Julistetaiteen juhlanäyttely Lahden Taidemuseossa 9.5.2015 asti

Suomalaiset näyttelyjärjestäjät ovat luopumassa julisteiden painattamisesta. Julisteiden jakelulistat ovat kutistuneet. Edes taidejulisteille ei löydy vastaanottajia. Kentältä kuuluu, ettei ole enää julkisia tiloja, seiniä, joihin ripustaa. Älkää lähettäkö meille turhaan julisteita edes ilmaisina näytekappaleina.

Tosin julisteille on julistetaiteen historiassa aina ollut vaikea löytää luvallista ja huomionarvoista paikkaa. Julisteita on myös arvosteltu graffitien kaltaisina, kaupunkitilaan liisteröityinä häiriötekijöinä, Nyt myös galleriat ja museot ovat seinätilan puutteessa ja toisinaan jopa paloturvallisuusmääräyksiin vedoten luopumassa perinteisistä julistepaikoistaan. 

Taidejulisteita painatetaan häviävän pieniä määriä, lähinnä vain omaan käyttöön. Tilalle on tullut FB-sivujen näyteikkunat diginäpäytyksineen ja parin rivin mainoslauseineen. Lahden Taidemuseon kadunpuoleiset ikkunat on kuitenkin liputettu 9.5.2015 asti julisteista valmistetuilla painotuotteilla.  

Lahden Taidemuseon kadunpuoleisia ikkunoita on käytetty jännittävästi ripustukseen liimaamalla laseihin värikkäitä ja valoa läpäiseviä julisteiden painokuvia.

Lahden Julistemuseo täyttää 40 vuotta ja Taidemuseon juhlanäyttelyyn on valittu julisteita, taidepainojäljennöksiä ja ex-libriksiä 1800-luvun lopulta 1960-luvun alkuun asti. Museon aulaan on lisäksi koottu Tribute to Kari – kokonaisuus, joka on 10 graafisen muotoilijan kunnianosoitus museon pitkäaikaiselle tutkijalle Kari Savolaiselle.

Lahden julistebiennale on muuttunut vuonna 2014 joka kolmas vuosi järjestettäväksi kansainväliseksi julistetriennaaliksi. Seuraava triennale järjestetään vuonna 2017. Sitä ennakoiden museon kolmesta näyttelysalista löytyy jo nyt Keski-Eurooppalaisia mainosjulisteita, matkailujulisteita sekä kotimaisia, japanilaisia ja ranskalaisia vanhoja julisteita.

Näyttelyn ripustus on Lahden Taidemuseon nykytiloissa väistämättä hajanainen. Ainoassa suuressa, suorakaiteen muotoisessa pääsalissa huomion haukkaa aluksi 1950- ja 1960 – lukujen naiivi, mutta hauska ja nostalginen mainosmaailma, kuten Alexander Lindbergin Fazerille suunnittelemat värikkäät eläinaiheet. Julistetaiteen pelkistynyt muotokieli ja huomioväritys löytyvät myös matkailualalta, 1900-luvun alkuvuosikymmenien Suomesta ja Keski-Euroopasta.

Näyttelyn kokonaisuuden hahmottaminen vaatii keskittymistä, mutta lopulta esille ponnahtaa taiteellisesti mielenkiintoisia painotöitä: vanhoja kotimaisia, japanilaisia ja ranskalaisia Art Nouveau – julisteita, joista vanhimmat ovat peräisin 1800-luvun lopulta.  

Ranskalainen 1800-luvun lopun naiskuva ei julistetaiteessa näyttäydy viktoriaanisena tai puritaanisena, vai mitä sanoisi näistä mondiaaneista, modernismin edelläkävijöistä?

Herkistyin myös Suomen Taiteilijain näyttelyjulisteiden kohdalla. Bruno Tuukkanen on suunnitellut mainosjulisteen Suomen Taiteilijain näyttelyyn II vuonna 1914. Kyseessä on järjestykseltään 24. suomalaisten ammattitaiteilijoiden näyttely silloisessa Ateneumissa.

Bruno Tuukkasen tekemän julisteen pohjana on litografia, 107,5 x 66 cm ja se on painettu Frenckellin Kirjapaino Oy:ssä Unioninkadulla Helsingissä. Oskar Nuupposen kokoelma.

Tutustuin Viipurissa 1891 syntyneeseen taidemaalari Bruno Tuukkaseen Hämeenlinnan Taidemuseossa kuluneena talvena, osana Kordelinin säätiön Taiteilijain Hyväksi – näyttelyä (3.10.2014–25.1.2015). Juuri Tuukkanen suunnitteli Alfred Kordelinin hautakappelin ikkunoiden lasimaalaukset Rauman vanhalle hautausmaalle. Lyijylasitekniikalla toteutettujen maalausten alkuperäiset luonnokset olivat yleisön nähtävillä ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin.

Suomen Taiteilijat – näyttely on historiansa aikana saanut aina myös kritiikkiä osakseen.
Taiteilijain perinteistä vuosinäyttelyä on pidetty ”viimeisenä” jo 100 vuoden ajan.  Samalla tavoin taiteilijoiden elanto on koostunut erilaisista epätyypillisistä työsuhteista, kuten hankkeista, tilaustöistä, opetuksesta.  Taiteilijat yrittävät raivata aikaa ja tilaa varsinaiseen taiteen tekemiseen. 

Apurahat ja palkinnot muodostavat taiteiljoiden elannosta pienen, mutta taiteen tekemiselle elintärkeän osan.Julistetaiteilijana nyt näyttäytyvä Bruno Tuukkanen sai Kordelinin säätiön apurahan 1910-luvulla opiskellakseen Münchenissä sellaista lyijylasitekniikkaa, joka oli Suomessa tuntematonta. Matrikkeleissa Tuukkanen muistetaan myöhemmin erityisesti Suomen kirkkojen lasi- ja koristemaalarina. Harvemmin hänestä kerrotaan Taideteollisen pitkäaikaisena, 1960-luvulle asti vaikuttavana opettajana - tai kuten tässä näyttelyssä, vuonna 1914, litografian taitajana ja julistetaiteilijana.

Lisätietoja: Lahden museot, Taidemuseo

Vesijärvenkatu 11 A, Lahti

www.lahdenmuseot.fi