avaavat ihmisenä olemisen ja ajan käsitteen erilaisia kerroksia. Kyse ei siis ole vain sirkustaiteesta tai Sheikki Ali Benistä, vaan kuvataiteilijan löytöretkestä myös itseensä, omien havaintojen ja elämysten siirtymisestä taiteelliseen työhön. Tuloksena on syntynyt kokonaistaideteos, näyttely, matkakuvaus. Teos on ollut keväästä 2012 lähtien Turun Pro Artibus-säätiön kokoelmissa ja se on ollut esillä aiemmin myös muualla Suomessa, mm. Helsingin taidemuseossa Sirkustarinoita –näyttelyssä. Turussa teos on mahdollista nähdä vielä 9.2.2014 asti. Brinkkalan gallerioista ja näyttelyistä lisätietoja  Turku, Vanhan Suurtorin galleriat, Museokeskus

Pakkaspäivän kirkas kylmä valo suodattui lämpimästi Brinkkalan gallerian isoihin ikkunoihin ripustettujen verhojen lävitse. En malttanut olla kuvaamatta värejä. Kyllä patinoitunut oranssi on eri sävyineen ihan paras väri Vanhan Suurtorin historiallisissa rakennuksissa.

Jean Sibeliuksen syntymäkodissa

Asuin lapsena joitakin vuosia Hämeenlinnan keskustassa, vastapäätä Jean Sibeliuksen syntymäkotia Hallituskadulla. Koti näkyi keittiömme ikkunasta. 1960-luvun Hämeenlinnassa lapset  tutustuivat Sibeliukseen eli Janneen jo päiväkodissa. Meille kerrottiin, että Jannella oli ollut ensimmäisenä soittimena viulu ja muistelen, että meille myös soitettiin varhaisia sävellyksiä.  Siitäkö tuli vaatimukseni saada oma viulu? Unelma toteutui 7-vuotiaana, vaikka myöhemmin vaihdoin ensisoittimeni viulun pianoon, jota opiskelin niin Hämeenlinnan kuin Turun musiikkiopistoissa. Jannen vaikutusta kaiketi.

Sibeliuksen syntymäkoti on nykyisin osa Hämeenlinnan kaupungin historiallista museota, joka koostuu neljästä eri yksiköstä. Koti on avoinna myös talvisin. Museossa saa erinomaisen opastuksen Sibeliuksen lapsuuteen ja nuoruuteen sekä tietoja 1800-luvun Hämeenlinnasta, jonka rakennukset olivat vielä omassakin lapsuudessani paljolti puutaloja. Kaupunkikuvaa hallitsi empiretyyli. 

Sibelius ja Hämeenlinna kiinnostavat myös siksi, että kokoan materiaalia osana Kain Tapperin arkistoprojektia. Kävin kuvaamassa Tapperin tekemän pronssisen Sibeliuksen muotokuvan, joka löytyy syntymäkodin museosta. Linkki blogiin tässä. http://sculptor-kain-tapper.blogspot.fi/2014/01/sibeliuksen-syntymakoti-sibelius.html