Kain Tapperin taide päivänvaloon, juttu Keskisuomalaisessa 2.10.2013

Terveisiä Helsingistä. Siirsin eilen Kainin arkiston pois varastosta. Alan käydä sitä läpi, apunani Jyväskylän taidemuseo. Lähitavoitteena on saada koottua aikalaistietoa julkisten teosten työprosesseista. Haastateltava kiireellisesti ihmisiä, jotka ovat vielä keskuudessamme ja voivat auttaa töiden tilaajia, kuten Helsingin kaupunkia, teosten säilyttämiseksi ja kunnostamiseksi. 

Kuvasimme Kainin tilateos Alkunäytöksen eli Kansallisoopperan aukion maanantaina. Oli hyvä taltioida teokseen sisältyvä vesielementti ennen kuin se pakkasia vasten suljetaan. Talvisin suihkulähde suojataan pronssista valetulla kuvulla, joka on myös veistos.  Juttu ilmestyi Keskisuomalaisessa eilen ke, 2.10.2013.

Keskisuomalainen, Sari Toivakka, etusivu 2.10.2013.

Keskisuomalainen haastatteli myös Jyväskylän taidemuseon johtajaa Päivimarjut Raippalinnaa. 

Keskisuomalainen, kulttuuri, Sari Toivakka, 2.10.2013, s. 21

Vaikka ammattikuvaaja taltioi kokonaisuutta, innostuin itsekin napsimaan muutaman kuvan. Niitä löytyy Kainin blogissa Kansallisoopperan sivulla, linkki tässä Suomen kansallisoopperan aukio  

Kirjoitamme luvun nykytaiteen historiaa, with or without Guggenheim

Kain Tapperin arkistoprojektissa tavoitteena on tallentaa muistitieto ja Tapperin arkistot Lallukan taiteilijakodin ateljeesta Helsingissä. Tapper asui ja työskenteli Lallukassa vv 1958-2004, kyseessä on yli 45 vuoden jatkumo, osa Suomen nykytaiteen lähihistoriaa.

Arkistoprojektissa yksi kiireellisimpiä kohteita on nyt Suomen Kansallisoopperan aukio Mannerheimintiellä. Lähden nyt Helsinkiin hoitamaan myös tätä asiaa.

Kyseessä on tilateos, joka käsittää koko aukion tilasuunnitelman: graniittiveistokset varjoineen eli maapohjan kivetykset, suihkulähteen ja sitä talvisin peittävän, pronssivaletun kuvun. Aukion oikean laidan aitaa peittävät köynnöskasvit, joiden tarkoituksena on rajata tilaa suhteessa naapurikiinteistöön ja toimia myös edes vähän, edes mielellisesti, vilkasliikenteisen Mannerheimintien melun ja pakokaasujen suodattimena.

Työ on nimeltään Alkunäytös. Preludi, jolla oli myös erilaisia henkisiä ja psykologisia tavotteita - rauhoittaa oopperaan aukion poikki astelevan ihmisen mieli kohti seuraavaa, varsinaisen näytöksen eli isomman esityksen tilaa. 

Kyseessä ei siis ole pelkät graniittiveistokset ja niihin littyvät "varjot" ja suihkulähde.

Kansallisoopperan aukio on Alkunäytös eli Preludi Tapperin samanaikaisille ja myöhemmille, erilaisille vesi-elementtisille ympäristötaideteoksille. Näitä ovat mm. Helsingissä Tauno Palon puisto Kallion kaupunginosassa, Tarmo Mannin ympäristötaideteos Saarijärvellä, Ajan Virta Turussa, Veli Saarisen muistomerkki (veden ylittävä silta!) Itä-Suomessa, jne. 

Jos nykytaiteessa tehtäisiin tutkimusta siten, että myös ennen vuotta 1962 debyyttinäyttelynsä järjestäneet taiteilijat olisivat mukana Suomen taidehistorian tutkimuksessa, voisi selvitä jotain uutta. 

Kyse ei olekaan suurmiesten pönäköistä patsaista, joita tehtiin toisen maailmansodan jälkeen tilaustyönä kirkkomaille Suomessa. Joita rakentui myös Italiassa Mussolinin valtakaudella. 

Italiassa Kain matkusti ja opiskeli jo 1950-luvun lopulla, mutta Tapper haki "modernismiinsa" vaikutteet etruskitaiteesta ja antiikin arkaaisen veistotaiteen ajatuksista, Egyptin ja Kaksoisvirtojen maitten taidehistoriasta - ei Mussolinilta tai sodanjälkeisestä italialaisesta "modernismiksi" kutsutusta kuvanveistosta. 

Kyse ei siis ollut ensisijaisesti modernismin hakua Suomeen Euroopasta, vaan taiteilijan omakohtaisesta tunteellisesta ja älyllisestä havainnoinnista: sisäisestä kokemuksesta elää taiteilijana, tehdä taidetta vapaasti, olla osana koko maailman taidehistorian pitkää jatkumoa. Elämästä viestinviejänä. 

Taiteessa ei ole kyse ismeistä tai yksittäisistä vuosiluvuista. Niillä hallinto ja taidepoliitikot pyrkivät ajamaan edustamiensa eri tahojen kulloinkin ajankohtaisia, usein vain taloudellisia intressejä. Keskustelu käpertyy rahan ympärille, taiteen sisäisessä keskustelussa toimeentulokysymykset saavat eniten tilaa. Taiteen tekemisessä, sisällöissä ja kehityskaarissa on kyse paljon isommista asioista, suuremmista konteksteista. Forumeita vapaaseen keskusteluun ei riittävästi ole.

Arkistoprojektissa haastattelemme niitä ihmisiä, jotka ovat vielä elossa ja keskuudessamme haastateltavissa.

Ihmisiä, jotka tekivät työtä Tapperin rinnalla eri teoksia rakennettaessa. Ihmisiä, jotka keskustelivat vapaasti Tapperin kanssa näistä aiheista: osana työn tekemistä, osana prosessia. Kyse on nyt myös prosessikuvauksesta, ei vain siitä, että haastattelija menee haastattelemaan jotakuta. 

Me olemme aikalaisia. Teemme taidetta, katsomme sitä vapaasti omasta näkökulmastamme ja kirjoitamme yhden luvun Suomen nykytaiteen historiaa. Ihan riippumatta kulloisestakin hallinnosta, taidepolitiikasta tai Kukkenheimeista.

Jos Suomen taide-elämän tukemiseksi ei löydy riitävän isoa, taiteen ehdoilla toimivaa, henkisesti vapaata taidetilaa, niin tehdään se. 

Suomen Kansallisoopperan aukio, in archives project

Taidepiika tulee ulos kaapista

Kaikkea sitä Taidepiiat keksivät. Olen intohimoinen käsillä tekijä ja nyt neuleet eivät kerta kaikkiaan enää mahdu mihinkään kaappiin. Tulen ulos kaapista! 

Perustin tähän blogiin jälleen uuden alablogin nimeltään Taidepiika - neuleet. Kyllä. Hupsutukset eivät pääty mihinkään. Osallistun Kajahtaneiden kudelmien SM-kisoihin 2014 Artefaktit-näyttelylläni. Olen tietysti myös jatkossa mukana TEE ITE -verkoston toiminnassa. Sen liikkeellepanijana on ollut muotoilukasvatuksen läänintaiteilija Mari Savio, Uudenmaan aluepiiristä. 

Näyttelyni Sysmän kirjastossa on siis päättynyt tänään. Maanantai on purkupäivä. 

Jotta voin jatkaa neulomista, perustin tänne neuleitten myyntigallerian. 

Tarvitsen lisää lankaa, uusia materiaaleja, syksyn värit himottavat. Uusia ideoita pukkaa, kun luonto leiskuaa vaahteran väreissä. Haluan jatkaa tätä leikkiä.

Artefakteissani yhdistän kirjoittamista, virkkausta, neulomista, valokuvausta ja maalaamista. Videokin kiinnostaisi, siihen saisi musiikkia ja tanssia tulla. No siitä on kyse Taidepiian Artefakteissa. Ne voivat liikkua lähes joka suuntaan. 

Myynnissä olevat ihan oikeat neuleet löytyvät osoitteessa Taidepiika neuleet

Ystävät Helsingissä, koettakaa kestää. Olisi pari ideaa. Saavun ensi viikolla.

Etsintäkuulutus Tapperin arkistoprojektissa

Järjestän aineistoa aikajärjestykseen aikalaistietojen kokoamiseksi haastatteluin. 

Oma osuuteni alkaa vuodesta 1991, kansainvälisestä RADAR -ulkoilmanäyttelystä Kotkassa (Päivitys 24.9. Tapperin blogissa. "Suomen paviljonki, Expo 92 Sevillan maailmannäyttely" Linkki tässä, Expo 92, the Seville World Fair. Katso myös Radar, 1991, Katalogi Galerie Nemo, Saksa)

Ensimmäinen etsintäkuulutus koskee Kain Tapperin apulaisia ennen vuotta 1991. 

Tavoitteena tallentaa tietoa, ketkä suomalaiset ovat työskennelleet hänen apulaisinaan ja rinnallaan eri vuosina, eri teosten osalta. Sen jälkeen teemme aikalaishaastattelut kiireellisyysjärjestyksessä. Yhteydentotot taidepiika@mgail.com tai FB Kain Tapper.

Kuvassa Maakallo-veistos vuodelta 1986. Tietoja Maakallojen osalta kootaan nyt arkistoprojektin sivulle "Kotka" Linkki tässä

Maakallo/Earth Skull II, 1986, 237 x 350 x 50 cm. Deponoitu yleisön nähtäville. Kotkan kaupungintalo, vuodesta 2011 lähtien. Deponated for public to see,  Kotka City hall, since 2011. Kuva/Photo: Kotkan kulttuuriasiainkeskus, Mirkka Kallio.

Artefaktit näyttelyn viimeinen viikko - vielä ehtii blogiin tervetuloa!

RIIKA TAIDEPIIKA - ARTEFAKTIT - NÄYTTELYN 

VIIMEINEN VIIKKO

VIELÄ EHTII

Näyttelyyn voi osallistua myös sen omilla blogisivulla, linkki tässä Näyttely Sysmän kirjastossa 30.9.2013 asti.

Loppuviikosta on luvattu kylmenevää säätä, joten nyt saa ottaa esille villasukat, kaulaliinat, myssyt ja tumput. Tämä on aina mukavaa aikaa vuodesta. Iltaisin on hauska näprätä värikkäitä lankoja, hämäränhyssyssä. 

Käsitöiden tekijät tutkivat jo malttamattomina kalentereita. Viestejä kiirii: koska niitä joulunäyttelyjä järjestetään teillä, entä meillä? Mitähän sitä ehtisi tehdä? Punaiset, harmaat ja luonnonvalkoiset lankakerät ovat yhtäkkiä kaupoista loppumaisillaan. Nythän on vasta syyskuu! Ei, vaan suunnittelijan kannalta nyt on jo juhannus. Monta kuukautta aikaisemmin jo virkataan, ommellaan ja neulotaan, jotta ne uudet ja erilaiset patalaput, lumiukot, sukkaparit, käsineet ja myssyt taas ehtivät esille joulunäyttelyihin ja myyjäisiin.

Riika Taidepiika - Joulunäyttely. 10 patalappua, kaksi kukkaa ja yksi sukka No onhan tässä nyt vielä aikaa. Koko vuosi 2013 on Käsityön juhlavuosi. Voisihan sitä järjestää vielä kohtauksen UFOjen kanssa. Mitä ne ovat? Kuvassa näkyvän yhden joulusukan kaltaisia kudelmia - Unfinished objects.  Käsitöitä, joita ei ole koskaan saanut tehtyä loppuun.  Meidät kaikki on haastettu järjestämään omalla paikkakunnallamme UFO-kohtaus. Samalla tulee siivottua kaapit ja saadaan tavaraa kiertoon. Lisätietoja Käsityö elämässä 2013 juhlavuoden tiedotuksesta, linkki tässä Taito Group, Käsityön juhlavuosi 2013 Ja jos tänä vuonna ei vielä ehdi mukaan, niin tämä Sysmän kirjastossa järjestetty näyttely on mukana TEE ITE -karnevaalissa, joka jatkuu vielä 2014 puolella. Linkki Yleisradio, Olotila, TEE ITE käsityökarnevaali

Tarvitaanko kritiikkiä, kirjoittamisen opetusta ja tiedottamista?

Luin eilen illalla taidekriitikko Otso Kantokorven blogista jutun kritiikin kirjoittamiskurssista, jota hän vetää parhaillaan Helsingissä, osana Nuoren Voiman Liiton opetusta. Alastonkriitikko, kirjoittajakurssista

Nuoren Voiman Liitto ylläpitää Sysmässä kunnan kanssa kirjailijaresidenssi Villa Sarkiaa, jonne on hakuaika parhaillaan, vuodeksi 2014. Kirjoitin viime viikolla tällä sivulla, kuinka kirjoittaja, toimittaja ja roolittaja Pia Pesonen on parhailaan Sysmässä. Hän oli kirjastossa kertomassa uutuuskirjastaan Urho Kekkonen Strasse. Marja Pyykkö on ohjannut kirjan pohjalta elokuvan. Sen voi nyt käydä katsomassa elokuvateatterissa  - Lahdessa. Viralllinen Solar Filmsin traileri, linkki tästä Kekkonen tulee

Olisipa ollut tärkeää nähdä tämä elokuva Sysmän Kinossa, nyt kun kirjailija on itse paikalla kertomassa, miten kirja muuntuu elokuvaksi. Varsinkin, kun Pesonen on ammattilainen myös elokuvataiteen puolella. 

Harmi, että Kino ei vieläkään ole täällä käytössä. Elokuvatoiminta kiinnostaa laajasti ja on eräs tärkeimpiä taiteenlajeja. Elokuvaan täällä löytyy vankka nuorten harrastuspohja. Elokuvia tehdään itse.


Ei myöskään tieto kulkenut viime viikon tilaisuudesta  niille ihmisille, joita kirjoittaminen, kirjallisuus ja elokuva kiinnostaa. Miksi?

Tänä aamuna ystäväni, joka asuu ja kirjoittaa täällä ympärivuotisesti, kertoi, että Kansalaisopisto, joka toimii  kolmen eri kunnan alueella -  järjestää nyt kirjoittamisopetusta. Pöytälaatikot auki, Hiomo, Ylikoski Heimo. Elokuvan lisäksi myös kirjoittamiseen siis löytyy seudulla kiinnostusta. Sysmän kirjakylässä, naapurissa Hartolassa, Pertunmaalla, Joutsassa, Heinolassa jne. asuu ja kirjoittaa paikallisia ihmisiä, ympärivuotisesti. Kysyntää on, onko tarjontaa?

Kirjoitan nyt kritiikkiä, joka koskee taidetta, kulttuuria, opetustoimintaa ja liiketaloutta, kuntia, Eu-hankkeita, Yksi Sysmä työryhmiä. Asia koskee meitä kaikkia yksilöinä, henkilökohtaisesti, jokaista erikseen ja meitä kaikkia yhdessä.

Kysyisin ensin suoraan Villa Sarkian kirjailijoilta itseltään, jokaiselta tänne saapuvalta yksin ja erikseen: kiinnostaisiko jotakuta vetää pieni lyhytkurssi, edes yhden viikonlopun verran? Kolme kuntaa ylläpitää Itä-Hämeen opistoa, jonka lakisääteisenä velvoituksena on järjestää yleisen sivistystoimen opetusta, mutta tavoitteena on saada aikaan myös lyhytkursseja. 

Olen nyt seurannut näitä tiedottamisasioita täällä lähietäisyydeltä kaksi vuotta. Tuottajan näkökulmasta ongelma on siinä, että tässä tarvitaan yhteistyötä. 

Voisivatko nämä eri kunnat ja EU-rahoituksella pyörivät hankket kuunnella alueella asuvia ihmisiä, mitä he haluavat? Voisiko auditoinnin jälkeen etsiä ne yhteiset tavoitteet? Voisiko opetusta järjestää siitä, miten käytännössä verkotutaan eri toimijoihin, tiedotetaan yhdessä, käytetään nykyajan viestinnän välineitä. Sillä tavalla kysyntä ja tarjonta saattaisivat toisensa kohdata.

Kaikella rakkaudella: Nettisivuja, feissarisivuja ja blogeja pitää päivittää. Ei riitä, että ne on perustettu teknisesti olemaan. Tieto ei voi kulkea, jos kukaan ei kirjoita, luo sisältöjä. Kyse on nyt myös sisällöntuottamisen ongelmista, ei teknisistä ratkaisuista.

Tiedotteita pitää myös lähettää. Ei riitä, että ne liimataan marketin ilmoitustaululle tai jonkun kaupan ikkunaan. Ei niitä kukaan asiakas tule tänne satojen kilometrien päästä, ikkunoista ja ovista lukemaan. Asiakkaanne ovat nyt ihan muualla!

Tarvitaan siis KIRJOITTAMISEN opetusta. Sisältöjen luomista. Opetusta siitä, miten tiedotetaan, miten sisältöjä luodaan tekstin, kuvakielen, valokuvauksen ja kuvankäsittelyn avulla. Nämä ovat nykyajan kirjoitus- ja lukutaitoa. Tarvitaan sellaista tilaa ja laitteita kirjastolle, jossa näitä asioita voisi myös opiskella.

Teknologia ei yksin ole mitään ilman ihmistä, joka sitä käyttää.

Villa Sarkian kirjailjaresidenssi, Nuoren Voiman liitto, Sysmän kirjakyläyhdistys ja kustannustoimintaa harjoittava Kirjakylä Oy, Sysmän maankuulu kirjakauppa, Itä-Hämeen opisto, Yhteen Hiileen -hanke, Verkostosta voimaa, kaikki kultturiyhdistykset ja Yksi Sysmä -hankkeiden toimijat yhdessä. Kaikki vastaavat tahot Hartolasta, Joutsasta, Heinolasta, jne. mukaan. Tässä olisi nyt tärkeä kehittämiskohde. Asialla alkaa olla kiire, niin humanistisesta kuin liiketaloudellisesta näkökulmasta.