Yleensä kuvani liittyvät talon yhteisiin juhlahetkiin, esimerkiksi pesulassa en ole taiteilijanaapureitani kuvannut, Laila Pullisen kanssa kohtasimme kuitenkin usein juuri pyykkituvassa. Saatoimme keskustella puolisen tuntia taiteen ajankohtaisista asioista, ajan unohtaen. Harmittaa, etten ole Lallukan vuosinani osannut kuvata elämän arkea.
Arjen kuvat ovat myöhemmin kaikkein arvokkaimpia. Aika tekee valokuvasta merkityksellisen, olipa sen tekninen laatu mikä tahansa, kuten Susan Sontag kirjoittaa teoksessaan On Photography.
 |
| Minä ja sisareni Melek. Melek Mazicin näyttelyn ripustajaisissa Galleria Ortonissa. Kaikki on valmista päivää ennen avajaisia, Kuva: Sirpa Viljanen, 2015. |
Sattumalta löysin tänä aamuna netistä Juha Laitalaisen juttusarjan Lallukan taiteilijoista. Jutut kuvineen ovat ilmestyneet Helsingin kaupunginosalehti Töölöläisessä vuoden 2015 alusta lähtien. Kimmokkeen jutunteolle on antanut se, että Lallukan taiteilijakoti on pitkään remontissa ja kaikki taiteilijat noin vuoden ajan evakossa. Joku asuu Lallukan ulkopuolella, työhuoneellaan. Eräät asuvat ja työskentelevät parhaillaan Pariisissa. Vaihdamme kuulumisia, kaikki ovat turvassa.
Kuvataiteilija Jaakko Nieminen ja kuvanveistäjä Helena Hietanen muuttivat Lallukkaan ja ensin entiseen kotiini vuonna 2005, kun muutin pois. Nykyään heidän käytössään on ollut kuvanveistäjien ateljeetila. Taidemaalari Marjukka Paunila on asunut Lallukassa vuodesta 2003 lähtien, nyt evakossa. Taidemaalari Lauri Laine työskentelee ajoittain Roomassa, graafikko Viktor Kuusela on asunut Lallukassa yli 50 vuotta. Juha Laitalainen on ehtinyt kuluvana vuotena haastatella myös kuvanveistäjä Laila Pullista. Viimeisiä ajatuksia onnistuttiin viime hetkellä taltioimaan osaksi Suomen taidehistoriaa. Linkki juttusarjaan tässä http://www.valokuvamaailma.fi/Sivusto/Taiteilijapotretteja.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti