19. lokakuuta 2013

Mihin tarvitaan kulttuurin menopalstoja?

Perustin hiljattain alablogin kulttuurin menopalstaksi. Pääblogin reunassa se löytyy otsikoituna "Menovinkit Itä-Häme ja muu maailma". Otsikko tuli siitä, että olen viettänyt yhä enemmän aikaa maaseudulla Itä-Hämeessä ja kirjoitan myös täällä. 


Menopalstan nimi muuttuu nyt, se on jatkossa Taidepiika - kulttuurin menopalsta. 


Nimi vaihtuu, koska kirjoitan myös muualla Suomessa. Aina sieltä, missä satun olemaan ja missä kiinnostuksen kohteeni ovat. 

Kirjoitan taiteen eri lajeista, yhtä hyvin musiikista, kirjallisuudesta, teatterista, kuvataiteesta, käsityötaiteesta kuin valokuvasta jne. Menopalstan suora osoite on http://taidepiika-menovinkit.blogspot.fi/


Otan vinkkejä ja juttuaiheita vastaan blogin omassa sähköpostissa, osoitteessa taidepiika@gmail.com

Tauno Ylösen yksityiskokoelmaan perustuva Suomen Harmonikkamuseo sijaitsee Sysmässä. Lisätietoa menopalsta Sysmän sivulla Taidepiika, menovinkit, Sysmä

Mihin kulttuurin menopalstoja tarvitaan? Tiedon välittämiseksi. Taiteilijan, tuottajan ja tapahtumajärjestäjän kannalta tiedon välittäminen jälkikäteen uutisena ei ole niin tärkeää kuin ihmisten saaminen paikalle. Jos viesti ei kiiri, tapahtumat köyhtyvät myös sisällöllisesti. Laatu heikkenee. Samoin surkastuvat tapahtumista kirjoitetut jutut, määrä ei ole sama kuin laatu.


Taide ja kulttuuri muodostavat humanistisesti ajatellen niin tärkeän osan ihmisen koko elämää ja hyvinvointia, että tiedotus on järjestetettävä tavalla ja kolmannella. Viestinnän välineet ovat monet, samoin kohderyhmät. Painettu media ei enää tavoita kaikkia niitä kohderyhmiä, jotka tietoa etsivät ja tarvitsevat, myös päätöksenteon tueksi.

Asia liittyy myös journalistisiin käytänteisiin, journalismin laatuun, kulttuurikritiikin kirjoittamiseen ja kritiikin tasoon. Kysymys on valtakunnallisesti ajankohtainen. Siitä keskustellaan parhaillaan niin toimittajien, taiteilijoiden, tuottajien, yliopistojen opetussuunnittelijoiden kuin rahoittajatahojen, kuten Suomen Kulttuurirahaston piirissä. 

Sähköisten menopalstojen ylläpitäminen on osa hyvää journalisista kulttuuria, olipa kyse kansainvälisestä, valtakunnallisesta tai paikallisesta journalismista. 

Tuottajan näkökulmasta myös järjestäjillä on vielä opittavaa tiedottamisen perusteissa. Tapahtumatiedottamisen opetusta tarvitaan, jotta järjestäjät saavat yleisöä tapahtumiin myös oman pienen paikkakunnan ulkopuolelta.


Sysmän Kirjakyläpäivät, 2013.


Suomen Kulttuurirahasto perusti kulttuurijournalismin mestarikurssin syksyllä 2013. Lisätietoja SKR Kurssilla opiskelee nyt ensimmäiset 20 toimittajaa, osa yleistoimittajia. Tarkoituksena on kuulla taiteentekijöitä, kulttuurivaikuttajia, journalisteja, tutkijoiden luentoja, käydä kulttuuritapahtumissa ja kirjoittaa niistä. Toimittajilla on oma media blogissa nimeltään "Kesto avoin'". Linkki tässä http://kestoavoin.com/ Ajankohtaista keskustelua käydään myös Facebook-sivuilla osoitteessa FB Kesto avoin

Tavoitteeni on kehittää oman blogini kulttuurin menopalstaa. Se sisältää jatkossa linkityksiä myös toimittamiini ja kuvittamiini juttuihin. Jotkut jutut ovat kuvakertomuksia. Kuvalla on oma tapansa puhua, kuvalla on joskus itsenäistä sanottavaa, johon faktatieto ei yllä.


18. lokakuuta 2013

Syksy on kädentaitojen juhla-aikaa

Syksy on kädentaitajien ja artesaanien näyttelyjen ja POP UP-tapahtumien juhla-aikaa. Olenpa kaupungissa tai maaseudulla, kiertelen tutustumassa eri tekijöihin ja paikkoihin. Osallistun toimintaan tekijänä myös itse, aina kun mahdollista. Linkki tässä Päivitys, taidepiika-neuleet Lintan kammarissa



Tällä viikolla olen ollut Sysmässä, Itä-Hämeessä. Päivitin tänään käsityönäyttelyjen menokalenteria Sysmän, Hartolan ja Joutsan osalta, linkki tässä taidepiika, menovinkit

Ensilumi satoi ja nyt saa nauttia ulkoilusta. Otin esille perinteiset lämpöisimmät kirjoneuleet. Norjalaiset perinnemallit kiehtovat mieltäni aika ajoin. Geometrinen peruskuvio toistuu isossa pinnassa ja tuo neuleeseen tehoa. Hauskoja yksityiskohtia voi kehitellä itse lisää työtä tehdessä. Näistä Garnstudio Dropsin mallin mukaan tehdyistä sukista löytyy kaksinkertainen jalkapohja ja pohkeesta sukkasaumat.





Hyvää viikonloppua, ulkoillaan. Vielä löytyy metsistä myös suppilovahveroita!

16. lokakuuta 2013

Neulegalleria perustettu alablogina

Tästä blogista löytyy alablogi "Taidepiika-neuleet". Siellä on tarkoitukseni jatkaa artefaktien tutkimusta. Mikä on artefakti? Niitä tehdän itse, käsin ja päällä. Niitä kirjoitetaan ja valokuvataan. Artefakteja luonnostellaan, piirretään ja maalataan. 

Kuljen luonnossa, kamera vie kävelylle. Luonto on innostuksen lähde. Myös materiaali viettelee matkaan. Villassa on sammalta. Tunnustelen värejä. En tiedä vielä, mihin tämä polku on johtamassa.



Neuleita syntyy myös asusteina: myssyinä, huiveina, tumppuina, sormikkaina. Vaatteita olen alkanut valmistaa: hameita, puseroita, housujakin olen neulonut.

Viime talvena kehitin oman sukkamallin lähtemällä virkkaamaan vapaasti neliöistä pylväsyhdistelmin.  Syntyi sarja "Sukkamania", joka on ollut esillä näyttelynä. Sukat on myyty, mutta tulossa on jo uusia, erilaisia.



Neuleita on valmiina niin, että ne eivät mahdu kaappiin. Siksi perustin neuleblogiin alasivun "Myyntigalleria". Sinne kokoan myytäviä töitä. Työn tekeminen on hidasta, teen kaiken käsin. En käytä neulekoneita. Jokainen työ saa olla erilainen, uniikki, sattuma saa vaikuttaa. Jos joku työ kiinnostaa, lähetä sähköposti taidepiika@gmail.com ja sovitaan toimituksesta. Linkki tässä Myyntigalleria



Harmaata

Onko harmaata olemassa harmaana? Onko mitään väriä olemassa yksin?


14. lokakuuta 2013

Käsillä tekemisen intohimo

Mistä tulee joka syksyinen intohimo väreihin ja käsillä tekemiseen? Arvelen, että itse eli Luonto meissä itsessämme vaikuttaa. Kaupungissa huomaan kaipaavani suojavärejä, sopeudun ympäristöön. Helsingissä miellyn hillittyyn harmaaseen, mustaan, varovaisesti suostun luonnonvalkoiseen ja beessiin, jotka ovat muutoin mielestäni ikävystyttäviä, pysähtyneitä sisustusvärejä. 

Harmaa on kaunis, kun siitä käyttää useita harmaasävyjä yhtä aikaa. Vähän sammunut sammalvihreä on jo virkeämpi kuin lattea yksisuuntainen täysharmaa.




Kaupunkien puistoissa ja maaseudulla metsissä taas räjähtää värien ilotulitus. Maalla muutun värikkääksi syyspörröksi, pyörin poluilla lankakeränä. Kiedon kaulaani kolme huivia kerrallaan, pitelen kahta pipoa päässä. 







 

Perinteiset kirjoneuleet ja yksinkertaiset palmikkomallit houkuttelevat aika ajoin, vuosikymmenestä toiseen. Niissä elää edellisten neulojasukupolvien salaisuuksia. Hämmästyn yhä uudelleen perinteiden kansainvälisistä vaikutteista. 

Onko ihminen liikkunut näin kauan ja kaukana, vaeltanut pois kotiseudultaan, purjehtinut toisiin maanosiin? Vain antaakseen ja lainatakseen ajatuksia, tietoa, ideoita, jotka ovat sittemmin osoittautuneet käyttökelpoisiksi. 

Plagiointi on osa opiskelua taiteilijan työhön. Ihminen muuntaa muiden ajatuksia omiin oloihinsa soveltuviksi. Taiteilija ottaa vastaan asioita kaikin aistein ja alitajuisesti. Hän antaa itselleen aikaa, antaa vaikutteiden kypsyä rauhassa. Jonkin ajan kuluttua vaikutteet siirtyvät ja suodattuvat oman personallisuuden kautta esille uuteen työhön. Se mikä on "uutta", sisältää aina jotakin meistä itsestämme, jotakin ihmisen omasta persoonallisuudesta. Voihan sitä ajatella, että se mikä ihmisessä on parasta, siirtyy muille, lahjaksi muihin töihin, tulevaisuuteen. Aikaan, jota oma silmämme ei enää näe.

Neulomisen perinne vie aikamatkalle eri kulttuureihin. Käsillä tekeminen on liikkumista ajassa ja tilassa.



Neulominen, kuten kaikki käsillä tekeminen, on seikkailua kulttuurihistoriassa. Olemme kädellisiä olentoja, joiden aivotoiminnasta luovin osa on kytketty käsiin. Käsin tekemisen traditio meissä tarkoittaa ajatusten ja luovien ideoiden vapaata virtausta, hengittämistä, elämää meissä. On jännittävää havaita, että aiemmat sukupolvet ovat tutkineet samoja ongelmia, löytäneet käsin tekemällä kestäviä ratkaisuja. 

Mitä ovat asiat, jotka siirtyvät kulttuureissa, kestävät aikaa, elävät vuosisatoja, vuosituhansia? Mitä ovat muodot, värit, laadut, tekniikat, jotka ihminen löytää yhä uudelleen?
Isoäidin neliöistä tuli muotihitti 1800-luvulla. Kuvassa hame neliöistä, 2013.

Päivitin alablogia Taidepiika-neuleet. Intohimo käsin tekemiseen ei hellitä. Linkki tässä http://taidepiika-neuleet.blogspot.fi/