12. syyskuuta 2016

Hyvästelin Ainon emmeen

Kainin jalanjäljillä


Vierailin Saarijärven museossa viime torstaina tutustuen Kainin jalanjäljillä -näyttelyyn., joka on avoinna 25.9.2016 asti. Vein mukanani museolle Kainin äidin Aino Tapperin (1899–1982) lehmäveistoksen aihion. Aihiota kutsuttiin meillä kotona Lallukassa emmeeksi, veistoksen esiasteeksi. Löysin emmeen tänä kesänä pahvilaatikosta, Kainin arkistoprojektia jatkaessani.

Saarijärven museon tallettaman muistitiedon mukaan Aino teki elinaikanaan kaikkiaan toistakymmentä lehmäveistosta, joissa hän kuvasi kotitilansa Juholan eläimiä. Käsityöläissuvun jäsenenä Ainolla oli esteettistä silmää ja tarve ilmaista itseään taiteen keinoin. Kain arvosti suuresti äitinsä lehmäveistoksia ja hänen muistellaan sanoneen, ettei pysty tekemään niin hyvää veistosta kuin äiti. Neljä Ainon valmista lehmäveistosta – Kaunikki, Sievikki, Sihkama ja Ässikkä – on jo entuudestaan Saarijärven museon kokoelmissa, kuvailee Saarijärven museo FB-sivuillaan 9.9.2016.





Tässä kuvassa olen yhdessä amanuenssi Merja Yliojan ja museonjohtaja Kari Kotilaisen kanssa. Amanuenssin käsissä Aino Tapperin lehmäveistoksen aihio Kuva: JT / SM







Tappermaiseen taiteeseen kuuluu ilo, leikki ja elämänvoima. Lisää näyttelyvierailustani Kainin jalanjäljillä tässä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti