Pähkinähakkelit liikkuvat nyt

Päivitys neuleblogissa, linkki tässä http://taidepiika-neuleet.blogspot.fi/2014/09/pahkinahakkelin-sukat-puolipatentilla.html

Kulttuuriala tasa-arvoistuu Yhteisessä paratiisissa

Päivitys blogin menovinkeissä: Hämeenlinnan lasten ja nuorten taidekeskus Arx tuo iloisesti esille kulttuurialan moniarvoisuutta. Galleria Arx toimii ammattitaidolla ja suurella sydämellä Hämeenlinnan Verkatehtaalla.

 




Kettuki ry:n vuoden taiteilijan Tiina Elina Nurmisen herkkä yksityisnäyttely Galleria Arxissa vie meidät Yhteiseen paratiisiin. Näyttely esillä Galleria Arxissa 24.10.2014 asti.  Linkki päivitykseen Menovinkit, Hämeenlinna

Valokuvausblogi palaa tauoltaan: Se kesä on mennyt

Myös valokuvausblogini palaa nyt kesätauoltaan, aiheena: Se kesä on mennyt. Sen niminen on myös Marko Tapion psykologinen romaani 28-vuotiaan kirjailijaminän elämästä vuodelta 1964 (Wsoy). Kirja kertoo kirjailijan työstä yhden kesän aikana, myös rakkaudesta, äidin ja pojan välisestä suhteesta. Kesäkuvaus on rakennettu lähikuvin, yksityiskohdat asettuvat muotoonsa vasta syksyllä.

Linkki Marko Tapion esittelyyn tässä http://fi.wikipedia.org/wiki/Marko_Tapio

Linkki valokuvausblogiin tässä Se kesä on mennyt, 2014

Kesä on mennyt, vaan Taiteilijatoveruutta jatkuu Kuopiossa 25.9.2014

Blogin kirjoittamisessa ollut kesätauko päättyy nyt. Myös Taiteilijatoveruutta -näyttely Hämeenlinnan taidemuseon Engel-rakennuksessa on päättynyt. 

Helene Schjerfbeckin maalaus ystävästään Ada Thilénistä oli näyttelyn tunnuksena 2014

Työni Hämeenlinnan taidemuseossa jatkuu kuitenkin vielä. Syksy tuo paljon mielenkiintoista tullessaan, ripustamme jo seuraavaa näyttelyä, mutta siitä myöhemmin.

Kesän Taiteilijatoverutta -näyttely (7.6.-7.9.2014) kokosi Hämeenlinnaan neljä ystävää, Helene Schjerfbeckin, Ada Thilénin, Helena Westermarckin ja Maria Wiikin. Kultakauden naistaiteilijoita yhdisti elinikäinen ystävyys, opinnot Suomessa ja Ranskassa sekä intohimoinen suhde taiteen tekemiseen. 

Näyttelyn maalauksista tuli läheisiä ystäviäni, sain harvinaisen tilaisuuden tutustua teoksiin kolmen kuukauden ajan. Opastukset edellyttivät näkemisen lisäksi lukemista, Suomen taidehistoriaan tutustumista 1870-luvulta 1930 -luvulle asti. Työpajoja järjestimme myös, nuorimmat kokijat ja tekijät saapuivat päiväkodista, lapset ja nuoret pääsivät myös itse tekemään taidetta. Näyttely saavutti eri ikä- ja kohderyhmiä. Saavutettavuus on nuorten osalta erinomaista: Hämeenlinnassa alle 18-vuotiaat pääsevät museoon aina ilman pääsymaksua. 

Hämeenlinnan taidemuseon Lohrmann-rakennuksessa avoinna näyttely: Näkökulmia eri vuosikymmeniin.  Engel-rakennuksen seuraava näyttely avautuu yleisölle 3.10.2014. Museorakennusten väliin jäävällä aukiolla kuvanveistäjä Pekka Kauhasen Huojuva askel, 1990.

Mieli on haikea, kun kesä on nyt ohi. Useita teoksia lainattiin näyttelyyn yksityiskokoelmista. Monia töitä ei oltu nähty missään näyttelyssä yli 50:een vuoteen. Näemmekö enää toisiamme? Kun omin silmin pääsee näkemään ja tutkimaan maalauksia lähietäisyydeltä, syntyy uusia kysymyksiä, jää nälkä nähdä ja oppia lisää.

Työmatkalla 21.9, museo sijaitsee Vanajaveden äärellä

Taiteilijatoveruutta toteutettiin yhteistyössä taidehistorian professori, emerita Riitta Konttisen kanssa. Muistokseni jää kirja Taiteilijatoveruutta (Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2014). Linkki kustantajan sivulle ja kirjan esittelyyn tässä

Huomio nyt Savon suunnalla: Taiteilijatoveruutta jatkuu Kuopion taidemuseossa 25.9.2014 lähtien. Ja torstaina 25.9. klo 11 Riitta Konttisen asiantuntijaluento. http://taidemuseo.kuopio.fi/nayttelyt

Terveisiä presidentiltä

Presidentin kukka alias Kevätkaihonkukka valokuvablogissa, sivulla "Kainin puutarhassa", linkki tässä http://taidepiika-valokuvaus.blogspot.fi/2014/04/kainin-puutarhassa.html

Neuleblogi juhlii, kävijämäärä ylitti 20.000

Neuleblogissa on nyt viimeisen vuorokauden aikana ylittynyt 20.000 kävijän raja.  Miten hauskaa, tästähän tuli juhlasunnuntai. 

Avasin alablogin 31. elokuuta 2013. Juttuja on tähän mennessä julkaistu kuvineen 113. Kiitos kaikille Käsi-ystäville kommenteista ja palautteesta. Ne ohjaavat rakentamaan blogin sisältöä. 

Tiku Taku -sukat helmikuu 2014

Jutut ovat kehittyneet lukijoiden ansiosta kuvallisempaan suuntaan. Aihepiirit ovat laajentuneet omista tekeleistä ja ohjeiden välityksestä ulospäin, ympäröivään maailmaan. Juhlapäivän kuvastoa tässä neuleblogin tilastoista ilmenevistä, suosituimmista jutuista.

Jännittävintä on ollut tutkia tekemällä, valokuvaamalla ja kirjoittamalla omien tekeleiden suhdetta neuleiden kulttuuri- ja sosiaalihistoriaan. Olen etsinyt tietoa lankojen kasvivärjäyksestä, mikä on vienyt valokuvauksen pariin metsään.  

Metsästä löytyy väriaineksia ympärivuotisesti. Neuleblogissa kokosin kevättalvella listan ja linkkejä, mistä Suomessa löytyy kasvivärjättyjä lankoja ja opetusta värien historiaan ja ekologisuuteen. Sosiaalisen median avulla löytyi mm. Luonnonvärjäreiden oma yhdistys, Värjärikilta ry., joka järjestää tapahtumia, näyttelyjä ja kursseja.

Blogin avulla olen löytänyt myös kansainvälisiä kontakteja. Tilastoista ilmenee, että Suomen ja Yhdysvaltojen lisäksi eniten on ollut kävijöitä Puolasta, Saksasta, Venäjältä ja Singaporesta! Maailmani on pienentynyt.

Neuleblogin suosituin on edelleen Valkoinen metsämies,lokakuu 2013

Helmikuussa kävin kuvaamassa neuleitani Hämeenlinnan vankilamuseossa. 1900-luvun alussa naisvankilassa saattoi jo yhden vuoden aikana valmistua myyntiin yli 1000 paria villasukkia. Yhteiskunta odottaa meiltä kaikilta myös tänään tuottavuutta. Se, mitä ympäristö pitää tuottavana työnä, vaihtelee eri aikakausina. 

Tuottamisen suhde taiteen ja taidekäsityön tekemiseen on kiperä kysymys, koska kyse on monista eri asioista: iloisesta vapaasta luovuudesta, harrastuksesta, taiteen tekemisestä, toisaalta design-tuotteista, tehdasmaisesta sarjatuotannosta, elannosta, myynnistä ja markkinoinnista. Myös näitä asioita tutkiskelen blogissa, kun teen Taidepiika-käsin-töitä.

Mustasukkainen, syyskuu 2013

Villasukkien neulomista ei mielletä tuottavaksi työksi. Silti naiset tuottavat ympäri Suomea 2010-luvulla villasukkia myös myyntiin ja saavat siitä lisätienestiä. Pienet käsityöyrittäjät tämän päivän Suomessa yrittävät elättää neuleilla itsensä, jotkut onnistuvat. Kädentaitojen harjoittaminen luo sosiaalisia verkostoja, jotka kannattelevat arkipäivässä. Monet saavat listäuloa pieneen eläkkeeseen. On niitäkin, jotka elättävät käsitöillä perheensä. 

Neuleitten hinnoittelu herättää käsityöalan FB-sivuilla eniten keskustelua, joka joskus yltyy jopa kiivaaksi harrastajien ja käsityöyrittäjien väliseksi sananvaihdoksi, hedelmättömäksi riitelyksi. 

Ammattilaisuuden rajat ovat kuitenkin myös taidekäsityön alalla häilyviä.  Käsillä tekemistä oppii tekemällä käsin. Arvottaminen ei ole vain ammattikuntakysymys.

Hämeenlinnan vankilan museokaupasta löytyy  vielä vuonna 2014 vankityönä Vanajan vankilassa neulottuja villasukkia ja vankimyssyjä. Niistä löytyy myös vankilahuumoria. 

Villasukat, baskeri ja rannekkeet, Vankilamuseossa, helmikuu 2014

Kaikkeen käsillä tekemiseen ylipäänsä liittyy myös taideterapeuttisia merkityksiä. Niitä ei ole syytä vähätellä, haetaanpa taiteellista arvoa tai liiketoiminnallista tuottavuutta. 

Toukokuussa 2014 suosituin olin tonttuna, joka pohtii, mitä tehdä langanlopuista.

Näitä tontun töitä on nyt nähtävillä myös installaationa kesänäyttelyssä Sysmän Karkelogalleriassa, kuten eilisestä blogipäivityksestä kävi ilmi. 

Koska näyttelyaika on jopa kolme kuukautta (31.8.2014 asti), on koko kesä aikaa jatkaa leikkiä ja vaihtaa ripustusta, vaikka heinäkuussa. Jonain kesälauantaina, karkeloiden aikaan: karaokelaulu ja tanssit alkavat aina klo 19.