18. lokakuuta 2013

Syksy on kädentaitojen juhla-aikaa

Syksy on kädentaitajien ja artesaanien näyttelyjen ja POP UP-tapahtumien juhla-aikaa. Olenpa kaupungissa tai maaseudulla, kiertelen tutustumassa eri tekijöihin ja paikkoihin. Osallistun toimintaan tekijänä myös itse, aina kun mahdollista. Linkki tässä Päivitys, taidepiika-neuleet Lintan kammarissa



Tällä viikolla olen ollut Sysmässä, Itä-Hämeessä. Päivitin tänään käsityönäyttelyjen menokalenteria Sysmän, Hartolan ja Joutsan osalta, linkki tässä taidepiika, menovinkit

Ensilumi satoi ja nyt saa nauttia ulkoilusta. Otin esille perinteiset lämpöisimmät kirjoneuleet. Norjalaiset perinnemallit kiehtovat mieltäni aika ajoin. Geometrinen peruskuvio toistuu isossa pinnassa ja tuo neuleeseen tehoa. Hauskoja yksityiskohtia voi kehitellä itse lisää työtä tehdessä. Näistä Garnstudio Dropsin mallin mukaan tehdyistä sukista löytyy kaksinkertainen jalkapohja ja pohkeesta sukkasaumat.





Hyvää viikonloppua, ulkoillaan. Vielä löytyy metsistä myös suppilovahveroita!

16. lokakuuta 2013

Neulegalleria perustettu alablogina

Tästä blogista löytyy alablogi "Taidepiika-neuleet". Siellä on tarkoitukseni jatkaa artefaktien tutkimusta. Mikä on artefakti? Niitä tehdän itse, käsin ja päällä. Niitä kirjoitetaan ja valokuvataan. Artefakteja luonnostellaan, piirretään ja maalataan. 

Kuljen luonnossa, kamera vie kävelylle. Luonto on innostuksen lähde. Myös materiaali viettelee matkaan. Villassa on sammalta. Tunnustelen värejä. En tiedä vielä, mihin tämä polku on johtamassa.



Neuleita syntyy myös asusteina: myssyinä, huiveina, tumppuina, sormikkaina. Vaatteita olen alkanut valmistaa: hameita, puseroita, housujakin olen neulonut.

Viime talvena kehitin oman sukkamallin lähtemällä virkkaamaan vapaasti neliöistä pylväsyhdistelmin.  Syntyi sarja "Sukkamania", joka on ollut esillä näyttelynä. Sukat on myyty, mutta tulossa on jo uusia, erilaisia.



Neuleita on valmiina niin, että ne eivät mahdu kaappiin. Siksi perustin neuleblogiin alasivun "Myyntigalleria". Sinne kokoan myytäviä töitä. Työn tekeminen on hidasta, teen kaiken käsin. En käytä neulekoneita. Jokainen työ saa olla erilainen, uniikki, sattuma saa vaikuttaa. Jos joku työ kiinnostaa, lähetä sähköposti taidepiika@gmail.com ja sovitaan toimituksesta. Linkki tässä Myyntigalleria



Harmaata

Onko harmaata olemassa harmaana? Onko mitään väriä olemassa yksin?


14. lokakuuta 2013

Käsillä tekemisen intohimo

Mistä tulee joka syksyinen intohimo väreihin ja käsillä tekemiseen? Arvelen, että itse eli Luonto meissä itsessämme vaikuttaa. Kaupungissa huomaan kaipaavani suojavärejä, sopeudun ympäristöön. Helsingissä miellyn hillittyyn harmaaseen, mustaan, varovaisesti suostun luonnonvalkoiseen ja beessiin, jotka ovat muutoin mielestäni ikävystyttäviä, pysähtyneitä sisustusvärejä. 

Harmaa on kaunis, kun siitä käyttää useita harmaasävyjä yhtä aikaa. Vähän sammunut sammalvihreä on jo virkeämpi kuin lattea yksisuuntainen täysharmaa.




Kaupunkien puistoissa ja maaseudulla metsissä taas räjähtää värien ilotulitus. Maalla muutun värikkääksi syyspörröksi, pyörin poluilla lankakeränä. Kiedon kaulaani kolme huivia kerrallaan, pitelen kahta pipoa päässä. 







 

Perinteiset kirjoneuleet ja yksinkertaiset palmikkomallit houkuttelevat aika ajoin, vuosikymmenestä toiseen. Niissä elää edellisten neulojasukupolvien salaisuuksia. Hämmästyn yhä uudelleen perinteiden kansainvälisistä vaikutteista. 

Onko ihminen liikkunut näin kauan ja kaukana, vaeltanut pois kotiseudultaan, purjehtinut toisiin maanosiin? Vain antaakseen ja lainatakseen ajatuksia, tietoa, ideoita, jotka ovat sittemmin osoittautuneet käyttökelpoisiksi. 

Plagiointi on osa opiskelua taiteilijan työhön. Ihminen muuntaa muiden ajatuksia omiin oloihinsa soveltuviksi. Taiteilija ottaa vastaan asioita kaikin aistein ja alitajuisesti. Hän antaa itselleen aikaa, antaa vaikutteiden kypsyä rauhassa. Jonkin ajan kuluttua vaikutteet siirtyvät ja suodattuvat oman personallisuuden kautta esille uuteen työhön. Se mikä on "uutta", sisältää aina jotakin meistä itsestämme, jotakin ihmisen omasta persoonallisuudesta. Voihan sitä ajatella, että se mikä ihmisessä on parasta, siirtyy muille, lahjaksi muihin töihin, tulevaisuuteen. Aikaan, jota oma silmämme ei enää näe.

Neulomisen perinne vie aikamatkalle eri kulttuureihin. Käsillä tekeminen on liikkumista ajassa ja tilassa.



Neulominen, kuten kaikki käsillä tekeminen, on seikkailua kulttuurihistoriassa. Olemme kädellisiä olentoja, joiden aivotoiminnasta luovin osa on kytketty käsiin. Käsin tekemisen traditio meissä tarkoittaa ajatusten ja luovien ideoiden vapaata virtausta, hengittämistä, elämää meissä. On jännittävää havaita, että aiemmat sukupolvet ovat tutkineet samoja ongelmia, löytäneet käsin tekemällä kestäviä ratkaisuja. 

Mitä ovat asiat, jotka siirtyvät kulttuureissa, kestävät aikaa, elävät vuosisatoja, vuosituhansia? Mitä ovat muodot, värit, laadut, tekniikat, jotka ihminen löytää yhä uudelleen?
Isoäidin neliöistä tuli muotihitti 1800-luvulla. Kuvassa hame neliöistä, 2013.

Päivitin alablogia Taidepiika-neuleet. Intohimo käsin tekemiseen ei hellitä. Linkki tässä http://taidepiika-neuleet.blogspot.fi/