Marraskuussa valokuvauksen aiheena on hämärä. Kuljen
valmiita polkuja. Kohtaamani pelto on Günther Grassin vuonna 1959 julkaistun esikoisromaanin
”Peltirumpu” ensimmäisestä luvusta, ensimmäisestä kangastuksesta.
Olen maailman alkuhämärässä, sumusta nousee nälkäisiä
näkyjä. Pelto on kynnetty. Myllerretty maankuori heijastaa taivaan mannaa. Volker Schlöndorffin Peltirummusta vuonna 1979 ohjaaman
elokuvan alkumetreillä nähdään nainen, savisella jäätyneellä pellolla. Nainen on tuleva isoäiti. Hän kohmii jäätynein kynsin kurasta perunoita. Kesken urakointia hän synnyttää hameessaan
lapsen kuin kovan kakkapötkön puristaisi. Heti sen jälkeen hän jatkaa ruoan
hankintaa, niittää nälkäpalkkaa.
Vai olivatko ne maaomenat nauriita, kuten myös täällä. Maanviljelyksen alkaessa. Rautakauden lopussa, varhaiskeskiajan alussa.
Aika ei todellakaan ole mikään horisontaalisesti etenevä
suora viiva, jossa vaikuttaisi vain yksi nykyhetki, yksi menneisyys, yksi ainoa
tulevan mahdollisuus. Jo yhteen hetkeen voi mahtua monta maailmanaikaa, monia keskenään
ristiriitaisia totuuksia.
Pellon reunassa on yhä myös suo, kuokka ja Jussi, joka kohta viiltää
traktorilla maisemaa. Nyt hänen harteiltaan löytyvät valkoiseen kondomiin
puristetut, pötsihäiriöiset happopaalit. Ohitseni pörisee suurtalouden teknologinen
ihme, tehokkuus, ainoa oikea arvo.
Kaiken mitä on, tulee olla suurta ja määrällisesti
mitattavissa. Siinä visiossa on ihmisen mittakaava tuntematon. Entä jos kehitys onkin kohti
varhaiskeskiaikaa, aikaan ennen humanismia ja renesanssia?
Siitä ottaa hämärän tilamaisema revanssia.
Valkoiset lehmät usvan niityllä kirjoittavat maagista realismia. Mikään joka elää, ei ole vain geenipankki. Katsomme toisiamme ihmetellen, silmiimme kohoaa suolahappoisia kyyneleitä. Jätämme hyvästejä, routa tulee ja kiertokulussa olemme kohta jääkauden
alussa.
Paluumatkalla hämärä syvenee. Synkimmän kohdalla laulan mantraa "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie" ja otan kertosäkessä Ihanan enkelin rinnalleni. Vain siltä
varalta, ettei se pimeä iloton osaisi väistää, pysyköön poissa tältä polulta.
Ihminen olkoon vapaa valitsemaan itse tiensä, ilmestyksensä, unelmansa ja haaveensa. Niistä
on aikojen pyörteissä tulevaisuudet tehty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti