Etsintäkuulutus Tapperin arkistoprojektissa

Järjestän aineistoa aikajärjestykseen aikalaistietojen kokoamiseksi haastatteluin. 

Oma osuuteni alkaa vuodesta 1991, kansainvälisestä RADAR -ulkoilmanäyttelystä Kotkassa (Päivitys 24.9. Tapperin blogissa. "Suomen paviljonki, Expo 92 Sevillan maailmannäyttely" Linkki tässä, Expo 92, the Seville World Fair. Katso myös Radar, 1991, Katalogi Galerie Nemo, Saksa)

Ensimmäinen etsintäkuulutus koskee Kain Tapperin apulaisia ennen vuotta 1991. 

Tavoitteena tallentaa tietoa, ketkä suomalaiset ovat työskennelleet hänen apulaisinaan ja rinnallaan eri vuosina, eri teosten osalta. Sen jälkeen teemme aikalaishaastattelut kiireellisyysjärjestyksessä. Yhteydentotot taidepiika@mgail.com tai FB Kain Tapper.

Kuvassa Maakallo-veistos vuodelta 1986. Tietoja Maakallojen osalta kootaan nyt arkistoprojektin sivulle "Kotka" Linkki tässä

Maakallo/Earth Skull II, 1986, 237 x 350 x 50 cm. Deponoitu yleisön nähtäville. Kotkan kaupungintalo, vuodesta 2011 lähtien. Deponated for public to see,  Kotka City hall, since 2011. Kuva/Photo: Kotkan kulttuuriasiainkeskus, Mirkka Kallio.

Artefaktit näyttelyn viimeinen viikko - vielä ehtii blogiin tervetuloa!

RIIKA TAIDEPIIKA - ARTEFAKTIT - NÄYTTELYN 

VIIMEINEN VIIKKO

VIELÄ EHTII

Näyttelyyn voi osallistua myös sen omilla blogisivulla, linkki tässä Näyttely Sysmän kirjastossa 30.9.2013 asti.

Loppuviikosta on luvattu kylmenevää säätä, joten nyt saa ottaa esille villasukat, kaulaliinat, myssyt ja tumput. Tämä on aina mukavaa aikaa vuodesta. Iltaisin on hauska näprätä värikkäitä lankoja, hämäränhyssyssä. 

Käsitöiden tekijät tutkivat jo malttamattomina kalentereita. Viestejä kiirii: koska niitä joulunäyttelyjä järjestetään teillä, entä meillä? Mitähän sitä ehtisi tehdä? Punaiset, harmaat ja luonnonvalkoiset lankakerät ovat yhtäkkiä kaupoista loppumaisillaan. Nythän on vasta syyskuu! Ei, vaan suunnittelijan kannalta nyt on jo juhannus. Monta kuukautta aikaisemmin jo virkataan, ommellaan ja neulotaan, jotta ne uudet ja erilaiset patalaput, lumiukot, sukkaparit, käsineet ja myssyt taas ehtivät esille joulunäyttelyihin ja myyjäisiin.

Riika Taidepiika - Joulunäyttely. 10 patalappua, kaksi kukkaa ja yksi sukka No onhan tässä nyt vielä aikaa. Koko vuosi 2013 on Käsityön juhlavuosi. Voisihan sitä järjestää vielä kohtauksen UFOjen kanssa. Mitä ne ovat? Kuvassa näkyvän yhden joulusukan kaltaisia kudelmia - Unfinished objects.  Käsitöitä, joita ei ole koskaan saanut tehtyä loppuun.  Meidät kaikki on haastettu järjestämään omalla paikkakunnallamme UFO-kohtaus. Samalla tulee siivottua kaapit ja saadaan tavaraa kiertoon. Lisätietoja Käsityö elämässä 2013 juhlavuoden tiedotuksesta, linkki tässä Taito Group, Käsityön juhlavuosi 2013 Ja jos tänä vuonna ei vielä ehdi mukaan, niin tämä Sysmän kirjastossa järjestetty näyttely on mukana TEE ITE -karnevaalissa, joka jatkuu vielä 2014 puolella. Linkki Yleisradio, Olotila, TEE ITE käsityökarnevaali

Tarvitaanko kritiikkiä, kirjoittamisen opetusta ja tiedottamista?

Luin eilen illalla taidekriitikko Otso Kantokorven blogista jutun kritiikin kirjoittamiskurssista, jota hän vetää parhaillaan Helsingissä, osana Nuoren Voiman Liiton opetusta. Alastonkriitikko, kirjoittajakurssista

Nuoren Voiman Liitto ylläpitää Sysmässä kunnan kanssa kirjailijaresidenssi Villa Sarkiaa, jonne on hakuaika parhaillaan, vuodeksi 2014. Kirjoitin viime viikolla tällä sivulla, kuinka kirjoittaja, toimittaja ja roolittaja Pia Pesonen on parhailaan Sysmässä. Hän oli kirjastossa kertomassa uutuuskirjastaan Urho Kekkonen Strasse. Marja Pyykkö on ohjannut kirjan pohjalta elokuvan. Sen voi nyt käydä katsomassa elokuvateatterissa  - Lahdessa. Viralllinen Solar Filmsin traileri, linkki tästä Kekkonen tulee

Olisipa ollut tärkeää nähdä tämä elokuva Sysmän Kinossa, nyt kun kirjailija on itse paikalla kertomassa, miten kirja muuntuu elokuvaksi. Varsinkin, kun Pesonen on ammattilainen myös elokuvataiteen puolella. 

Harmi, että Kino ei vieläkään ole täällä käytössä. Elokuvatoiminta kiinnostaa laajasti ja on eräs tärkeimpiä taiteenlajeja. Elokuvaan täällä löytyy vankka nuorten harrastuspohja. Elokuvia tehdään itse.


Ei myöskään tieto kulkenut viime viikon tilaisuudesta  niille ihmisille, joita kirjoittaminen, kirjallisuus ja elokuva kiinnostaa. Miksi?

Tänä aamuna ystäväni, joka asuu ja kirjoittaa täällä ympärivuotisesti, kertoi, että Kansalaisopisto, joka toimii  kolmen eri kunnan alueella -  järjestää nyt kirjoittamisopetusta. Pöytälaatikot auki, Hiomo, Ylikoski Heimo. Elokuvan lisäksi myös kirjoittamiseen siis löytyy seudulla kiinnostusta. Sysmän kirjakylässä, naapurissa Hartolassa, Pertunmaalla, Joutsassa, Heinolassa jne. asuu ja kirjoittaa paikallisia ihmisiä, ympärivuotisesti. Kysyntää on, onko tarjontaa?

Kirjoitan nyt kritiikkiä, joka koskee taidetta, kulttuuria, opetustoimintaa ja liiketaloutta, kuntia, Eu-hankkeita, Yksi Sysmä työryhmiä. Asia koskee meitä kaikkia yksilöinä, henkilökohtaisesti, jokaista erikseen ja meitä kaikkia yhdessä.

Kysyisin ensin suoraan Villa Sarkian kirjailijoilta itseltään, jokaiselta tänne saapuvalta yksin ja erikseen: kiinnostaisiko jotakuta vetää pieni lyhytkurssi, edes yhden viikonlopun verran? Kolme kuntaa ylläpitää Itä-Hämeen opistoa, jonka lakisääteisenä velvoituksena on järjestää yleisen sivistystoimen opetusta, mutta tavoitteena on saada aikaan myös lyhytkursseja. 

Olen nyt seurannut näitä tiedottamisasioita täällä lähietäisyydeltä kaksi vuotta. Tuottajan näkökulmasta ongelma on siinä, että tässä tarvitaan yhteistyötä. 

Voisivatko nämä eri kunnat ja EU-rahoituksella pyörivät hankket kuunnella alueella asuvia ihmisiä, mitä he haluavat? Voisiko auditoinnin jälkeen etsiä ne yhteiset tavoitteet? Voisiko opetusta järjestää siitä, miten käytännössä verkotutaan eri toimijoihin, tiedotetaan yhdessä, käytetään nykyajan viestinnän välineitä. Sillä tavalla kysyntä ja tarjonta saattaisivat toisensa kohdata.

Kaikella rakkaudella: Nettisivuja, feissarisivuja ja blogeja pitää päivittää. Ei riitä, että ne on perustettu teknisesti olemaan. Tieto ei voi kulkea, jos kukaan ei kirjoita, luo sisältöjä. Kyse on nyt myös sisällöntuottamisen ongelmista, ei teknisistä ratkaisuista.

Tiedotteita pitää myös lähettää. Ei riitä, että ne liimataan marketin ilmoitustaululle tai jonkun kaupan ikkunaan. Ei niitä kukaan asiakas tule tänne satojen kilometrien päästä, ikkunoista ja ovista lukemaan. Asiakkaanne ovat nyt ihan muualla!

Tarvitaan siis KIRJOITTAMISEN opetusta. Sisältöjen luomista. Opetusta siitä, miten tiedotetaan, miten sisältöjä luodaan tekstin, kuvakielen, valokuvauksen ja kuvankäsittelyn avulla. Nämä ovat nykyajan kirjoitus- ja lukutaitoa. Tarvitaan sellaista tilaa ja laitteita kirjastolle, jossa näitä asioita voisi myös opiskella.

Teknologia ei yksin ole mitään ilman ihmistä, joka sitä käyttää.

Villa Sarkian kirjailjaresidenssi, Nuoren Voiman liitto, Sysmän kirjakyläyhdistys ja kustannustoimintaa harjoittava Kirjakylä Oy, Sysmän maankuulu kirjakauppa, Itä-Hämeen opisto, Yhteen Hiileen -hanke, Verkostosta voimaa, kaikki kultturiyhdistykset ja Yksi Sysmä -hankkeiden toimijat yhdessä. Kaikki vastaavat tahot Hartolasta, Joutsasta, Heinolasta, jne. mukaan. Tässä olisi nyt tärkeä kehittämiskohde. Asialla alkaa olla kiire, niin humanistisesta kuin liiketaloudellisesta näkökulmasta.

Alter Egoista, My Life in Triple

Kain Tapperilla on nyt omat Facebook-sivut. Linkki tässä Kain Tapper Ajankohtaisista asioista ja arkistoprojektin etenemisestä on helpompi kertoa Kainin omilla sivuilla kuin pelkän lähettämäni yhden FB-kutsun varassa. Yksi tapahtuma voi Facebookin sääntöjen mukaan olla avoinna korkeintaan 4 kuukautta. Kainin omilta FB-sivuilta voi lähettää uusia kutsuja, aina tarvittaessa. 

Vähän pölhöksi itseni tunnen, kun kirjoitan siellä ja sivulla lukee, että "Kain Tapper sanoi sitä tai tätä" ja "Kain Tapper jakoi kuvan". Teksti tulee kuitenkin minun äänelläni. Viimeisessä päivityksessä Kain kommentoi ikään kuin närkästyneenä minun blogiosoitettani: Kain Tapperin blogin suora osoite on  http://sculptor-kain-tapper.blogspot.fi/

Asiaa ei helpota se, että Kainin sivua ylläpitävät niin Riika kuin Riika Taidepiika. Se tuntuu niin vähältä. Ylläpitäjiä saisi olla usemapia.

Tuleekohan tänne vielä lisää alter egoja? Näillä kolmella ainakin näyttää olevan jotain sanottavaa joka asiassa. Ovat joskus asioista eri mieltä, nätisti silti keskustelevat, yrittävät nähdä asioita eri ilmansuunnista. Ajattelin kyllä käydä tarkistuttamassa päätäni heti viikonlopun jälkeen, maanantaina. Yksi lääke on tietysti se, että panee feissarit ja blogit ja laitteet vähäksi aikaa kiinni. Vetää puhuvilta päiltä piuhat irti. 

Antaa kameran viedä ulos, retkelle luontoon, sienimetsään! Nyt on suppilovahveroitten aika. 

Kameralla on muuten oma silmä ja oma tahto, jolla se kuljettaa kävelijöitä, haluamaansa suuntaan. Tänään löysimme sieniretkellä jotain erikoista, me neljä. Kohtasimme tunnelman, joka oli niin tuttu monille meistä, jostain aiemmista elämistä.  

Suppilovahveroita keräsimme hetkessä korillisen.  Kyllä siitä riittää syömistä isommallekin porukalle.

Taidetta myydään ilman provisioita Tapperin arkistoprojektin hyväksi

Rohkaistuin eilen iltapäivällä klo 16.00 laittamaan omille Facebook-sivuilleni (Riika Vepsä-Tapper) niin sanotun julkisen kutsun, jonka voivat nähdä niin FB-ystäväni kuin myös heidän ystävänsä. Toivon, että saan tietoa välittymään mahdollisimman monille, että nyt kootaan aikalaistietoa.

FB viesti kuuluu näin:

Arkistoprojekti alkanut uudessa blogissani. Tervetuloa kaikki Tapperin taiteen ystävät mukaan. Tämä on avoin kutsu. Tämä tapahtumasivu voi olla auki korkeintaan neljä kuukautta, 19.1.2014 asti. (Facebookin oma sääntö). Sen jälkeen teemme uuden kutsun tarvittaessa. Kain Tapperin blogisivu osoitteessa.."

Kainin projekti löytyy omana itsenäisenä alabloginaan. Tältä sivulta sinne pääsee otsikkopalkista oikealta: KAIN TAPPER Arkisto, Archiving files -project. Suora linkki tässä http://sculptor-kain-tapper.blogspot.fi/

Identtiset. Deponoituna Invalidisäätiö Ortonin Sairaala Ortonin tiloissa, kuva Sirpa Viljanen.

Olen saanut eilisillan ja viime yön aikana viestejä ihmisiltä, jotka tunsivat Kainin ja tekivät hänen kanssaan töitä, jossakin vaiheessa elämäänsä. Jotkut muistavat hänet opettajana Kuvataideakatemiasta. Teimme yhdessä opintomatkoja Lontoossa, Senegalissa, Malissa ja Egyptissä. 

Toiset muistavat hänet kohtaamisista, joihin liittyy henkilökohtaisia merkityksiä, esim. suhteessa omaan taiteen tekemiseen. Jotkut muistavat, miten jokin työ, teos tai näyttely on vaikuttanut. Hauskoja anekdootteja alkaa kertyä, muistoja eri vuosilta, myös taidehistoriallisesti merkittävää faktatietoa julkisten teosten tekemisvaiheista: erilaisia prosessikuvauksia.

Toivon, että kaikki, joilla on jokin muisto kohtaamisesta Kainin kanssa - tai jokin suhde hänen työhönsä - rohkaistuvat mukaan vapaaseen muisteluun. Tällä tavoin saamme koottua aikalaistietoa, joka muuten jäisi tallentamatta. 

Joiltakin saattaa löytyä valokuvia, tekstejä, piirroksia, luonnoksia, katalogin sisäkanteen kahvilla patinoituja kuvia, servietteihin maalattuja kuutamoita. Minulla on esim. jossakin vielä tallessa Elitestä pöytäliina, jonka Kain piirsi täyteen yhden illan aikana. 

Kain teki käsikirjoittamaani näytelmään "Symän Uoti - Pyhä Olavi" lavasteita veistämällä puusta, esim. Uotin veneeseen lohikäärmeen keulakuvan. Näytelmän ensi-iltaan hän teki ARTEFAKTEJA, asusteita, kuten kuvassa näkyvän Turvehatun, joka on Olavin alias Veijo Kareen päässä. 

Vasemmalla toinen näytelmän päähenkilöistä Sysmän Ella, alias Tarja Kaarina Tapiola. Kain teki näyttelijöille useampia sammalhattuja, lavasteita. Artefaktien kuvia löytyy Sysmän Teatteri Kuurinan arkistosta. Ohjaus: Erkki Laaksonen. Kuva: toimittaja Kaisa Hako, itä-Häme, 2000.

Monet Kainin ikäluokan ihmisistä, ystävistä ja kollegoista ovat jo joukostamme poissa, haastattelujen ulottumattomissa. Siksi arkiston kokoamisprojektilla on nyt erittäin kiire! Asiaa ei voi enää siirtää.

Kirjoitan tästä projektista päiväkirjaa, jota kutsun myös matkapäiväkirjaksi. Se löytyy Kainin blogisivun yläpalkista nimellä "Arkistoprojekti, matkapäiväkirja". Linkki tässä Matkapäiväkirja. Arkistoprojektista yleistä http://sculptor-kain-tapper.blogspot.fi/p/arkistoprojektista-yleista.html

Ensimmäisenä tavoitteenani on saada Kainille aikaan omat internet-sivut, jonne tallennetaan digitaalisessa muodossa arkistoaineistoa varastosta, joka on nyt tulossa takaisin syliini. Asuntoni koko on 27 m2 ja Kainin arkisto vie siitä tilaa 30 m2. Arkisto häätää minut pois Helsingistä. En voi myöskään varastoida materiaalia kylmiin kosteisiin tiloihin, joissa ne vähässä ajassa tuhoutuisivat.

Arkistoprojektilla tallennamme aikalaistietoa. Materiaali tallennetaan digitaaliseen muotoon, jotta se on myös tutkijoiden käytössä. Jos tämän hankkeen tekemiseksi tarvitaan näyttely, niin teemme näyttelyn. 

Jos Tapperin teokset ovat vaarassa tuhoutua jossain varastossa Yhdysvalloissa, niin tuodaan ne teokset Eurooppaan siinä näyttelyssä. 

Jos aikalaismuistoista tulee myös kirja, niin tulkoon. 

Jos matkapäiväkirjasta tulee toinen kirja, niin tulkoon.

Tein tuottajana työtä Kainin rinnalla vuodesta 1992 lähtien. Tämä arkistoprojekti on osa työn loppuunsaattamista. Koska tarvitsen omarahoitusta konkreettiseen työhön (ja siitä jo lähes 10 vuotta minulle aiheutuneiden kulujen maksamiseksi), niin myyn sitten vaikka oman pääni. 

Kokoan hallussani olevista, nyt myytävistä teoksista näyttelyn, erikseen osaksi Kainin blogisivua. Deponoidut työt tulevat kuva-esittelyyn kunkin kohteen sivulle blogissa. Teoksia pääsee myös katsomaan paikan päälle ottamalla minuun yhteyttä. Jos jokin työ kiinnostaa, siitä voidaan neuvotella. Sähköposti riika.vepsatapper@gmail.com, p. 044 911 2668.

Nyt saa edullisesti! Ei myyntiprovisioita, leskeltä ei mene taiteilijan alveja, minkään tilan kiinteitä kuluja, hintoihin ei lisätä mitään mukuja. 

Riika, piirustus, sekatekniikka, 2004. Kain piirsi minusta kuvan viimeisenä kesänä, jonka vietimme Sysmässä töitä tehden.

Anteeksi kirjoitusvirheet, en näe täällä mitään, tarvitsen uudet silmälasit.

Tapaamisia maaseudulla - Pia Pesonen ja Urho Kaleva Kekkonen

Olin eilen Sysmän kirjastossa, kun kirjailijaresidenssi Villa Sarkiassa parhaillaan työskentelevä esikoiskirjailija, roolittaja ja toimittaja Pia Pesonen tuli kertomaan työstään. Ilta oli erittäin mielenkiintoinen, vaikka osallistujia oli vain kourallinen. Jäin pohtimaan, miten saisimme tiedotuksen paikkakunnalla järjestymään siten, että ihmiset löytävät paikalle.

Kirjailijatapaamisia järjestetään Sysmän kirjastossa säännöllisesti, aina kun uusi kirjailija paikkakunnalle saadaan. Toisaalta tunnelma oli jälleen kotoinen ja läheinen. Vastaava suora kontakti yleisöön saavutettiin Sysmän Teatteritalossa nyt syyskesällä, kun näyttelijä Martti Suosalo oli kiertueella Gogolin Mielipuolen Päiväkirjan kanssa. Kirjoitin siitä jutun aiemmin tähän blogiin.

Kirjastoon saapuneilla oli mahdollisuus kysellä ja keskustella vapaasti aiheista, jotka liittyivät kirjoittamiseen ja elokuvan tekemiseen. Miten novellin kirjoittaminen eroaa romaanin kirjoittamisesta? Miten elokuvakerronta lähestyy proosatekstiä? Missä vaiheessa novellikokoelma muuttuukin romaaniksi?

Jännittäviä aiheita, joista aion haastatella Pesosta vielä uudelleen - niin kauan kuin hän nyt asuu ja työskentelee täällä naapurissa. Minä haluan oppia!

Villa Sarkian kirjailijaresidenssiä hoitavat Sysmän kunta ja Nuoren Voiman liitto. Hakuaika kirjoittajille on parhaillaan, vielä ehtii. Deadline on 30.10.2013. Hakea voi paperihakemuksella ja sähköpostitse. Lisätietoja Nuoren voiman liitto, Villa Sarkia

Pia Pesonen kertoi esikoiskirjastaan Urho Kekkonen Strasse. Kekkoseen on meille 1960-luvulla syntyneille vielä olemassa erityinen, lapsenomainen suhde. Muistamme vielä aikakauden, jolloin lapsen näkökulmasta kyselimme: Kuka on Ruotsin Kekkonen? Omakohtaisia muistoja, kertomuksia.

Minua kiinnostaa myös se, miten Marja Pyykön ohjaama elokuva "Kekkonen tulee", käyttää Pesosen alkuperäistekstiä? Elokuva on juuri nyt elokuvateattereissa. Miten novelliromaanista muotoutuu elokuvakäsikirjoitus, mitä tapahtuu kielen ja sen rakenteiden tasolla? Miten Pesonen näkee asian roolittajan näkökulmasta? Miten proosatekstin kuvat muuntuvat näyttelijätyön ja ohjauksen avulla elokuvan kuvakerronnaksi?

Tämähän on loistava tilaisuus kaikille kirjoittajille ja elokuvan tekemisestä kiinnostuneille, myös nuorille You Tube -videoita täällä tekeville - saada ilmaista opetusta ja omassa pienessä kirjastossa. Näitä tilaisuuksia ei saa enää jättää käyttämättä!, kiljun. 

Kun en muutakaan keksinyt, tein viime yönä päivityksiä paikallisille FB-ryhmäsivuille ja lisäsin linkkejä Pesosen Ylen haastatteluihin, elokuvan viralliseen traileriin jne. vireillä olevan Sysmän kirjastonäyttelyni sivustolle. Nuoret mukaan, kun meille näitä kirjailija- ja elokuvatapaamisia järjestetään!

En nyt ehdi enää lisätä niitä linkkejä tähän tekstiin uudelleen. Löytyvät jo päivityksestä 17.9.2013, ilta. Linkki tässä Sysmän kirjaston Artefaktit-näyttely blogissa, syyskuu 2013.

Pia Pesonen oli jo ehtinyt vierailla Sysmän kirjakaupassa toissapäivänä, ja sitä hän ylisti, kuten me kaikki täällä kirjoittavat ja kirjallisuudesta kiinnostuneet ihmiset yleensä. Urho Kekkonen Strasse löytyi jo kirjakaupan valikoimista, kun Pesonen sinne ensimmäisenä Sysmän päivänään oli ehtinyt. On uskomatonta, että meillä löytyy vielä Suomessa hyvinvarustettuja kirjakauppoja näin kaukana kaupungeista. Usein näyttää siltä, että valikoima on jopa parempi kuin Lahdessa tai Helsingissä. Elävä kontakti kirjoittajiin ja kirjallisuuteen tuottaa uutta, tuoretta maaseutukulttuuria. Hurjaa.

Sysmän kirjakauppa on punainen hirsirakennus, sijaitsee kylän keskustassa, pääraitilla Sysmäntiellä.