Asuin lapsena joitakin vuosia Hämeenlinnan keskustassa, vastapäätä Jean Sibeliuksen syntymäkotia Hallituskadulla. Koti näkyi keittiömme ikkunasta. 1960-luvun Hämeenlinnassa lapset tutustuivat Sibeliukseen eli Janneen jo päiväkodissa. Meille kerrottiin, että Jannella oli ollut ensimmäisenä soittimena viulu ja muistelen, että meille myös soitettiin varhaisia sävellyksiä. Siitäkö tuli vaatimukseni saada oma viulu? Unelma toteutui 7-vuotiaana, vaikka myöhemmin vaihdoin ensisoittimeni viulun pianoon, jota opiskelin niin Hämeenlinnan kuin Turun musiikkiopistoissa. Jannen vaikutusta kaiketi.
Sibeliuksen syntymäkoti on nykyisin osa Hämeenlinnan kaupungin historiallista museota, joka koostuu neljästä eri yksiköstä. Koti on avoinna myös talvisin. Museossa saa erinomaisen opastuksen Sibeliuksen lapsuuteen ja nuoruuteen sekä tietoja 1800-luvun Hämeenlinnasta, jonka rakennukset olivat vielä omassakin lapsuudessani paljolti puutaloja. Kaupunkikuvaa hallitsi empiretyyli.
Sibelius ja Hämeenlinna kiinnostavat myös siksi, että kokoan materiaalia osana Kain Tapperin arkistoprojektia. Kävin kuvaamassa Tapperin tekemän pronssisen Sibeliuksen muotokuvan, joka löytyy syntymäkodin museosta. Linkki blogiin tässä. http://sculptor-kain-tapper.blogspot.fi/2014/01/sibeliuksen-syntymakoti-sibelius.html
25. tammikuuta 2014
8. tammikuuta 2014
Hirvestä saa poron, mutta porosta ei saa millään hirveä
Hirvestä saa poron, mutta porosta ei saa millään hirveä, kertoo sysmäläinen sananparsi. Miten niin?
– Jos panet hirvipaistin uuniin, se voi palaa poroksi.
Poro taas ei voi palaa hirveksi. Heh.
Norjalaisessa kansanperinteessä sama geometrinen
kuvio on kuitenkin merkannut neuleissa sekä hirveä että poroa.
Ennustin blogissa viime syksynä kahvinporoista, että
lunta ei tule ja vuosi 2013 päättyy vihreään. Olen jo vuosia ihmetellyt, miksi lähes kaikki karjalaissukuiset Vepsät osaavat ennustaa kahvinporoista ja vihreä on
heille lempiväri. Vihreä on vaikea väri, sanovat monet maalarituttavat. Valokuvasin
metsässä ja otin vihreän värin tarkkailuun. Ajattelin, että vihreän paras
kaveri eli kontrastiväri on punainen.
Hirvestäjillä on ollut tapana käyttää metsässä punaista
pipoa. Myös muita metsässä liikkuvia on kehotettu käyttämään punaista huomiovärinä.
Kuluneena metsästyskautena väritys on kuitenkin muuttunut oranssiksi. Syynä on
uusi lakiasetus. Metsästäjien päähineistä tai vaatteista kaksi kolmasosaa pitää
olla jatkossa oranssia. Pykälä astuu voimaan 2014 helmikuun alusta, mutta vaikutti
vaatetukseen jo viime metsästyskaudella.
Asetuksen taustalla on punavihersokeudeksi
kutsuttu ilmiö, jossa silmä ei erota punaista, jos tausta on vihreä. Tämä on hyvä
tietää, jos suunnittelee
villasukkaan porokuviota. Oranssi on punaista parempi huomiovärinä.
Ylipäänsä erotamme värejä ja värisävyjä yksilöllisesti sen mukaan, millaiset
sattuvat olemaan silmiemme verkkokalvojen tapit. En ole päässyt tappejani
näkemään. Diagnostisoidusta punavihersokeudesta kärsii kuitenkin vain noin 6-8
% miehistä ja alle prosentti naisista.
Ajattelin alun perin julkaista oranssin porojutun
neuleblogissani, mutta aurinko porottaa koko maailmaa. Metsässä ja metsästä
elävät lukevat Ympäristölehteä. Ympäristöhän koskee koko ihmiskuntaa,
erityisest ilmastonmuutoksen kannalta. Ympäristöministeriön ja Suomen
ympäristökeskuksen julkaiseman lehden vuoden 2012 numerossa 8 sattui
löytymään hieno valokuvasarja poroista.
Bryan ja Cherry Alexander olivat tehneet kuvausretken
Ural-vuorten juurelle, Jamalin niemimaalle. Artikkelissa pohjoissuomalainen
ympäristötoimittaja Timo Sipola kuvaa, kuinka arktinen tundra Euraasiassa on
muuttumassa metsäksi luultua nopeammin. Paju, leppä ja matalat varvikot
kasvavat nyt nopeasti lehtimetsiksi ja muodostavat hiilinielun, joka vauhdittaa
ilmastonmuutosta. Metsä on alkanut kasvaa sisältä päin eikä etelästä käsin,
kuten tähän asti on varmaksi tiedetty. Pusikot haittaavat jo porojen elämää,
laiduntamisalueet pienenevät, ja poromiehet pyrkivät välttämään metsiköitä
vaellusreiteillä.
Nappasin kuvan sysmäläisestä metsästä Kamiovuorella syyskuussa 2013. |
Olemme nähneet tänä talvena metsässä lunta parin
hiutaleen verran. Jos mitään ei tehdä, vaikuttaako ilmastonmuutos jo parissa
vuosikymmenessä myös suomalaisten metsien aluskasvillisuuteen, pensastoon tai
jopa puustoon?
Asioita on hyvä pohtia, jotta niillä on tapana selvitä. Karjalan ja Vepsän kielissä sana poro löytyy
merkityksissä sakka, pöly ja tuhka. Kahvinporo on kahvin sakkaa eli jätettä. Viroksi
poro on ”pori”. Satakunnan kansainvälinen musiikkifestivaali järjestetään siis
vuosittain porossa. Tallinnassa poro on suomalaisen örkin synonyymi.
Sysimetsässä sanotaan, että poropeukalolla on peukalo keskellä kämmentä ja porokelloksi
kutsutaan puheliasta ihmistä.
2. tammikuuta 2014
Metsään meni
Taidepiika-neule- ja valokuvausblogia yhdistää vuonna 2014 yhteinen uusi aihe: metsä
Metsä on elämysten lähde. Maalareille luonnossa liikkuminen on elämysten hakemista ja valokuvaus on osa myös neuleitteni suunnittelua. Metsässä valo ja väri vaihtelevat niin vuodenaikojen kuin vuorokaudenaikojen mukaan. Nyt saa mennä metsään.
Suomalaiseen metsämaisemaan liittyy myös lampien, purojen ja järvien peilit. http://taidepiika-valokuvaus.blogspot.fi/
Metsästä voi kerätä aineksia lankojen värjäämiseen joka vuodenaikaan. Värjärit keräävät talvella käpyjä, havuja, puunkuorta ja naavaa. Kääpä on käypä väriaineen lähde. Lumettomana talvena metsä hehkuu sammaleenvihreän sävyjä. Neuleblogissa harpotaan nyt karhun askelin. http://taidepiika-neuleet.blogspot.fi/
26. joulukuuta 2013
22. joulukuuta 2013
17. joulukuuta 2013
Do - Fa - La
Arvo Pärtin sävellys "Spiegel im Spiegel" eli "Peili peilissä" (tai peilit peileissä) innosti kuvaamaan kolme ensimmäistä säveltä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)