Syyskuussa: Kainia etelässä, lounaassa ja Keski-Suomessa

Päivitys tänään Kainin blogissa syyskuun 2016 ohjelmasta, linkki tässä.http://sculptor-kain-tapper.blogspot.fi/

Kahden akateemikon ystävyydestä kumpusi näyttely

Vakka-Suomen sanomien toimittaja Saara Huovinen vieraili Outi Heiskasen Oheistaidekodissa Vehmaalla Outin ja Kainin yhteisnäyttelyn ripustuksen loppusuoralla.

Päivitys Kainin blogissa  ja linkki 8.8.2016 julkaistuun juttuun tässä

Heijastuksia Karjalasta

Taivas on siellä korkeampi, minkä väristä on vesi?

Pielisjärvellä elokuussa 2016. Päivitysksiä valokuvablogissa tässä Pielinen, Pohjois-Karjala, 2016

Musta kuu vei Kainin

Tänään päivitin Kainin blogia. Kuvailen Kainin ja Outin yhteisnäyttelyn kokoamista Oheistaidekotiin Vehmaalle. Näyttely on nyt avattu ja esillä yhteensä 67 taideteosta: molemmilta taiteilijiolta niin piirustuksia, grafiikkaa kuin veistoksia. Näyttely on avoinna 18.9.2016 asti.

 

Miten onnellista, että löysime Outin tyttären Metti Nordinin kanssa grafiikantöitä, joita Outi ja Kain yhdessä tekivät Lallukan taiteilijakodin ateljeenaapureina. Tässä olemme Outin kanssa Kainin malleina, vasemmalla Riika 2002 ja Outi 2003.

 Linkki näyttelyn kokoamisen vaiheisiin tässä Näyttely Oheistaidekodissa 2016

Kaksi akateemikkoa Oheistaidekodissa Vehmaalla

Kokoamme parhaillaan Outi Heiskasen Oheistaidekotiin Vehmaalle näyttelyä nimeltään "Kaksi akatemikkoa - Kain Tapper ja Outi Heiskanen " Outi esitti minulle toiveen yhteisnäyttelystä jo vuosia sitten, mutta vihdoin tänä kesänä päätimme sen hänen tyttärensä Metin kanssa toteuttaa.

Näyttelyä varten olen yrittänyt löytää Kainiln arkistosta erityisesti Taivaallisen akatemian aikaisia töitä. Ne kuvaavat Outin ja Kainin yhteistyötä Lallukan taiteilijakodissa. jossa he asuivat ja työskentelivät ateljeenaapureina. Taivaallinen akatemia on leikkimielinen nimi ryhmälle eri-ikäisiä taiteilijoita, jotka kokoontuivat Lallukkaan 1990-2000 -lukujen vaihteessa piirtämään elävää mallia. Ammattimallin palkka maksettiin keräämällä osallistuneilta taiteilijoilta kolehti. Kainin kuoltua Outi jatkoi Taivaallisen akatemian toimintaa.

Croquis-piirtämisen lisäksi akatemiassa muovailtiin savesta ja piirrettiin muotokuvia taiteilija-ystävistä, Kain on piirtänyt Outia ja Outi Kainia. Leikekirjoista olen löytänyt Kainin tekstejä päiväkirjamuodossa, kuunnellut hänen puhettaan. Eri taiteiljasukupolvet kookontuivat Taivaalliseen akatemiaan myös keskustelemaan taiteesta ja elämästä, ajankohtaisista ilmiöistä ja taiteellisen tekemisen ehdoista. Outin ja Kainin yhteistyö johti myös yhteiseen grafiikan tekemiseen. 

Kainille piirtäminen oli fyysinen kokemus, käden ja silmien yhteistyötä, jossa painopiste on sisäisesti keskittynyt. Outi on samassa yhteydessä tiivistänyt: ”Piirtäminen on ainoa tapa varmistaa, että työ tuntuu omissa sisuksissa, lihoissa ja luissa”. Päivityksiä tulossa Kainin blogiin, linkki tässä Kain Tapperin arkistoprojekti

Kain, omakuva, Taivaallinen akatemia

Näyttely Oheistaidekodissa on avoinna 7.8.-18.9.2016 ti-su 12-18
Vinkkiläntie 38, 23200 Vinkkilä, www.oheis.fi. taidekoti@oheis.fi, p. 050 - 526 6213.

Taiteilijakuvia

Kuratoin joitakin vuosia sitten Lallukan taiteilijoiden kanssa kesänäyttelyn Maila Talvio salonkiin Hartolaan. Näyttelyyn osallistuivat lähes kaikki Lallukan kuvataiteilijat, mukaan lukien hiljattain edesmennyt kuvanveistäjämme, professori Laila Pullinen. Kainin arkistoprojektia varten olen selaillut tänä syksynä kuva-arkistojani siinä toivossa, että löytäisin kuvia taiteilija-ystävistämme Lallukassa.

Yleensä kuvani liittyvät talon yhteisiin juhlahetkiin, esimerkiksi pesulassa en ole taiteilijanaapureitani kuvannut, Laila Pullisen kanssa kohtasimme kuitenkin usein juuri pyykkituvassa. Saatoimme keskustella puolisen tuntia taiteen ajankohtaisista asioista, ajan unohtaen. Harmittaa, etten ole Lallukan vuosinani osannut kuvata elämän arkea.

Arjen kuvat ovat myöhemmin kaikkein arvokkaimpia. Aika tekee valokuvasta merkityksellisen, olipa sen tekninen laatu mikä tahansa, kuten Susan Sontag kirjoittaa teoksessaan On Photography.

Minä ja sisareni Melek. Melek Mazicin näyttelyn ripustajaisissa Galleria Ortonissa. Kaikki on valmista päivää ennen avajaisia, Kuva: Sirpa Viljanen, 2015.

Sattumalta löysin tänä aamuna netistä Juha Laitalaisen juttusarjan Lallukan taiteilijoista. Jutut kuvineen ovat ilmestyneet Helsingin kaupunginosalehti Töölöläisessä vuoden 2015 alusta lähtien. Kimmokkeen jutunteolle on antanut se, että Lallukan taiteilijakoti on pitkään remontissa ja kaikki taiteilijat noin vuoden ajan evakossa. Joku asuu Lallukan ulkopuolella, työhuoneellaan. Eräät asuvat ja työskentelevät parhaillaan Pariisissa. Vaihdamme kuulumisia, kaikki ovat turvassa.

Kuvataiteilija Jaakko Nieminen ja kuvanveistäjä Helena Hietanen muuttivat Lallukkaan ja ensin entiseen kotiini vuonna 2005, kun muutin pois. Nykyään heidän käytössään on ollut kuvanveistäjien ateljeetila. Taidemaalari Marjukka Paunila on asunut Lallukassa vuodesta 2003 lähtien, nyt evakossa. Taidemaalari Lauri Laine työskentelee ajoittain Roomassa, graafikko Viktor Kuusela on asunut Lallukassa yli 50 vuotta. Juha Laitalainen on ehtinyt kuluvana vuotena haastatella myös kuvanveistäjä Laila Pullista. Viimeisiä ajatuksia onnistuttiin viime hetkellä taltioimaan osaksi Suomen taidehistoriaa. Linkki juttusarjaan tässä  http://www.valokuvamaailma.fi/Sivusto/Taiteilijapotretteja.html