Elä, kirjoita ja nauti

 Väärinkäsitysten välttämiseksi minun on pakko lisätä heti muistiinpano tähän.

Itsestään saa pitää kiinni. Mitä enemmän uskaltaa olla oma itsensä, sen parempi.

Tässä on se alku.

ELÄ, KIRJOITA JA NAUTI

  

 

”Kirjoitus kehkeytyy pelinä, joka väistämättä

menee sääntöjensä tuolle puolen

ja siirtyy siten ulkopuolelle” (Foucault 2016, 449).

Minulta ei heti suju korttien jako.

-          Nosta ensin pakasta alta. Sitten jaat. Noin.

Pata-akkaa pelataan. Joka kerran tavattaessa. Kortilla katotaan vaikka mitä. On katottu ja katotaan. Tai nostetaan päivän kortit. Kolme korttia pakasta ja siinä on päivä. Milloin herttainen, ruutuinen, ristinen tai mustaa pataa.

Hävinnyt tottelee voittajaa ja kirjoittaa tai piirtää kuvan. Voittajan tahdon mukaan.

-          Voitin! Piirrä kuva.

-          Mikä on aihe? kysyy Kain.

-          Piirrä meidät. Kuva meistä nyt. Pelaamassa.

Servietille.  Pöytäliinaan. Muistivihkosta repäistylle sivulle. Luonnoskirjaan. Kirjeenä kotiin.

RAKENNE

Olen puhunut kirjan tekemisestä jo vuosikymmeniä. Tämä ei ole se kirja. Tämän työn aloitin noin 150 000 vuotta ennen meidän syntymäämme, siltä se tosiaan tuntuu. Kaikki johtuu siitä, että

-          Minä en tee luonnoksia, sanoo Kain.

Ja tämä on kaksoiselämäkerta. Minä en ole tämän kertoja, tässä on monta kertojaa mukana.

Tämä suku osaa häpäistä itsensä, sanoo nyt Kainin veli Harri, joka on kirjailija, toisin kuin me Kainin kanssa. Kainin kanssa minulla on ollut tapana leikkiä, leikki on tärkeää ja mehän olemme enemmän sellaisia kuvaihmisiä, paitsi että minä olen kirjoittanut, ja onhan Kainikin kirjoittanut, kun pelaamme korttipeliä, ja hän häviää ja joutuu kirjoittamaan, ja mehän pidimme näitä kuvakirjoja yli 12 vuotta. Niihin kirjoitettiin ja piirrettiin ja tehtiin muistiinpanoja ja suunnitelmia ja

-  Antaa Riikan nyt koettaa, sanoo Marko. 

- Nyt on Riikan vuoro, sanoo Kain.

-  Nyt on Riikan vuoro, sanoo Harri.

Lyön Hertta-ässän pöytään ja tuhlaan kaikki valtit, koska tämä suku ei säästele, sanon isäni äänellä. 

Siitä ne ovat yhtä mieltä, että minun vuoroni tuli. Nehän ovat kuolleita, vain minä jäin eloon. Mutta korttia minä vielä pelaan heidän kanssaan, vaikka se on joidenkin mielestä kiellettyä, ja toisten mielestä ehdoton edellytys kirjoittamiselle, kuten kirjojen lukeminen tai unien näkeminen.

Joko jäi käteeni Musta Maija?

 

Vaikka asia ei tähän mitenkään liity, Kain veisti Sevillassa Expo´92 maailmannäyttelyssä perhosenkuvan. Hän piirsi sen puukolla nimimerkiksi veistokseensa, jonka työnimenä Suomen paviljongin rakennusvaiheessa oli ollut Töry. Joku niistä viidestä nuoresta kilpailun voittaneesta arkkitehdistä sen nimesi niin.  Jos tulet Pata-akaksi minulle, nimesi eteen tulee merkki, sanoi Kain minulle silloin. 

Ihminen tulee merkityksi ja alkaa puhua itsestään kuin olisi joku muu. Minästä tulee hän.

♠ Riika.

Tätä seuraa Pata-akan kirjoittama teksti tai hänen piirtämänsä kuva. Voittaja päättää, joutuuko hän piirtämään vai kirjoittamaan. Voittaja sanelee hävinneelle aiheen.

Kain voitti.

- Tehtävä on kirja, sanelee Kain.

- Tiedän mistä se alkaa, sanon. Aloitan alusta.

Pata-akkana olen korkeaa aatelia, arvoni on 12. Vaikka olen Kuningatar, joudun tekemään kaikki työt. Sekoitan pakkaa huolellisesti, tai pikemminkin plärään kortteja niin, että ne pärisevät kunnolla. Soittelen korteilla haitaria muina naisina. Laulan tässä samalla teille pienen kansansävelmän nimeltään Oi Emma Emma, oi Emma Emma. Näin rakentuu tekstiveistokseni emme, perustan pohja. Tunnen säännöt, esitän taidokasta. Olen suurta karjalaisten naisten tietäjäsukua Laatokan rantamilta. Laatokka on Euroopan suurin järvi ja lauhduttaa ilmaston.

- Tämä on joukkuepeli, sanon Saarijärven jätkille.

Pöytä ei ole pyöreä. Pelaajia on neljä. Tästä saan romaanin perustukselle kuvan.

Neljä pelaajaa

En jaa seuraavan erän kortteja täysin satunnaisessa järjestyksessä. Ojennan pakan voittajalle. Kain nostaa noin kolmasosan korteista päältä ja panee ne pakan alle. Sitten Kain sulkee silmänsä ja valitsee näppituntumalla korttipakan keskeltä valttikortin tähän erään. Hän kääntää sen näkyviin veljilleen Harrille ja Markolle. Se on Hertta.

Kuiskaan: (♥ Kain)

- Tämä on ystävyysottelu, sanoo Kain. Romaanin perustuksesta riippuu koko kirjoittamisprosessin onnistuminen, koska perustyön kohdalla tehtyjä virheitä joutuu kaiken aikaan perästäpäin korjaamaan ja suhteettomin suurin uhrauksin.

- Ei kuitenkaan kannata uskoa mihinkään oppeihin ja teoorioihin niitä orjallisesti noudattamalla, jos työmaa on kirjoittaa, sanoo Marko. Joskus se on liikkuva rakenne, mikä tuo työskentelylle monenlaisia etuja mukanaan.

Jaan kortit pöytään kuvapuoli alaspäin, kaikki on epävarmaa.

- Mitä jos jalustani katkeilee, uunit – etenkin leivinuuni – halkeilee eikä pysy eheänä, ovia ei saada kiinni, tapetit repeilevät seinistä, kattopäreet vuotavat eikä rakennus pidä lämpöä?, kysyn minä.

Kerro siitä. Elämä on aiheista paras, sanoo Harri.

- Minä erityisesti Kainilta tätä kysyisin.

- Ota aiheesi läheltä. Suodata eletty ja koettu itsesi läpi, sanoo Kain. Niin hän sanoisi. Niin hänellä oli tapana sanoa.

LÄHTEET

Callois, R.  2001. Man, Play, and games. Engl. käännös Barash Meyer. University of Illinois. (Ransk. alkuteos 1958).

Foucault, M. 2016. Mikä tekijä on? Qu´est-ce qu´un auteur? (1969/1970) Michel Foucault. Teoksesa (Toim.) Reiners, I. Seppä, A. & Vuorinen, J. Estetiikan klassikot II, Modernista postmoderniin. (448-462).

Kozlov, D. 2018. Kielipeliappelsiini. Teoksessa (Toim.) Ekström, N.& Puikkonen, E. Suoniemi, K. Sanataidetta on! Työtavat, tekijät ja teoria. Turku: Kirjan talo. (145-158).

Vepsä, Riika, 2025. Yksityisarkisto. Muistiinpanoja matkan varrelta kulttuuritoimittaja Arja Käyhdyn kanssa, 1992-93.

Peliteoriat sisältävät matemaattisia teorioita pelinkaltaisista tilanteista.  Kozlov (2018) esittelee Wittgensteinin filosofisen kielipelin käsitteen sekä kutsuu testaamaan Roger Callois´n (2001) ”Paidian tilannetta”, jossa säännöt luodaan spontaanisti ja improvisoiden itse tilanteessa. Kehittelen kenties aihetta jatkossa luovan ilmaisun ja valtapelien näkökulmasta sekä osana pelien ja leikkien historiaa – aina oman aikamme peliteollisuuteen. Saa nähdä, kuinka paljon innostuisin tästä.

Liian paljon trendikkyyttä

 

Forum Box – Tila taiteelle Helsingissä on kokenut lukuisia vastaiskuja kolmen viimeisen vuosikymmenen aikana.

Forum tarkoittaa paikkaa, joka on kaikille taiteenlajeille avoin tila. Se on fyysinen ja henkinen tila avoimelle, vastavuoroiselle keskustelulle, dialogille.

Demokratiassa pitää löytyä henkistä tilaa taiteen tekemiselle, keskustelulle.

 

Arkistoprojektissani herää kysymys: Taasko tultiin käännekohtaan?

Taiteen tekeminen on maratoonilaji. Box! tarkoittaa vain pientä ottelua, uuden erän alkamista.

 

”Urheilu ja taide ovat toistensa sukulaisia, niiden työprosesseissa on paljon samanlaista ehdottomuutta”, sanoi Kain Tapper.

 

Toimittaja Paula Holmilan haastattelussa 17.2.1997:

”Minulla on sellainen tunne, että jotakin on kytemässä”.

Jutun kuvaajana oli Seppo Saves, suomalaisen kuvajournalismin puolustaja.

Hänestä tulisi nyt Forum Boxin perustajajäsen.

Edesmenneet taiteilijasukupolvet - myös siltä tänään ihannoidulta Ateneumin kultakaudelta - ovat läsnä nykytaiteen tekemisessä ja kokemisessa. Mikään ei synny tyhjästä. Tarvitaan kasvualustoja ja paljon kannustusta työn tekemiseksi.

"Liian paljon trendien seuraamista", sanoi Tapper 1997.

Kiiltokuvien kausi on jo kauan ollut Out of Fashion.

Mennään ihmisten luokse.

Lisätietoja.
Seppo Saves
Forum Box

Arkistojen aarteita: Taiteilijaelämää Lallukan taiteilijakodissa, 1960-luku

Lallukan taiteilijakoti Helsingissä viettää 100-vuotisjuhlavuottaan. Yle Areenassa otteita Kain Tapperin työskentelystä Lallukan ateljeessa 1960-luvulla. 

Lallukka Artist´s Home is celebrating its´100th Jubilee year. Notes from The Finnish Broadcasting Company (Yleisradio, Yle Areena) in the sixties, to be seen abroad.

Yle Areena 10.11.2025

Forum Box - Tila taiteelle Helsingisssä palkittiin Uutena klassikkona 2023

Uudet klassikot on uusi rahasto, jonka ovat perustaneet Suomen valtio ja neljä säätiötä: Suomen kulttuurirahasto, Svenska Kulturfonden, Alfred Kordelinin säätiö sekä Jenny ja Antti Wihurin säätiö. Lainaan sivustoa, linkki tämän postauksen lopussa.

"Uudet klassikot -rahaston tarkoituksena on parantaa taiteen asemaa sekä ylläpitää sen merkityksellisyyttä yhteiskunnassa. Kannustamalla uudenlaiseen, rahoitusmuotojen rajat ylittävään yhteistyöhön se pyrkii kasvattamaan teosten ja tuotantojen elinkaarta, yleisömääriä, levinneisyyttä ja tunnettavuutta". 

"Nya klassiker är en fond som skapar förutsättningar för etablerade kulturaktörer att verka och utvecklas. Bakom fonden står staten och fyra stiftelser: Suomen Kulttuurirahasto, Svenska kulturfonden, Alfred Kordelinin säätiö och Jenny ja Antti Wihurin rahasto."
Fondens ändamål är att stärka konstens ställning och relevans i samhället. Genom att uppmuntra till nya gränsöverskridande samarbetsformer ska fonden bidra till att öka synligheten och förlänga livslängden för konstverk och konstproduktioner och att locka en ny och större publik."

"New Classics is a new fund that was set up jointly by the State and four foundations: the Finnish Cultural Foundation, Svenska kulturfonden, the Alfred Kordelin Foundation and the Jenny and Antti Wihuri Foundation.
The purpose of the New Classics fund is to support the work and growth of artists who have already established themselves in the field of art in Finland. By encouraging new forms of cooperation across funding schemes, it aims to increase the life cycle, audience, circulation and visibility of works and productions."

Helsingin kaupunki- ja Suomi - markkinoi itseään myös kansainvälisesti Forum Boxin ja sen taiteilijaverkoston toiminnalla. Vastustaako Helsingin kaupunki nyt myös tätä?

Kuka tahansa voi kertoa, että Forum Box ei ole askartelukerho Ruoholahdenrannassa.

On pakko kysyä - Kulttuurijohtaja, kulttuurin ja vapaa-ajan toimiala - 

Helsingin kaupungin viranhaltijat ja valtuutetut: Mistä ihmeestä tässä on kyse?

Kaupungin kiinteistöpuolen hallinto ei selvästikään seuraa omaa tonttiaan eikä pidä yhteyksiä Helsingin kaupungin kulttuuripalvelukokonaisuuteen koettaessaan lakkauttaa Forum Boxin toiminnan. Tulevaisuuden hankkeita suunnittelevat tahot eivät pidä yhteyttä kulttuuripalveluihin – vai päinvastoin? Kuka tekee mitä missäkin, miten organisaation sisäinen viestintä on järjestetty?

Forum Box

https://uudetklassikot.fi/

https://paatokset.hel.fi/fi/paattajat

Paluu tulevaisuuteen: Forum Box - Tila taiteelle

Perustin tämän blogin siihen aikaan, kun toimin enimmäkseen kuvataiteen parissa; taidealan sekatyöläisenä, myös tuottajana/kuraattorina. Nyt olen kirjoittaja.

Kirjoittamista olen opiskellut elämänpolkuni varrella eri vuosina ja vuosikymmeninä. Mainittakoon Nuoren Voiman liiton kirjoittajakurssit, Kriittinen korkeakoulu, Oriveden opiston romaanipaja ja viimeksi Jyväskylän yliopiston kirjoittajakoulutus avoimessa yliopistossa, jossa opiskelin perus- ja aineopinnot. Kirjallisuutta olen opiskellut myös. Lukemista olen harrastanut aina. 

Kirjoittaminen tarkoittaa matkalla olemista. Vaellan kohti jotakin sellaista, jota en osaa ilmaista muulla tavoin. Kirjoittaminen on etsimistä ja ihmettelyä. Kirjoittaminen on myös toisten ihmisten kuuntelua, kuuntelemista. Sitä opettelen.

Blogi on ollut alun perin jaettu eri alablogeihin. Onneni ja onnettomuuteni on siinä, että tulen taiteilijasuvusta ja olen liittynyt toiseen sellaiseen. Tekninen toteutus ei olisi ollut aikoinaan mahdollista ilman Tomi Harkiolan asiantuntemusta. Kiitos kannustuksesta myös edesmenneelle puolisolle Kain Tapperille (1930-2004).

Taiteilija on se, joka tekee taidetta.

Kirjoittaja on se, joka kirjoittaa. 

Säilytän tämän blogin ainakin toistaiseksi, siinä säilyneen materiaalin vuoksi. Mielenkiintoni kohteet ovat olleet moninaisia. Se on luultavasti myös taiteen tekemisen edellytys. Materiaalia pitää olla paljon, tajunnalla tilaa työskennellä. 

Palataan nyt yhdessä tulevaisuuteen:

Uusi kirjoittajan blogi on nyt tekeillä.

Jos joku kuitenkin vielä käy täällä, sijoitan alablogiin Forum Box - Tila taiteelle tekstin, jonka julkaisin FB-sivuillani 19.10.2025. 

Linkki tässä: Alablogi Forum Box - Tila taiteelle

Occhiataccia – Katse

Kirjoittava Ögöni heräsi, tahdoin            lapsen tavoin kaipasin

kokea maailman nähdäkseni itseni                                                      tulla tunnistetuksi

sanojen tuolla puolen                                                                           ohi virtaavat tunteet ja ajatukset

Tämä kirottu vietti kuolemansynti                                kuin nuoruuden rakkaus

halu tunnistaa toisen katseessa oma kuvansa.