t a i d e p i i k a: Valokuva ja asetelmat Heinolassa

4. marraskuuta 2015

Valokuva ja asetelmat Heinolassa

Vanitas - kaiken katoavaisuus nykytaiteessa

Niclas Wariuksen valokuvanäyttely Vanitas Heinolan kaupunginmuseossa 22.11.2015 asti.

Heinolan taidemuseon Galleria Lambertissa Niilo Helanderin säätiön kokoelmien näyttely 29.11.2015 asti.

Heinolassa 3.marraskuuta 2015

Alankomaalainen 1600-luvun maalaustaide innostaa myös nykytaiteilijoita tutkimaan arkea esineistä, joista rakennetaan asetelmia. Tekniikka voi olla perinteinen maalaus tai grafiikka, sommitelmana tehty esine-installaatio, valokuva tai näiden yhdistelmä.

Heinolan kaupunginmuseon lumimarjoja

Valokuvaa ja installaatiota yhdistävä Niclas Wariuksen näyttely Vanitas Heinolan kaupunginmuseossa sopii tähän museotilaan erinomaisesti. Onhan Heinolan kaupunginmuseo jo itsessään kuin korurasia. Myöhäisempiretyylisen rakennuksen interiööri on 1700- ja 1800 – luvuilta. Museon omat kokoelmat on ripustettu esille installaationa, jossa kukin huone on oma esteettinen sommitelmansa.

Aalto-yliopistosta 2003 valmistunut valokuvaaja Niclas Warius (s. 1972) työskentelee Kemiönsaaressa ja Helsingissä. Taiteilijan näyttelylle antama nimi Vanitas viittaa kaiken turhuuteen, katoavaisuuteen. Warius on tutkinut aihepiiriä myös aiemmissa näyttelyissään, mutta Heinolan kaupunginmuseossa työt tuntuvat olevan kotonaan, oikeassa ympäristössä.

Vanitas liittyy maalaustaiteen memento mori – aihepiiriin, jossa muistutetaan ihmistä hänen omasta kuolevaisuudestaan. Warius on tuonut esille myös yhden esine-installaatioista, joka on toiminut esille ripustetun valokuvan aiheena. Installaatio on myös maalaustaiteen asetelma, käsitteen alkuperäisessä merkityksessä. Sana asetelmahan tuli suomen kieleen melko myöhään, vasta 1917. Alun perin niitä kutsuttiin Suomessa sanalla ”hiljaiselo” (saks. Stillleben, ranskaksi nature morte, kuollut luonto).

Niclas Wariuksen valokuvat ovat koskettavia, ne saavat katsojan pohtimaan, mitä esineet kertovat käyttäjistään ja yleisemmin ihmisen elämänkaaresta. Kuvat tutkivat ajan käsitettä, kertovat tapahtumista, jolloin esineisiin on latautunut merkityksiä. Tunnetilat ovat tunnistettavia ja liikuttavia. Kokonaisuus on aistillinen ja herkkä. Kuvat ovat myös teknisesti erinomaisia. Taidekuvina ne ovat ennen kaikkea sommitelmia väristä, valosta ja varjoista, joita taiteilija valokuvauksen avulla tutkii.

Heinolan taidemuseo kesäteatterista päin katsoen

Valokuvaa on esillä Heinolassa tällä hetkellä myös kaupunginkirjastossa, johon on ripustettu Heinolan kameraseuran näyttely. Asetelmat ja Vanitas-aihe puolestaan jatkuvat Heinolan taidemuseon Galleria Lambertissa, josta löytyy Niilo Helanderin säätiön kokoelmista koottu näyttely. Heti ensimmäisessä salissa häikäisee taidemaalari Marjukka Paunilan temperamaalaus Yksin vuodelta 2008. Rinnalla löytyy Tuomas von Boehmin hienopiirteisiä asetelmia litografioina 1950-luvulta sekä Veikko Vionojan sisä- ja ulkotilaa yhdistävä asetelma Talvi-ilta, öljy, 1970. Mukana on myös etsauksissaan ja puupiirroksissaan ajattomia, aina ajankohtaisia naistaiteilijoitamme, kuten Anitra Lucander ja Ina Colliander.