Metsään meni

Valokuvablogissa päivityksiä. Kun puutarha vaipui talviuneen, heräsin ihmeelliseen valkeuteen, illalla Menin metsään

Menovinkkejä päivityksessä joulunaikaan

Innostuin päivittämään kulttuurin menopalstaa nyt, kun kutsuja saapuu iloisiin joulutapahtumiin.

Kuva: Vierailin Lahden taidemuseon julistenäyttelysssä 23.4.2015,  kasvot rajattu julisteesta.

Aloitetaan Lahdesta tulevana viikonloppuna. Tänä vuonna Ornamo Design joulumyyjäiset järjestetään Lahden taidemuseossa 21.-22.11.2015. Museon näyttelyyn Piirrä nyt! on samalla ilmainen sisäänpääsy. Näyttely on ainutlaatuinen katsaus suomalaiseen nykypiirustukseen. Kuratoidussa näyttelyssä mukana 55 taiteilijaa ja 101 piirustusta.

Päivitys Ornamon Design -joulumyyjäistä blogin menovinkeissä tässä

Lisätietoja Piirrä nyt! näyttelystä Lahden taidemuseon näyttelyt

Käsityöllä kerätään varoja rintasyöpätutkimukseen

Mikä se tuottaja oikein on? No sitä sopii ihmetellä, koska työnkuvani vaihtelee tehtävästä kolmanteen. Innostun helposti uusista asioista, ja Oikotien uratestissä tänään sain kolme vaihtoehtoa : 1. näyttelijä 2. taiteilija 3. somistaja. No jotakin näistä on tarvittu taidenäyttelyjen tekemisessä. Näyttelijä järjestää yleisöopastuksia tai esim. kerää rahoituksen markkinointitehtävissä, taiteilija innostaa mukaan ja somistaja osallistuu ripustukseen. Nyt löytyi myös selitys sille, miksi eräs työkaverini useammin kuin kerran huokaili: millaisen näyttelijän Suomi minussa onkaan menettänyt. Mennään tänään kolmanteen vaihtoehtoon, somistaja. Tässä ripustustusidea sukkien valokuvaukseen.

Syöpäsäätiö kerää jo kolmatta vuotta varoja rintasyöpätutkimukseen käsityöllä, Roosa -nauha kampanjan avulla. Mukana ovat kaikki Suomen Taito-yhdistykset ja Taito-Shopit. Langoissa kampanja jatkuu tänä vuonna pitkälle syksyyn. Osallistua voi esim. ostamalla neuleiden ohjekuvastot, joista löytyy iloa vuosiksi eteenpäin. Juttu kuvineen löytyy tässä

Terveiset Tampereen käsityömessuilta

Terveiset Tampereen käsityömessuilta löytyy tänään juttuna Taidepiika-neuleet -blogissa. Messuista tuli tänä vuonna Euroopan suurin käsi- ja taideteollisuusalan tapahtuma. Uusi kävijäennätys on lähes 49.000, mikä kuvaa kädentaitojen arvostuksen kasvamista Suomessa. Tapahtuma yhdistää niin harrastajia, ammattilaisia, alan yrittäjiä kuin Suomi-Designia tutkivia tahoja. Messuilla nähtiin mukana yhä enemmän nuorisoa. Kohtaamisia messuilla, linkki juttuun tässä http://taidepiika-neuleet.blogspot.fi/2015/11/tampereen-kasityomessuilla-2015.html

Jotta emme unohtaisi

Manifestations d´amour et d´encouragement 

pour qu´on ne les oublie pas

Heijastus, Reflection, Amsterdam, 2015

Kuvasarjassa ei ole Anne Frankin talo, mutta se on heijastus hänen 13–15 vuotiaana, vv. 1942–1944 kirjoittamastaan Nuoren tytön päiväkirjasta, jonka luin lapsena. Talo kanavan varrella osoitteessa Prinsengracht 263 tarjosi toisen maailmansodan aikana piilopaikan kahdeksalle juutalaiselle, joista hengissä selviytyi vain yksi, Annen isä Otto Frank. Monet muutkin Amsterdamin talot tarjosivat vinteillään piilopaikkoja.

Kuljen kanavarantaa Anne Frankin talolta poispäin, sillä kotimuseoon sisään päästäkseen odotusaika jonossa olisi iltapäivällä arviolta viisi tuntia. Pohjanmereltä puhaltava tuuli ryöpsäyttää tähän aikaan vuodesta lyhyitä sadekuuroja rajuna suihkuna Amsterdamin niskaan. Kerran vuorokaudessa vesi kirkastuu kanaaleissa kuun ja auringon painosta. Vuorovesi huuhtelee aamuksi esiin kirkkaampia heijastuksia vinoista taloista, asuntolaivoista, kanavarantoja reunustavista kellanvihreistä puista. Jotta hahmottaisin näkemääni, kirjoitan päiväkirjaa valokuvaamalla.

Kun Anne Frank kirjasi arkea lapsen näkökulmasta, vähemmän tunnettu hollantilainen Mirjam Bolle toisaalla kanavan varrella kirjoitti päiväkirjaa 25-vuotiaan naisen selviytymistarinana, joka on julkaistu suomeksi nimellä ”Jotta saisit tietää – Kirjeitä Amsterdamista ja keskitysleireiltä” (Kirjapaino, 2008). Lukiessani kirjaa kuulen Suomen uutisista, että pakolaisille ei löydy tilaa, vaan heidät majoitetaan telttaleireihin ja kontteihin.

-        - Ensimmäinen kuljetus (leireihin) järjestettiin karjavaunussa, ovet lukossa eikä edes vessaa, kirjoittaa Mirjam Bolle.

Päiväkirjan sivuilla toistuu kuukaudesta toiseen lause - Mutta kestää liian kauan kertoa kaikki yksityiskohtaisesti. 

Arki muuttuu syrjiväksi lähes huomaamatta.  Ihmisen mieli ailahtelee pelon ja toivon välillä. Kun ihmiset eristetään sosiaalisesti, elämästä tulee helvetti. Syrjintä muuttuu viralliseksi, se johtaa rajoituksiin, kieltoihin, ratsioihin, pidätyksiin, väkivaltaan. Pian siirto kontteihin ja leireihin. Keskitysleirillä Mirjam Bolle ylläpitää toivoa kirjoittamalla päivittäin, voidakseen kertoa kokemuksistaan, jos ja kun sota päättyy.

Anne Frankin ja Mirjam Bollen päiväkirjoista löytyvät nämä rakennukset, kanavat, joiden varrella kävelen. Näkymät ovat unenomaisesti tuttuja. Heijastukset virtaavaan veteen ovat väreileviä kuvia, joissa aika ei kulje horisontaalisesti. Kukin nyt-hetki on ollut osittain olemassa jo silloin ja ehkä valokuva voisi tallentaa siitä heijastuksen.  Löydän salaisia puutarhoja.

Valokuvablogistani löytyvä kansio ”Salaiset puutarhat” esittää kuitenkin julkisia tiloja, yksityisten ihmisten rakentamia esillepanoja. Ne on tarkoitettu naapureiden tai ohikulkijoiden ihailtavaksi ja kertovat varakkaista omistajistaan. Ikkunoiden kukka-asetelmat tuovat mieleen Van Goghin maalausten Iiris-aiheen. Täällä ei somisteta puutarhatontuilla. Sisäpihojen puutarhat ja terassit ovat sosiaalisen statuksen näyttämöitä Apollo-patsaineen. 

Talojen edustalle ja parvekkeille istutetut aina vihannat köynnökset, harvinaiset kukat ja puut kertovat Antwerpenista siirtomaaisäntänä, vallasta ja vauraudesta, mutta myös monikulttuurisesta nykyisyydestä. Hollannin kulttuuri on kehittynyt suvaitsevaiseksi, koska se on ottanut ihmisiä vastaan, hyväksyy ihmisten erilaisuuden, kunnioittaa jokaisen oikeuksia ja perustavanlaatuisia vapauksia. Hollannissa on yli 16 miljoonaa asukasta alueella, jonka pinta-ala on 41 540 km2.  Suomen pinta-ala on 338 435 km2, mutta onko yhtään henkistä tilaa?

 Jotta saisit tietää, Mirjam Bolle selviytyi Bergen Belsenin keskitysleiriltä 1944. Anne Frank menehtyi samassa leirissä 15-vuotiaana, mutta hänen talossaan on vuosittain yli miljoona kävijää. Anne Frankin päiväkirjoja tutkitaan parhaillaan uudelleen ja niitä taustoitetaan laajemmin osaksi toisen maailmansodan historiallisia ilmiöitä. Tutkimus ja uusi editio kirjasta ovat valmistumassa vuoteen 2017 mennessä.

Oma päiväkirjaani jatkuu valokuvablogissa, linkki tässä http://taidepiika-valokuvaus.blogspot.fi/

Anne Frankin museoon voi ostaa pääsylipun ennakkoon Online-lippuna, jolloin sisäänpääsy helpottuu. Lisätietoja museon omilta internet-sivuilta, linkki tässä Anne Frank museum