30. lokakuuta 2015
Terveisiä Järvenpään kulttuuri- ja kongressikeskuksesta
Kuvapäivitys tänään Kainin omilla blogisivuilla, linkki tässä
26. lokakuuta 2015
Helsingin kirjamessuilla neljässä päivässä lähes 80 000 kävijää
Kirjativolissa yli 1100 esitystä
Helsingin ensimmäiset kirjamessut pidettiin antikvariaattien
toimesta vuonna 1988. Messuille ei tuolloin vielä osallistunut kustantajia tai
kirjailijoita. Muistelen alkuvuosien rauhallisia vierailujani kirjamessuilla. Opiskelijankin oli mahdollista ostaa kaunokirjallisuutta antikvariaatista.
Nykymuodossaan
kirjamessut pidettiin nyt 15:ttä kertaa. Järjestäjinä ovat Helsingin
Messukeskus, Suomen Kustannusyhdistys ja Suomen Kirjakauppaliitto. Kyse ei
kuitenkaan ole vain kirjoista tai kirjallisuudesta. Kirjamessuihin sisältyvät postimerkkimessut
sekä Viini, ruoka ja hyvä elämä –messut. Kaikkiin pääsee samalla lipulla.
Tänä vuonna mukana oli 340 näytteilleasettajaa, kustantajia ja
kirjakauppiaita, mutta sen lisäksi yli 800 tapahtumaa, joista valita. Kirjailijavieraita
saapui yhdeksästä eri maasta. Yli 1100 esiintyjää, julkisuuden henkilöitä,
poliitikkoja, tiedemiehiä, yhteiskunnan vaikuttajia. Neljän messupäivän aikana
kävijöitä oli 79 926. Sehän on lähes 80 000!
Yhden päivän vierailulla tarjonta alkoi uuvuttaa. Olin suunnitellut tutustuvani uusiin kirjoihin
ja kirjallisuuteen. Käsiini ilmestyneet raskaat kirjakassit ja ihmistungos
verottivat voimia ja keskittymiskykyä. Kun olin ostanut vahingossa saman kirjan kahdesti,
piti lähteä syömään. Mutta mihin jättää kirjat saadakseen tarjottimen käteen? Yhtään
vapaata tuolia tai pöytätasoa ei näkynyt puolenpäivän jälkeen. Lukollisia säilytyslokeroita löytyy kymmenilletuhansille vierailijoille tusina, kaikki jo aamulla varattuja. Mutta mitä siitä, nythän keskiössä on kirjat ja kirjoittaminen.
Tapasin kirjallisuudenystäviä, jotka viettävät messuilla
koko viikonlopun voidakseen osallistua kirjailijoiden esityksiin kuin luennoille.
He tutustuvat tarjontaan viikkoja aiemmin ja noudattavat messuilla tarkkaa ohjelmaa.
Kokemuksesta viisastuneena olen laatinut uuden strategian.
Ensi vuonna hankin messuille neljän päivän
kokoaikarannekkeen. Vietän Helsingissä koko viikonlopun. Kuljen vapaasti messuille ja ulos. Maistelen viinejä, herkuttelen
ruokaosastoilla, käyn luennoilla. Yhden päivän nuuhkin vain
antikvariaattien osastoa. Julkkisesiintyjien vetämien ihmistungosten aikana
vetäydyn kohti rauhallisempia kirjaosastoja ja lavoja.
20. lokakuuta 2015
Järvellä ja joella hämärän aikaan
Lokakuusssa värit saavat voimaa, seuraan kameran kanssa virtaavaa vettä. Vesi on alhaalla,
pikku koski on muuttunut kivikoksi. Järvelle ehdimme hämärän aikaan. Valokuvablogissa uusi kansio linkki tässä
13. lokakuuta 2015
Suomi asutettiin vasta jääkauden jälkeen, siirtolaisten toimesta
Norjalaisvaikutteinen Hannunvaakuna osa karjalaista perinnettä
Tämän blogin alablogina, omalla sivustollaan ja omassa
osoitteessaan löytyy neuleblogi. Ensimmäisen päivityksen tein kaksi vuotta
sitten, syksyllä 2013.
Miksi pidän neuleblogia? Kaikki käsillä tekeminen
aktivoi vasenta aivolohkoa, ihmisen luovaa puolta, ajatukset lähtevät liikkeelle. Neulominen on myös liikkumiseen aktivoiva harrastus. Blogista
ilmenee, että olen saanut yhdistää neulomiseen luontoretkiä, valokuvausta ja kuvankäsittelyä.
Blogin pitäminen käsittää myös kirjoittamista, mielikuvien työstämistä. Tähän
mennessä 135 päivitystä ja tilastossa lähes 40.000 kävijää.
Harrastus voi johtaa jopa käsitöiden arkeologiaan ja
historiaan. Neuleblogin 2-vuotisjuhlaa vietetään tänään päivityksellä 136: Hannunvaakuna Laatokan länsirannalla.
Ensisilmäykseltä norjalaisvaikutteisen kirjoneuleen alkuperä ei ole tiedossa.
Hannunvaakuna on ollut tunnettu koko Pohjois-Euroopassa, Gotlannissa jo 400–600 –luvuilla. Kuviota on käytetty myös Suomessa tuottamaan
onnea neljältä eri ilmansuunnalta – idästä, lännestä, etelästä ja
pohjoisesta. Neuloessani lämmittelen kulttuurivaikutteilla,
ihmisvirtojen liikkeillä.
Neuloin ranteeseen perinteisen kalanruoto- tai havunoksan mallin
vihreällä. Vihreä liittyy Hannunvaakunan klassisiin heraldisiin merkityksiin ja
tulee lapaseeni 1000–1100 –lukujen taitteesta. Vihreä on myös ikivihreää karjalaisen
kulttuurin yhteyttä luomakuntaan. Pinkin sävyisillä linnunsilmäkuvioilla näen ympärilläni
hyviä asioita joka ilmansuunnassa. Ranteen retuliini hävittää toisten
arvostelun halun ja tuo suvaitsevaisuutta.
Neulemallit muuttuvat kaiken aikaa, elävät neulojiensa mukana.
Tätä tekstiä neuloessani opin, ettei Suomessa
asunut alun perin ketään. Kaikki on tuontitavaraa. Ensimmäiset ihmiset tulivat
Suomeen vasta jääkauden jälkeen. Koko maa on asutettu eri vuosisatojen aikana, siirtolaisten
toimesta. Neuleblogin oma osoite http://taidepiika-neuleet.blogspot.fi/
6. lokakuuta 2015
Ruojakuu ketkuilee
Valokuvablogissa loka-, lika- eli ruojakuu on alkanut lämpimin värein Miksi ihmeessä vuoden kauneinta aikaa nimitellään näin? Kun ruska on kauneimmillaan, suomen kielessä puhutaan ruojakuusta. Ketkuja, kanaljia ja hunsvotteja olemme kaikki.
Lokakuu valokuvablogissa tästä linkistä
Lokakuu valokuvablogissa tästä linkistä
3. lokakuuta 2015
Kain Tapperin kokoelmat Ortonissa ripustettu uudelleen
Vierailu Helsingissä kuluneella viikolla tuotti paljon iloisia uutisia, joista tein postauksia FB-sivuilla. Nyt vasta ehdin blogiin.
Invalidisäätiö Ortoniin deponoimani Kainin kokoelmat on ripustettu kauniisti uudelleen Ortonin yhteyspäällikön Sirpa Viljasen ja taidemaalari Olavi Pajulahden toimesta.
Samat henkilöt ovat Galleria Ortonin toiminnan vastuuhenkilöitä, tapaamme heidät aina ripustamassa, näyttelystä kolmanteen.
Aiheesta lisää myöhemmin, nyt vain pari kuvaa ja pikainen päivitys Kainin blogissa, linkki tässä
Invalidisäätiö Ortoniin deponoimani Kainin kokoelmat on ripustettu kauniisti uudelleen Ortonin yhteyspäällikön Sirpa Viljasen ja taidemaalari Olavi Pajulahden toimesta.
Samat henkilöt ovat Galleria Ortonin toiminnan vastuuhenkilöitä, tapaamme heidät aina ripustamassa, näyttelystä kolmanteen.
Aiheesta lisää myöhemmin, nyt vain pari kuvaa ja pikainen päivitys Kainin blogissa, linkki tässä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)