Kain Tapperin kierros Kotkassa 2016

Vierailin Kotkassa tällä viikolla tutustumassa Kainin teosten sijoituspaikkoihin. Deponoin toistakymmentä Kainin työtä Kotkaan vuonna 2011. Oppaana 2016 kierroksella toimi Kotkan kulttuuriasiainkeskuksen kulttuurituottaja Mirkka Kallio, joka työskentelee Kainin teosten yhteyshenkilönä.



Näyttelyn ripustusta Kotkassa 2011. Kuvassa osa töistä, jotka löytyvät 2016 Kotkassa.

Listasin Kainin blogiin Kotkan julkiset tilat, joissa tällä hetkellä näkee Kainin veistoksia ja reliefejä. Linkki juttuun tässä Kain Tapper -blogi

Sysmän Suvi Pinxin entinen näyttelyalue tuli osaksi New Port satamahanketta

Yleisradio uutisoi tänään, kuinka Suomen toiseksi vanhin kuvataiteen kesänäyttelypaikka Sysmän Suvi Pinx tulee osaksi Sysmän kunnan uutta New Port -satamahanketta.Yle, uutiset Sysmä

Kulttuurin suurkuluttajana ja vastaavaa hanketta Kotkan kulttuurisatamassa viimeksi 2010 tuettuani, ilahduin uutisesta suuresti. Näyttely Kotka, 2010 Ehkä tämä antaisi mahdollisuuden niin paikallisille kuin muille taiteilijoille, taiteilijaryhmille, kulttuurin ja matkailumarkkinoinnin, niin yrittäjien kuin taiteen opetuksesta vastaaville tahoille - kaikille sysmäläisille - tilaisuuden suunnitella uutta toimintaa Sysmän ja Suomen kulttuurielämän kukoistukseksi. Ehkä tämä palvelisi myös alueen omia kulttuurituotantoja, taiteen ja harrastajaryhmien tilatarvetta; esimerksi talvisin ei nyt löydy yhteisiä työ- tai näyttelytiloja. Suvi Pinx on Suomen toiseksi vanhin kesänäyttelyperinne, joka päättyi vuonna 2007. Suvi-Pinx, kotisivut 2007

Jos lyhyeen uutisointiin nyt on mitenkään luottamista, niin Sysmässä uskotaan, että alueen uuden sataman vetovoima itsessään riittää ja investoinnnit maksavat itsensä ajan kanssa takaisin. Uutisessa ei ole nyt ollut mahdollista nopeassa virrassa haastatella ketään asiassa laajemmin, eri  näkökulmia esiintuoden ja aihetta riittävästi taustoittaen.Yle uutiset, Suvi Pinxin niemestä venelijöille 

Vuodesta 1970 vuoteen 2007 asti toiminut kulttuuriperinne Sysmän Suvi Pinx toi faktoina Sysmään yli puoli miljoonaa kävijää. Näyttely esitteli ei satoja, vaan tuhansia taiteilijoita. Toiminta tuki vuosikausia niin maamme nuorta lahjakasta taiteilijapolvea kuin eturivin taiteilijoiden taiteellista työskentelyä. Pinx teki myös suomalaisten taiteilijoiden elannoksi tärkeää myyntityötä: markkinoi ja möi teoksia taiteilijoiden lukuun. 

Sysmän Suvisoiton konsertteja ja muita kulttuuritapahtumia järjestettiin osana Suvi Pinxin toimintaa. Mukana oli varsinkin alkuvuosina 1970-luvulla suomalaisen silloisen nykytaiteen ja muotoilun tähtikirkkaita hetkiä: silloin tuettiin jopa koko maan kulttuurivientiä. Galleria Pinx toimi myös Helsingissä ja oli tuolloin luomassa koko Suomen silloisen nykytaiteen syntyä. Eikö tätä enää kukaan muista? Elämmekö niin täysin itsekästä nykyhetkeä, että emme näe viittä vuotta kauemmas eteen- tai  taaksepäin?

Voi myös kysyä, onko näyttelytoiminnan loppumisen myötä menetetty samalla yleisöä Sysmän muilta virallisilta festareilta, kuten Sysmän Suvisoitolta ja Sysmän kirjakyläpäiviltä? Näkyykö tämä määrällisten mittareiden lisäksi tuotantojen laadullisissa mittauksissa? Näkyykö kulttuuriyleisön hävikki palveluyrittäjien tuloissa, taloudellisessa tuloksessa? Vuoden myynnillinen määrä syntyy pienissä palveluyrityksissä maaseudulla yleensä kesäaikaan.

Kulttuuriyleisö on kansainvälisen, vertailevan tutkimustiedon mukaan yritystoiminnalle ja taloudelle merkittävä, ostovoimainen segmentti. Yksinkertaisesti: Kulttuurin avulla lähestytään juuri niitä kohderyhmiä, joita matkailumarkkinoinnilla yritetään euroilla lähestyä. Monet tutkimukset kertovat jo 1990-luvulta lähtien, että juuri nämä kohderyhmät ovat niitä, joita olisi hyvä tavoittaa, myös mahdollisten investointien näkökulmasta. Kotimaista, suomenkielistä tutkimustietoa löytyy tänään helpommin, internetin aikakaudella Taike, tutkimusyksikön julkaisuja

Päijännematkailu on varmasti osa Sysmän tulevaisuutta. Sen kehittämiseen onkin saatu Eu-hankerahoitusta. Kysyisin kuitenkin, mitä ovat ne valtit, joilla erotutaan muista? Vastaavia hankkeita kun on Suomessa myös Saimaan ja Itämeren rannikkokaupungeissa. Kartta on nyt suurempi, elämme ja toimimme isossa maailmassa, jossa toimintaympäristömme ei ole enää vain se oma tupa ja perunamaa, tahdoimmepa sitä tai ei. Meiltä ei sitä enää kysytä.

Otetaanpa esimerkiksi Suomen Kotka, jossa olen lähietäisyydellä seurannut vuodesta 1992 lähtien kulttuurisataman syntymistä, osana kaupungin kulttuuritarjontaa. Suomen ensimmäinen EU-kulttuuriprojekti oli nimeltään Radar ja se järjestettiin kaupungin oman kulttuuritoimen hankkeena Kotkassa. Vuosikymmenen vaihtuessa rakennettiin jo veistospromenadia ja kunnostettiin kymmeniä puistoja ympäristötaiteellisina teoksina, ammattitaiteilijoiden avulla Veistospromenadi levittyy keskustan puistoihin. Tähän kehityskaareen liittyy luontevasti myös se kuuluisa, kansainvälisesti palkittu Sapokan alue. Sapokan alue

Kotkassa yritysrypäs Suomen Puuvenekeskus rakentaa talvella veneitä ja laivoja, mutta on tarjonnut kuvataiteelle näyttelytilaa kesäisin. Suomen PuuvenekeskusYhteistyötä tehdään kaupungin sisällä mutta laajemmasta perspektiivistä, kansainvälisesti. Monimuotoinen kultuuritarjonta tuo esimerkiksi Pietarista ensin turisteja, sitten investoijia ja juuri näistä markkinoista ja asiakkaista myös Päijät-Hämeessä haaveillaan. Satama ei Kotkassa ole vain tankkauspiste, laituri, ravintola tai pyykinpesukoneet. Koko Kotka on kulttuurisatama. Siellä järjestetään kulttuuritapahtumia, rakennetaan tuotantoja. Merikeskus Vellamo ei ole vain museo, siellä järjestetään myös vaihtuvia kuvataidenäyttelyitä. Merikeskus Vellamo

Kotkan kymmenet eri puistot ovat tukemassa samaa kulttuurisataman hanketta, mutta puistot ovat itsessään ympäristötaideteoksia. Eturivin taiteilijoiden veistoksia lisätään kaupunkikuvaan vuosittain. Omaa taiteilijakantaa arvostetaan, kaupungin galleria Uusikuva toimii sekin Kotkan satamassa, Vellamon naapurissa. Galleria Uusikuva, Kotka Kotka on saanut jatkuvasti merkittäviä tunnustuksia tehdystä työstä, kansainvälistä huomiota. 

Tätä kehitystä seurattuani arvelen, että paljon on ollut Kotkassa kiinni vain kulttuuritahdosta, onko sitä vai ei? Hankkeet ovat usein virinneet ja kasvaneet vain muutamien yksittäisten, alueen omien aktiivisten ihmisten ja pienten kulttuuritahojen sinnikkyydestä. Oman kulttuurin: taiteen ja ihmisten luovuuden tukeminen ovat tärkein osa tätä kokonaisuutta. Siitä syntyy ihmisten ja alueitten hyvinvointi, se on oleellinen osa taloudellista kehitystä.

Sysmän ItTe-taideyhdistys ry. järjesti kylän keskustassa tyhjässä tilassa, Vanhalla Paloasemalla kuvataidenäyttelyn kesällä 2013. Yhdistyksessä on mukana sulassa sovussa myös taiteen ammattilaisia. Jäsenistöä on myös muualta Suomesta.

Toivon, että meillä Suomessa pystyttäisiin enemmän tarkastelemaan asioita kokonaisvaltaisesti, ottamalla taiteen kovin ydin ja vahva yhdistys- ja harrastustoiminta osaksi luovaa suunnittelua. Asioita voi tarkastella ja arvottaa myös humanistisesti ja monitahoisesti. Ihan täysin rippumatta siitä puoluekannasta tai politiikasta. Taide voi olla se sitoutumaton, yhdistävä linkki, jonka avulla vapaammin löydetään yhteiset tavoitteet ja päämäärät. Uskon, että tähän Sysmässäkin pyritään, Yksi Sysmä -työryhmineen ja virkeiden kulttuuriyhdistysten toimesta. Kulttuurinen lähidemokratia toimii: Kansankäräjät järjestetään Sysmän Teatteritalolla tulevana sunnuntaina klo 12.00. Silloin on seuraava tilaisuus avoimeen keskusteluun ja uutisten taustoittamiseen. Uutiset ovat vain uutisia. Kokonaisuus on paljon isompi paletti, jonka käyttämiseksi tarvitaan kaikkia tahoja ja toimijoita.