Kesänäyttely Vesi 3.6.-30.7.2017

Osallistun tänä vuonna valokuvin ITtE Taide ry:n kesänäyttelyyn VESI, joka järjestetään Sysmän Vanhalla paloasemalla osoitteessa Sysmäntie 18. Näyttelyssä on valokuvien lisäksi esillä piirustuksia, maalauksia, veistoksia, keramiikkaa, niksibetonitöitä, käsitöitä ja jopa kaksi yhteisötaideteosta sysmäläisiltä tekijöiltä,

Esille on saatettu yhteensä 94 työtä ja kuvataiteen lisäksi näyttelyssä on mukana Telle Talvitievan uutuuskirja Sysmäläesijä haekuja (Suomi 100 runokirjaa -kirjasarja, Mediapinta, 2017).

Kyllä moalimoa eäntä mahtuu.

Hiljasuus kertoo sen

mitei muuton kuule

Sysmäläisen harrasteryhmän Willanikkarien sekatekniikalla valmistama Willaneito kuvaa Sysmän asemaa Suomen kartalla. ITtE -Taide yhdistyksen niksibetonikurssilla rakennettu yhteinen suihkulähdeveistos solisee pääsalissa.

Näyttely on osa Suomi 100- juhlavuoden ohjelmaa.

Lisätietoja

ITtE Taide ry:ltä löytyy omat Facebook-sivut, linkki tässä https://fi-fi.facebook.com/ittetaide/

Kainin jalanjäljillä, julkaisu 2017

Kirjoittajaryhmässä Sysmässä tänä keväänä aiheenamme oli viimeksi jäljet. 
Kirjoitin viimeiseen tapaamiseemme runon "Omilla jäljillä".


Omilla jäljillä

  

Arvelin

tuntevani läheisimmän.

Tieto ihmisestä, minästä

maailmankaikkeudesta,

mielikuvittelua kaikki.

Vaelsin kauas

löytääkseni

 jälkeni.

Kulkijana pakenevaisena

olen maan päällä

tietämättä

mihin olen matkalla.

Kolminkertaisesti

palaa

nyt                eilen              huomenna.

Onpa kummallista - nyt sain postia Saarijärven museosta. Laatikosta löytyi uunituore kirja nimeltään "Kainin jalanjäljillä".
Kainin arkistoblogissa tänään pohdintojani kirjasta, joka on julkistettu Saarijärvellä 8.3.2017. Kirjapaino Kari, 2017. Julkaisun työryhmä Hannu Castrén, Kari Kotilainen ja Janne Timperi . Linkki tässä http://sculptor-kain-tapper.blogspot.fi

Malli muotokuvan apuvälineenä

Näyttely Ikkuna muotokuvaan Akvart galleriassa, Humalistonk. 1, Helsinki

4.4.-16.4.2017

Näyttelyä ripustetaan parhaillaan.

Marjukka Paunilan muotokuvakurssilla tammikuussa 2017 työskenteli kaksi elävää mallia: naismallina Tuija Pallaste ja miesmallina Veli Rauhala. 

Kurssin puolivälissä kahvitauolla eräs oppilaista kertoi tuntevansa serkkuni, joka oli opiskellut aikoinaan Taikissa yhtä aikaa hänen kanssaan. Puhelimme serkustani, kertasimme hänen kuulumisiaan. 

Tauon jälkeen luokassa Tuija otti mallina pysyvän, istuvan asennon, ja minä vaihdoin paikkaa. Asetuin suoraan mallia vastapäätä. Päätin piirtää häntä ensin.

Harmaa tammikuun lopun päivä, sataa räntää. Käkkyräinen männynoksa ulkona raapii hämärää valoa. 

Otan paksuimman akvarellikynän, joka on mukana. Se on vesiliukoinen grafiittitikku, jolla on painava vartalo ja raskas jälki. En teroita kynän paksua B -päätä, se olisi mahdollista vain puukolla tai hiekkapaperilla. Kumia en myöskään halua käyttää; etsiminen saa jäädä näkyviin valmiiseen työhön. Valmis työ on aina luonnos seuraavalle piirrokselle tai maalaukselle.

Kuivalla kynällä voi piirtää kuivalle tai märälle paperille. Jos luonnospaperi on kuiva, kynän voi kastaa märäksi. Märällä kynällä voi maalata myös märälle paperille. Kuivaa paperia voi laveerata märällä siveltimellä. Paksun paperin voi kostuttaa ja aloittaa märällä tai kuivalla kynällä. Kun työ on kuivunut, voi aloittaa alusta. Aloitan alusta.



Luonnostelin mallin päätä märälle paperille, kun hänen nutturansa lähti lentoon. Huomasiko hän tämän? Etsin mallin katseen suuntaa, se oli kohti ja poispäin, vähän itseensä sulkeutunut. Piirsin toiseen silmään silmäluomen. Toisesta silmästä tein erilaisen. Ihminen ei ole symmetrinen eikä noudata sääntöjä, kehon vasen ja oikea puoli elävät omaa elämäänsä. Merkitsin nenän paikan puolikaarena ja sen alle suun, vasen suupieli hymyili ylöspäin, leukaan tuli lapsenpyöreää.

Kun katsoin kuvaa, minua ei kuitenkaan katsonut takaisin malli, vaan serkkuni, josta olimme tauolla keskustelleet. Kuvassa hän oli jälleen lapsi, noin 10-vuotias. Olin piirtänyt kuivalla kynällä nutturan päälle otsatukan, miksi? 

Muotokuva ei ole vain näköiskuva. Muotokuva voi olla myös sanaton muisto, tunne tai tunnelma, joka pyrkii esiin. Tälle muotokuvalle Tuija oli mallina vain jonkin hämärän, lapsuudenaikaisen tunnnemuistoni apuvälineenä.

Jatkoin croquis´ta akvarelliväreillä. Eri kokoisia töitä syntyi luonnostellen noin kolmekymmentä. 

Marjukka valitsi töitteni joukosta mukaan näyttelyyn kaksi Tuijasta tekemääni muotokuvaa. Ne ovat hämmentävällä tavalla minun itseni näköisiä. (En julkaise näyttelyyn valittuja kuvia tässä ennen avajaisia).

Olenko maalannut enemmän itseäni kuin mallia? 

Malli olisi siinä tapauksessa vain maalauksen satunnainen tekijä, kuten Oscar Wilde kirjoittaa Doria Grayn muotokuvasta saman nimisessä romaanissaan 1891.

Kaikessa avuttomuudessani ja hapuilussani uskaltaudun kirjoittamaan, että muotokuvassa heijastuu minä, tekijä, jota on ohjannut tunne. 

Taiteilijalle malli on vain muotokuvan apuväline.

Ikkuna Muotokuvaan - Näyttely Akvart Galleriassa 4.4.-16.4.2017

Ryhmänäyttelymme valmistelut ovat loppusuoralla.

Tuula Revellin 15.3.2017 laatima näyttelytiedote on julkaisuvapaa heti:

Näyttelyssä olevat muotokuvat ovat taidemaalari Marjukka Paunilan muotokuvakurssilla maalattuja kuvia. Kurssi pidettiin tammi-helmikuun vaihteessa 2017 Vuosaaressa, Kulttuurikeskus Sofiassa. Kurssi kesti viisi päivää.

Oppilaita oli 15, joista 14 osallistuu tähän näyttelyyn:

Kirsi Andersson, Riitta Holopainen, Pirjo Laaksonen, Anja Laurila, Irina Lindqvist, Riitta Lindström, Tuula Revell, Marjatta Salmi, Raili Savolainen, Kirsikka Savonen, Leena Turkia, Riika Vepsä-Tapper, Malla Villanen ja Virpi Viitala.

Malleina kurssilla olivat Helsingin Sanomien toimittaja Tuija Pallaste ja trubaduuri Veli Rauhala.

Marjukka Paunila kuvaa tapahtumaa näin:

"Muotokuvamaalauksesta puhuttaessa tulee aika usein sellainen tunne, että se on eriytetty omaksi salaiseksi lajikseen. Ehkä juuri siksi monet muotokuvat näyttävät kylmiltä ja kuolleilta keskittyessään liikaa jäljentävään, valokuvamaiseen ajatukseen. Muotokuvan maalaamiseen suhtaudutaan monesti eri lailla kuin muuhun taiteelliseen työskentelyyn...Muotokuvan maalaamisessa on kysymys toisen ihmisen olemuksen vangitsemisesta.

Tuija Pallaste laati kurssin innoittamana laajan artikkelin Helsingin Sanomiin (HS 5.2.1017). Siinä hän vertasi muotokuvia selifieihin ja totesi mm.: "Selfieiden aikakaudella kuka tahansa saa potrettinsa seinälle. Sellaisen kuin itse haluaa. Muotokuvamaalari sen sijaan piirtää ihmisen sellaisena kuin hänet näkee.". Tämän hän kirjoitti nähtyään yli viisikymmentä muotokuvaa itsestään.

Lisätietoja
Tuula Revell
tuula@aadi.fi

Ikkuna muotokuvaan

Kuluneena talvena olen tutkinut ihmistä kirjoittamalla ja yllätyksenä itselleni myös maalaamalla. Muotokuvataide on mielestäni yhtä mielenkiintoista kuin mikä tahansa maalaustaiteen laji.  Vaikka olen lapsena, nuorena ja vielä keski-ikäisenä työskennellyt mallina eri taiteilijoille, mietin yhä ihmiskuvan peruskysymyksiä. Tai ehkä juuri siksi on jännittävää siirtyä katseen kohteesta kuvaajaksi itse. 

Mikä on ihmisessä juuri hänelle ominaista? Millaista on kuvata elävää mallia? Miten se poikkeaa valokuvauksesta ja miksi?

Tammikuussa osallistuin taidemaalari Marjukka Paunilan muotokuvakurssille, jossa ryhmä akvarellista innostuneita tutki ihmistä kahden mallin avulla. Miesmallina työskenteli Veli Rauhala, naismallina Tuija Pallaste, joka on jo ehtinyt kuvata kokemustaan Helsingin Sanomissa jutun muodossa, linkki tässä HS, Su, 9.2.17. Selfie on lastenleikkiä - muotokuvamaalarin mallina on vain tärkeää olla, ja se on ihan hirvittävän vaikeaa

Näyttelymme "Ikkuna muotokuvaan" akvarellitaiteen galleria Akvartissa Helsingissä 4.4.-16.4.2017.

Sysmän joulumyyjäiset yli 100-vuotinen perinnejuhla

Sysmässä vietetään huomenna yli 100-vuotista joulujuhlaa yhteiskoululla. Järjestäjänä on viimeisten noin parinkymmenen vuoden ajan ollut lukion viimeisten luokkien oppilaat. Ohjelma on aina yllätyksellinen. Usein on esitetty joulunäytelmä, musiikki- ja tanssiesityksiä, joulupukki vierailee.

Kestitystä ovat tarjonneet eri naisjärjestöt ja yhdistykset. Herkkuja ja leivonnaisia on saanut ostaa kotiin joulupöytään. Tapahtumaa vietetään myös kädentaitojen juhlana, joulumyyjäisinä, joissa pääpaino on itse käsin tehdyillä tuotteilla.

Vierailin myyjäisissä ensimmäisen kerran vuonna 2012, tuolloin toimittajana kirjoittaen juhlasta pienen jutun Itä-Hämeeseen. Haastattelin Sysmän Marttojen Leena Kontista, joka osallistui tapahtuman järjestelyihin jo 20. kerran.

Innostuin vuonna 2012 itsekin kädentaitojen kehittämisestä, olihan paikalla yli 44 käsityöläistä ja joulutuotteiden myyjää, Kohta olin mukana sysmäläisten harrastekuvaajien ja Willanikkareitten toiminnassa.

Willanikkarit kokoontuvat vapaamuotoisesti joka toinen viikko Sysmän kirjakaupun yläkerrassa. Lyhytkursseja järjestetään. Kuluvana syksynä on opiskeltu mm. savesta muovailua ja keramiikan tekemistä. Kerhon nimestä huolimatta materiaali ja menetelmät ovat vapaat, Ohjaajana toimii usein joku keskuudestamme, erilaista ammatillista osaamista löytyy,

Tänä vuonna osallistun itsekin Sysmän joulujuhlaan myyntiosastolla. Ylläpidän tämän blogin alaosastoina neuleblogia ja valokuvablogia.

Tänä talvena osallistuin ITtE-taideyhdistyksen Sysmän tulevaisuutta pohtivaan näyttelyyn kirjastossa.

Näyttely on nyt päättynyt, mutta kuvakollaasini on esillä kirjaston Ellin kammarissa vielä joulukuun ajan, joten painatin joulujuhlaan myös muista Sysmä-aiheisista valokuvistani postikortteja.

Kaikki käsillä tekeminen on meditoinnin kaltaista, virkistävää vastapainoa muulle työlle eikä sen merkitystä hyvinvoinnille ja luovuudelle voi liikaa korostaa.




Käsin neulottu jämälankaviltti, 2016.