Luin eilen illalla taidekriitikko Otso Kantokorven blogista jutun kritiikin kirjoittamiskurssista, jota hän vetää parhaillaan Helsingissä, osana Nuoren Voiman Liiton opetusta. Alastonkriitikko, kirjoittajakurssista
Nuoren Voiman Liitto ylläpitää Sysmässä kunnan kanssa kirjailijaresidenssi Villa Sarkiaa, jonne on hakuaika parhaillaan, vuodeksi 2014. Kirjoitin viime viikolla tällä sivulla, kuinka kirjoittaja, toimittaja ja roolittaja Pia Pesonen on parhailaan Sysmässä. Hän oli kirjastossa kertomassa uutuuskirjastaan Urho Kekkonen Strasse. Marja Pyykkö on ohjannut kirjan pohjalta elokuvan. Sen voi nyt käydä katsomassa elokuvateatterissa - Lahdessa. Viralllinen Solar Filmsin traileri, linkki tästä Kekkonen tulee
Olisipa ollut tärkeää nähdä tämä elokuva Sysmän Kinossa, nyt kun kirjailija on itse paikalla kertomassa, miten kirja muuntuu elokuvaksi. Varsinkin, kun Pesonen on ammattilainen myös elokuvataiteen puolella.
Harmi, että Kino ei vieläkään ole täällä käytössä. Elokuvatoiminta kiinnostaa laajasti ja on eräs tärkeimpiä taiteenlajeja. Elokuvaan täällä löytyy vankka nuorten harrastuspohja. Elokuvia tehdään itse.
Ei myöskään tieto kulkenut viime viikon tilaisuudesta niille ihmisille, joita kirjoittaminen, kirjallisuus ja elokuva kiinnostaa. Miksi?
Tänä aamuna ystäväni, joka asuu ja kirjoittaa täällä ympärivuotisesti, kertoi, että Kansalaisopisto, joka toimii kolmen eri kunnan alueella - järjestää nyt kirjoittamisopetusta. Pöytälaatikot auki, Hiomo, Ylikoski Heimo. Elokuvan lisäksi myös kirjoittamiseen siis löytyy seudulla kiinnostusta. Sysmän kirjakylässä, naapurissa Hartolassa, Pertunmaalla, Joutsassa, Heinolassa jne. asuu ja kirjoittaa paikallisia ihmisiä, ympärivuotisesti. Kysyntää on, onko tarjontaa?
Kirjoitan nyt kritiikkiä, joka koskee taidetta, kulttuuria, opetustoimintaa ja liiketaloutta, kuntia, Eu-hankkeita, Yksi Sysmä työryhmiä. Asia koskee meitä kaikkia yksilöinä, henkilökohtaisesti, jokaista erikseen ja meitä kaikkia yhdessä.
Kysyisin ensin suoraan Villa Sarkian kirjailijoilta itseltään, jokaiselta tänne saapuvalta yksin ja erikseen: kiinnostaisiko jotakuta vetää pieni lyhytkurssi, edes yhden viikonlopun verran? Kolme kuntaa ylläpitää Itä-Hämeen opistoa, jonka lakisääteisenä velvoituksena on järjestää yleisen sivistystoimen opetusta, mutta tavoitteena on saada aikaan myös lyhytkursseja.
Olen nyt seurannut näitä tiedottamisasioita täällä lähietäisyydeltä kaksi vuotta. Tuottajan näkökulmasta ongelma on siinä, että tässä tarvitaan yhteistyötä.
Voisivatko nämä eri kunnat ja EU-rahoituksella pyörivät hankket kuunnella alueella asuvia ihmisiä, mitä he haluavat? Voisiko auditoinnin jälkeen etsiä ne yhteiset tavoitteet? Voisiko opetusta järjestää siitä, miten käytännössä verkotutaan eri toimijoihin, tiedotetaan yhdessä, käytetään nykyajan viestinnän välineitä. Sillä tavalla kysyntä ja tarjonta saattaisivat toisensa kohdata.
Kaikella rakkaudella: Nettisivuja, feissarisivuja ja blogeja pitää päivittää. Ei riitä, että ne on perustettu teknisesti olemaan. Tieto ei voi kulkea, jos kukaan ei kirjoita, luo sisältöjä. Kyse on nyt myös sisällöntuottamisen ongelmista, ei teknisistä ratkaisuista.
Tiedotteita pitää myös lähettää. Ei riitä, että ne liimataan marketin ilmoitustaululle tai jonkun kaupan ikkunaan. Ei niitä kukaan asiakas tule tänne satojen kilometrien päästä, ikkunoista ja ovista lukemaan. Asiakkaanne ovat nyt ihan muualla!
Tarvitaan siis KIRJOITTAMISEN opetusta. Sisältöjen luomista. Opetusta siitä, miten tiedotetaan, miten sisältöjä luodaan tekstin, kuvakielen, valokuvauksen ja kuvankäsittelyn avulla. Nämä ovat nykyajan kirjoitus- ja lukutaitoa. Tarvitaan sellaista tilaa ja laitteita kirjastolle, jossa näitä asioita voisi myös opiskella.
Teknologia ei yksin ole mitään ilman ihmistä, joka sitä käyttää.
Villa Sarkian kirjailjaresidenssi, Nuoren Voiman liitto, Sysmän kirjakyläyhdistys ja kustannustoimintaa harjoittava Kirjakylä Oy, Sysmän maankuulu kirjakauppa, Itä-Hämeen opisto, Yhteen Hiileen -hanke, Verkostosta voimaa, kaikki kultturiyhdistykset ja Yksi Sysmä -hankkeiden toimijat yhdessä. Kaikki vastaavat tahot Hartolasta, Joutsasta, Heinolasta, jne. mukaan. Tässä olisi nyt tärkeä kehittämiskohde. Asialla alkaa olla kiire, niin humanistisesta kuin liiketaloudellisesta näkökulmasta.
23. syyskuuta 2013
21. syyskuuta 2013
Alter Egoista, My Life in Triple
Kain
Tapperilla on nyt omat Facebook-sivut. Linkki tässä Kain Tapper Ajankohtaisista asioista
ja arkistoprojektin etenemisestä on helpompi kertoa Kainin omilla sivuilla kuin pelkän
lähettämäni yhden FB-kutsun varassa. Yksi tapahtuma voi Facebookin sääntöjen mukaan olla
avoinna korkeintaan 4 kuukautta. Kainin omilta FB-sivuilta voi lähettää uusia
kutsuja, aina tarvittaessa.
Vähän pölhöksi itseni tunnen, kun kirjoitan siellä ja sivulla
lukee, että "Kain Tapper sanoi sitä tai tätä" ja "Kain Tapper
jakoi kuvan". Teksti tulee kuitenkin minun äänelläni. Viimeisessä
päivityksessä Kain kommentoi ikään kuin närkästyneenä minun blogiosoitettani: Kain Tapperin blogin suora
osoite on http://sculptor-kain-tapper.blogspot.fi/
Asiaa ei helpota se, että Kainin sivua ylläpitävät niin Riika
kuin Riika Taidepiika. Se tuntuu niin vähältä. Ylläpitäjiä saisi olla usemapia.
Tuleekohan tänne vielä lisää alter egoja? Näillä kolmella
ainakin näyttää olevan jotain sanottavaa joka asiassa. Ovat joskus asioista
eri mieltä, nätisti silti keskustelevat, yrittävät nähdä asioita eri ilmansuunnista. Ajattelin kyllä käydä
tarkistuttamassa päätäni heti viikonlopun jälkeen, maanantaina. Yksi lääke on
tietysti se, että panee feissarit ja blogit ja laitteet vähäksi aikaa kiinni.
Vetää puhuvilta päiltä piuhat irti.
Antaa kameran viedä ulos,
retkelle luontoon, sienimetsään! Nyt on suppilovahveroitten aika.
Kameralla on muuten oma silmä ja oma tahto, jolla se kuljettaa kävelijöitä, haluamaansa suuntaan. Tänään löysimme sieniretkellä jotain erikoista, me neljä. Kohtasimme tunnelman, joka oli niin tuttu monille meistä, jostain aiemmista elämistä.
Suppilovahveroita keräsimme hetkessä korillisen. Kyllä siitä riittää syömistä isommallekin porukalle.
18. syyskuuta 2013
Tapaamisia maaseudulla - Pia Pesonen ja Urho Kaleva Kekkonen
Olin eilen Sysmän kirjastossa, kun kirjailijaresidenssi Villa Sarkiassa parhaillaan työskentelevä esikoiskirjailija, roolittaja ja toimittaja Pia Pesonen tuli kertomaan työstään. Ilta oli erittäin mielenkiintoinen, vaikka osallistujia oli vain kourallinen. Jäin pohtimaan, miten saisimme tiedotuksen paikkakunnalla järjestymään siten, että ihmiset löytävät paikalle.
Kirjailijatapaamisia järjestetään Sysmän kirjastossa säännöllisesti, aina kun uusi kirjailija paikkakunnalle saadaan. Toisaalta tunnelma oli jälleen kotoinen ja läheinen. Vastaava suora kontakti yleisöön saavutettiin Sysmän Teatteritalossa nyt syyskesällä, kun näyttelijä Martti Suosalo oli kiertueella Gogolin Mielipuolen Päiväkirjan kanssa. Kirjoitin siitä jutun aiemmin tähän blogiin.
Kirjastoon saapuneilla oli mahdollisuus kysellä ja keskustella vapaasti aiheista, jotka liittyivät kirjoittamiseen ja elokuvan tekemiseen. Miten novellin kirjoittaminen eroaa romaanin kirjoittamisesta? Miten elokuvakerronta lähestyy proosatekstiä? Missä vaiheessa novellikokoelma muuttuukin romaaniksi?
Jännittäviä aiheita, joista aion haastatella Pesosta vielä uudelleen - niin kauan kuin hän nyt asuu ja työskentelee täällä naapurissa. Minä haluan oppia!
Villa Sarkian kirjailijaresidenssiä hoitavat Sysmän kunta ja Nuoren Voiman liitto. Hakuaika kirjoittajille on parhaillaan, vielä ehtii. Deadline on 30.10.2013. Hakea voi paperihakemuksella ja sähköpostitse. Lisätietoja Nuoren voiman liitto, Villa Sarkia
Pia Pesonen kertoi esikoiskirjastaan Urho Kekkonen Strasse. Kekkoseen on meille 1960-luvulla syntyneille vielä olemassa erityinen, lapsenomainen suhde. Muistamme vielä aikakauden, jolloin lapsen näkökulmasta kyselimme: Kuka on Ruotsin Kekkonen? Omakohtaisia muistoja, kertomuksia.
Minua kiinnostaa myös se, miten Marja Pyykön ohjaama elokuva "Kekkonen tulee", käyttää Pesosen alkuperäistekstiä? Elokuva on juuri nyt elokuvateattereissa. Miten novelliromaanista muotoutuu elokuvakäsikirjoitus, mitä tapahtuu kielen ja sen rakenteiden tasolla? Miten Pesonen näkee asian roolittajan näkökulmasta? Miten proosatekstin kuvat muuntuvat näyttelijätyön ja ohjauksen avulla elokuvan kuvakerronnaksi?
Tämähän on loistava tilaisuus kaikille kirjoittajille ja elokuvan tekemisestä kiinnostuneille, myös nuorille You Tube -videoita täällä tekeville - saada ilmaista opetusta ja omassa pienessä kirjastossa. Näitä tilaisuuksia ei saa enää jättää käyttämättä!, kiljun.
Kun en muutakaan keksinyt, tein viime yönä päivityksiä paikallisille FB-ryhmäsivuille ja lisäsin linkkejä Pesosen Ylen haastatteluihin, elokuvan viralliseen traileriin jne. vireillä olevan Sysmän kirjastonäyttelyni sivustolle. Nuoret mukaan, kun meille näitä kirjailija- ja elokuvatapaamisia järjestetään!
En nyt ehdi enää lisätä niitä linkkejä tähän tekstiin uudelleen. Löytyvät jo päivityksestä 17.9.2013, ilta. Linkki tässä Sysmän kirjaston Artefaktit-näyttely blogissa, syyskuu 2013.
Pia Pesonen oli jo ehtinyt vierailla Sysmän kirjakaupassa toissapäivänä, ja sitä hän ylisti, kuten me kaikki täällä kirjoittavat ja kirjallisuudesta kiinnostuneet ihmiset yleensä. Urho Kekkonen Strasse löytyi jo kirjakaupan valikoimista, kun Pesonen sinne ensimmäisenä Sysmän päivänään oli ehtinyt. On uskomatonta, että meillä löytyy vielä Suomessa hyvinvarustettuja kirjakauppoja näin kaukana kaupungeista. Usein näyttää siltä, että valikoima on jopa parempi kuin Lahdessa tai Helsingissä. Elävä kontakti kirjoittajiin ja kirjallisuuteen tuottaa uutta, tuoretta maaseutukulttuuria. Hurjaa.
Kirjailijatapaamisia järjestetään Sysmän kirjastossa säännöllisesti, aina kun uusi kirjailija paikkakunnalle saadaan. Toisaalta tunnelma oli jälleen kotoinen ja läheinen. Vastaava suora kontakti yleisöön saavutettiin Sysmän Teatteritalossa nyt syyskesällä, kun näyttelijä Martti Suosalo oli kiertueella Gogolin Mielipuolen Päiväkirjan kanssa. Kirjoitin siitä jutun aiemmin tähän blogiin.
Kirjastoon saapuneilla oli mahdollisuus kysellä ja keskustella vapaasti aiheista, jotka liittyivät kirjoittamiseen ja elokuvan tekemiseen. Miten novellin kirjoittaminen eroaa romaanin kirjoittamisesta? Miten elokuvakerronta lähestyy proosatekstiä? Missä vaiheessa novellikokoelma muuttuukin romaaniksi?
Jännittäviä aiheita, joista aion haastatella Pesosta vielä uudelleen - niin kauan kuin hän nyt asuu ja työskentelee täällä naapurissa. Minä haluan oppia!
Villa Sarkian kirjailijaresidenssiä hoitavat Sysmän kunta ja Nuoren Voiman liitto. Hakuaika kirjoittajille on parhaillaan, vielä ehtii. Deadline on 30.10.2013. Hakea voi paperihakemuksella ja sähköpostitse. Lisätietoja Nuoren voiman liitto, Villa Sarkia
Pia Pesonen kertoi esikoiskirjastaan Urho Kekkonen Strasse. Kekkoseen on meille 1960-luvulla syntyneille vielä olemassa erityinen, lapsenomainen suhde. Muistamme vielä aikakauden, jolloin lapsen näkökulmasta kyselimme: Kuka on Ruotsin Kekkonen? Omakohtaisia muistoja, kertomuksia.
Minua kiinnostaa myös se, miten Marja Pyykön ohjaama elokuva "Kekkonen tulee", käyttää Pesosen alkuperäistekstiä? Elokuva on juuri nyt elokuvateattereissa. Miten novelliromaanista muotoutuu elokuvakäsikirjoitus, mitä tapahtuu kielen ja sen rakenteiden tasolla? Miten Pesonen näkee asian roolittajan näkökulmasta? Miten proosatekstin kuvat muuntuvat näyttelijätyön ja ohjauksen avulla elokuvan kuvakerronnaksi?
Tämähän on loistava tilaisuus kaikille kirjoittajille ja elokuvan tekemisestä kiinnostuneille, myös nuorille You Tube -videoita täällä tekeville - saada ilmaista opetusta ja omassa pienessä kirjastossa. Näitä tilaisuuksia ei saa enää jättää käyttämättä!, kiljun.
Kun en muutakaan keksinyt, tein viime yönä päivityksiä paikallisille FB-ryhmäsivuille ja lisäsin linkkejä Pesosen Ylen haastatteluihin, elokuvan viralliseen traileriin jne. vireillä olevan Sysmän kirjastonäyttelyni sivustolle. Nuoret mukaan, kun meille näitä kirjailija- ja elokuvatapaamisia järjestetään!
En nyt ehdi enää lisätä niitä linkkejä tähän tekstiin uudelleen. Löytyvät jo päivityksestä 17.9.2013, ilta. Linkki tässä Sysmän kirjaston Artefaktit-näyttely blogissa, syyskuu 2013.
Pia Pesonen oli jo ehtinyt vierailla Sysmän kirjakaupassa toissapäivänä, ja sitä hän ylisti, kuten me kaikki täällä kirjoittavat ja kirjallisuudesta kiinnostuneet ihmiset yleensä. Urho Kekkonen Strasse löytyi jo kirjakaupan valikoimista, kun Pesonen sinne ensimmäisenä Sysmän päivänään oli ehtinyt. On uskomatonta, että meillä löytyy vielä Suomessa hyvinvarustettuja kirjakauppoja näin kaukana kaupungeista. Usein näyttää siltä, että valikoima on jopa parempi kuin Lahdessa tai Helsingissä. Elävä kontakti kirjoittajiin ja kirjallisuuteen tuottaa uutta, tuoretta maaseutukulttuuria. Hurjaa.
Sysmän kirjakauppa on punainen hirsirakennus, sijaitsee kylän keskustassa, pääraitilla Sysmäntiellä.
|
17. syyskuuta 2013
Sivuaako tutkimuksesi tai kirjoitustyösi Suomen nykytaiteen kansainvälistymiskehitystä? Ota yhteyttä
Avasin Kain Tapperin alablogissa uuden sivun
Germany. Museumsberg Flensburg, Totem und Fragment, 2004
Lisäksi ryhmittelin blogin aineistoa uudelleen. Loin yläpalkkiin otsikoita, joista pääsee suoralla linkillä ao. kohteisiin. Yläpalkista löytyy myös työpäiväkirja, jota olen pitänyt 11.9.2013 lähtien. Se on hyvä kirjoittajan apuväline. Arkistoprojekti, matkapäiväkirja yläpalkissa
Täällä löytyy uutta tietoa, jota voi verrata suomenkieliseen aineistoon, kotimaisessa bibliografiassa. Etsitkö tutkimusaihetta Pro Gradu -työhösi tai sivuaako aiheesi Suomen nykytaiteen kansainvälistymiskehitystä 1990 - 2010 -luvuilla? Ota yhteyttä taidepiika@gmail.com
Totem und Fragment, 2004. Yhteistuotanto: Museumsberg Flensburg, 30.11.2003-1.2.2004, Sönderjyllands Kunstmuseum, 13.3.-23.5.2004. ISBN 3-928404-12-1. Painos loppunut, ei todennäköisesti löydy Suomen tutkija-arkistosta. Kielet saksa ja tanska. Muutama kappale löytyy tutkimuskäyttöön täällä.
Germany. Museumsberg Flensburg, Totem und Fragment, 2004
Lisäksi ryhmittelin blogin aineistoa uudelleen. Loin yläpalkkiin otsikoita, joista pääsee suoralla linkillä ao. kohteisiin. Yläpalkista löytyy myös työpäiväkirja, jota olen pitänyt 11.9.2013 lähtien. Se on hyvä kirjoittajan apuväline. Arkistoprojekti, matkapäiväkirja yläpalkissa
Täällä löytyy uutta tietoa, jota voi verrata suomenkieliseen aineistoon, kotimaisessa bibliografiassa. Etsitkö tutkimusaihetta Pro Gradu -työhösi tai sivuaako aiheesi Suomen nykytaiteen kansainvälistymiskehitystä 1990 - 2010 -luvuilla? Ota yhteyttä taidepiika@gmail.com
Totem und Fragment, 2004. Yhteistuotanto: Museumsberg Flensburg, 30.11.2003-1.2.2004, Sönderjyllands Kunstmuseum, 13.3.-23.5.2004. ISBN 3-928404-12-1. Painos loppunut, ei todennäköisesti löydy Suomen tutkija-arkistosta. Kielet saksa ja tanska. Muutama kappale löytyy tutkimuskäyttöön täällä.
15. syyskuuta 2013
Tapperin arkistoprojektissa uutisia, uutta materiaalia 2013
Kirjoitin tänä aamuna Kainin arkistoon uuden tekstin julkisesta työstä, jonka rakensimme Tanskan valtion museoon, Kongernes Jelling, 2001. Linkki tässä
Kirjoittaessani syntyi oivallus siitä, kuinka paljon työtä tarvitaan julkisen teoksen tekemiseksi. Kuinka monien eri ihmisten ja tahojen yhteistyötä se vaatii. Taiteilijalta edellytetään monenlaista ammatillista osaamista ja asiantuntijuutta, jota ei voi opiskella missään taidekoulussa tai yliopistossa. Toisaalta, mitäpä outoa siinä olisi, että työkokemus syntyy työtä tekemällä.
Kuvat juttuun on lähettänyt minulle kuvanveistäjä Kaija Kontulainen (os. Pekkarinen), joka oli mukana Kööpenhaminassa tekemässä työtä kanssamme. Toinen apulaisista oli kuvanveistäjä Riku Riippa. Ja kolmas nuori kuvanveistäjämme Joakim Sederholm tuli mukaamme Jellingeen, kun työ asennettiin paikalleen museon uudeksi aulaseinäksi. Tässä kuvassa vain pieni osa seinäreliefistä, tekovaiheessa Kööpenhaminassa.
Kainilla oli tapana työllistää nuoria kuvanveistäjiä mestari-kisälli -perinteen mukaisesti. Hän oli omaksunut mallin erinomaisena koulutusmuotona työskennellessään itse kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen apulaisena, viiden vuoden ajan. Kainin mielestä oppi, jota hän sai Tukiaisen kanssa työskennellessään, oli parempi ammatillinen koulutus kuvanveistäjän työhön kuin mitä hän oli saanut silloisessa Kuvataideakatemiassa.
Aimo Tukiaisen kanssa Kain pääsi harjoittelemaan myös julkisten teosten tekemistä. Ammatilliseen osaamiseen sisältyy paljon työtä, josta nykyään käytetään sanaa "tuottaminen". On osattava laatia sopimustekstejä, osattava neuvotella ja tiedottaa. On laadittava toimintasuunnitelmia ja budjetteja ja opeteltava hankkimaan rahoitusta. Jo Tukaisen aikoina täytyi verkottua, toimia yhteistyössä, tiedottaa asioista.
Kainin omassa korkeakoulussa opimme, että on uskallettava ja opeteltava olemaan avoimesti oma itsensä. Täytyy olla hirveän rohkea. Ja sitä ennen, ihan ensimmäiseksi täytyy ilkeästi raivata itselleen aikaa ja tilaa sen oman luovan työn tekemiseen. Jos ei ole taidetöitä, joita panna esille, ei ole myöskään mitään näyttelytoimintaa. Pitää olla ahkera. Taidetta tehdään joka arkipäivä. Taiteilija on se, joka tekee taidetta.
Kain oli Aimo Tukiaisen apulaisena juuri ne vuodet, kun Tukiainen teki Helsinkiin Mannerheimin Ratsastajapatsaan, nykyisen Kiasman edustalle. Melkoinen urakka kaikkine patsasta edeltävine kilpailuineen. Vaadittiin hermoa! - Työssä pitää olla hermoa, sanoi Tukiainen ja niin sanoi myös Kain. Mannerheimin perinnesäätiö, ratsastajapatsas (15.9.2013)
Näistä asioista keskustelimme Kainin kanssa. Kirjoitin muistiinpanoja päiväkirjoihin. Pidin muisteluja ja Kainin keräämää materiaalia kultuurihistoriallisesti merkittävänä aineistona ja tallensin sitä työhuoneeseeni Helsingissä. Niin kauan kuin pystyin siellä sellaista ylläpitämään. Viimeiseen viiteen vuoteen en ole voinut pitää mitään työhuonetta, vaan noin 20 neliötä täyttävä arkisto on säilytetty ystävän autotallissa. Ensi viikolla varasto on tyhjennettävä. Olen tietysti iloinen, että saan vihdoin vuosien jälkeen taas materiaalia käsiini. Mihin ihmeeseen minä panen sen? Tämä minua kiusaava siivous- ja järjestelytyö nopeuttanee tätä arkistoprojektia. Nyt kerään hermoa, työssä täytyy olla hermoa! Tanska, National Museum of Denmark, Jellinge-reliefi 2001
Kirjoittaessani syntyi oivallus siitä, kuinka paljon työtä tarvitaan julkisen teoksen tekemiseksi. Kuinka monien eri ihmisten ja tahojen yhteistyötä se vaatii. Taiteilijalta edellytetään monenlaista ammatillista osaamista ja asiantuntijuutta, jota ei voi opiskella missään taidekoulussa tai yliopistossa. Toisaalta, mitäpä outoa siinä olisi, että työkokemus syntyy työtä tekemällä.
Kuvat juttuun on lähettänyt minulle kuvanveistäjä Kaija Kontulainen (os. Pekkarinen), joka oli mukana Kööpenhaminassa tekemässä työtä kanssamme. Toinen apulaisista oli kuvanveistäjä Riku Riippa. Ja kolmas nuori kuvanveistäjämme Joakim Sederholm tuli mukaamme Jellingeen, kun työ asennettiin paikalleen museon uudeksi aulaseinäksi. Tässä kuvassa vain pieni osa seinäreliefistä, tekovaiheessa Kööpenhaminassa.
Kainilla oli tapana työllistää nuoria kuvanveistäjiä mestari-kisälli -perinteen mukaisesti. Hän oli omaksunut mallin erinomaisena koulutusmuotona työskennellessään itse kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen apulaisena, viiden vuoden ajan. Kainin mielestä oppi, jota hän sai Tukiaisen kanssa työskennellessään, oli parempi ammatillinen koulutus kuvanveistäjän työhön kuin mitä hän oli saanut silloisessa Kuvataideakatemiassa.
Aimo Tukiaisen kanssa Kain pääsi harjoittelemaan myös julkisten teosten tekemistä. Ammatilliseen osaamiseen sisältyy paljon työtä, josta nykyään käytetään sanaa "tuottaminen". On osattava laatia sopimustekstejä, osattava neuvotella ja tiedottaa. On laadittava toimintasuunnitelmia ja budjetteja ja opeteltava hankkimaan rahoitusta. Jo Tukaisen aikoina täytyi verkottua, toimia yhteistyössä, tiedottaa asioista.
Kainin omassa korkeakoulussa opimme, että on uskallettava ja opeteltava olemaan avoimesti oma itsensä. Täytyy olla hirveän rohkea. Ja sitä ennen, ihan ensimmäiseksi täytyy ilkeästi raivata itselleen aikaa ja tilaa sen oman luovan työn tekemiseen. Jos ei ole taidetöitä, joita panna esille, ei ole myöskään mitään näyttelytoimintaa. Pitää olla ahkera. Taidetta tehdään joka arkipäivä. Taiteilija on se, joka tekee taidetta.
Kain oli Aimo Tukiaisen apulaisena juuri ne vuodet, kun Tukiainen teki Helsinkiin Mannerheimin Ratsastajapatsaan, nykyisen Kiasman edustalle. Melkoinen urakka kaikkine patsasta edeltävine kilpailuineen. Vaadittiin hermoa! - Työssä pitää olla hermoa, sanoi Tukiainen ja niin sanoi myös Kain. Mannerheimin perinnesäätiö, ratsastajapatsas (15.9.2013)
Näistä asioista keskustelimme Kainin kanssa. Kirjoitin muistiinpanoja päiväkirjoihin. Pidin muisteluja ja Kainin keräämää materiaalia kultuurihistoriallisesti merkittävänä aineistona ja tallensin sitä työhuoneeseeni Helsingissä. Niin kauan kuin pystyin siellä sellaista ylläpitämään. Viimeiseen viiteen vuoteen en ole voinut pitää mitään työhuonetta, vaan noin 20 neliötä täyttävä arkisto on säilytetty ystävän autotallissa. Ensi viikolla varasto on tyhjennettävä. Olen tietysti iloinen, että saan vihdoin vuosien jälkeen taas materiaalia käsiini. Mihin ihmeeseen minä panen sen? Tämä minua kiusaava siivous- ja järjestelytyö nopeuttanee tätä arkistoprojektia. Nyt kerään hermoa, työssä täytyy olla hermoa! Tanska, National Museum of Denmark, Jellinge-reliefi 2001
![]() |
Olen deponoinut noin 50 Kain Tapperin teosta yleisön nähtäville Helsinkiin. Kain Tapper -kokoelmat löytyvät Sairaala Ortonista/Galleria Orton, Ruskeasuo, Helsinki Kain Tapperin teokset esillä Helsingissä 2013
|
14. syyskuuta 2013
Nuorten näyttely 2013 Sysmän kirjastossa uutisotsikoiden takana
Etelä-Suomen Sanomat uutisoi 10.9.2013 "Sysmän kirjasto muuttaa kunnantalon valtuustosiipeen".
Valtuustosiivestä osoitetaan kirjastolle noin 650 neliön tilat. Muutostöiden kerrotaan valmistuvan vuoteen 2015 mennessä. Budejtti kalustoineen on 0,7 miljoonaa euroa.ESS artikkeli 428048, 10.9.2013 klo 17.22 /(Linkki Tark. 14.9.2013).
Itä-Häme julkaisi saman uutisen kolme minuuttia aiemmin omilla verkkosivuillaan, vain artikkelin numeroviite on eri, artikkeli 42806. Itä-Häme, artikkeli 428046, 10.9.2013 klo 17.19
Jäämme nyt odottamaan uutisten kommentointia paikallislehti Lähilehdessä. Se ilmestyy aina keskiviikkoisin. Seuraavan kerran 18.9.2013 Lehden verkkosivuja on päivitetty 11.9.2013, mutta uutisotsikoissa kirjasto ei vielä näy Lähilehti, Sysmän Sanomat Oy. (Tark. 14.9.2013 klo 10.56)
Sysmässä on myös talvisin pakkasilloin auki yksi tila silloin, kun kahvilat ovat jo kiinni. Sysmän kunnankirjasto.
Kirjasto on koko kylän yhteinen olohuone.
![]() |
| Nuorten näyttely, Sysmän kirjaston portaikossa parhaillaan. |
Lukusali on kohtamispaikka ja työpaikka niille vapaa-ajan asukkaille, jotka haluaisivat työskennellä täältä käsin. Tilastollisesti suurin osa kunnan veronmaksajista ja palveluyritysten ylläpitäjistä (ja vapaa-ajan kuluttajista) on pian eläkeikäistä väestöä, joka tarvitsee asianmukaisia palveluja myös kirjastotoimelta.
![]() |
Jos tarvitset hissiä, mene ensin takaisin ulos ja soita ovikelloa. Kirjastoon ei pääse ilman saattajan apua. Vertaa kirjastolaki, mitä sanotaan saavutettavuudesta Finlex, kirjastolaki
|

![]() |
Rollaattori on käytössä, kun ensin pääset yläkertaan.![]() |

Vain kirjastosta on mahdollisuus päästä niiden arkistolähteiden äärelle, joita tarvitaan työn tekemiseksi etätyönä. Kirjastosta on yhteys verkkoaineistoon, lähteisiin, joihin ei voi päästä kotikoneelta. Tällä on taloudellisia seurauksia elinkeinoelämälle, ihan riippumatta siitä, arvioidaanko niitä vai ei.
Kirjastolle on toivottu uusia tiloja jo vuosien ajan.
![]() |
| Nuorten näyttely "Minun kirjastoni", Sysmän kunnankirjaston portaikko, 2013. |
Kirjasto on kaikkien yhteinen tila.
![]() |
| Nuorten näyttely, Minun kirjastoni, 2013 |
Halutaanko oma perhe perustaa tänne ja kasvattaa omat lapset täällä? Muuttaisiko tänne?
Mitä ovat seudun tarjoamat palvelut?
Laadullisin mittarein asiota tutkittaessa nyt tehtävät arkkitehtisuunnitelmat vaikuttavat koko seutukunnan elämään, erityisesti elinkeinoelämään ja talouteen, vielä syntymättömien sukupolvien elämään, ehkä 2030 - 2040 -luvuille asti.
Nuoret ovat esittäneet toiveensa kirjastonäyttelyssä. Kirjastonäyttelyn 2013 avulla nuoria on voitu kuulla. Nyt viimeistään tulee nuoria myös auditoida eli kuunnella - asianomistajina.
Kirjaston näyttely on Kansankäräjät, joihin myös nuoret ovat osallistuneet 2013.
![]() |
| Nuorten näyttely, Minun kirjastoni, 2013 |
![]() |
| Nuorten näyttely, Minun kirjastoni, 2013 |
![]() |
| Nuorten näyttely, Minun kirjastoni, 2013 |
Kirjoitin aiheesta tässä blogissa myös osana Artefaktit -näyttelyäni Sysmän kirjastossa, avoinna syyskuun loppuun asti.
Sivulla käynyt 14.9.mennessä yli 400 näyttelyvierasta.
Linkki tässä http://taidepiika.blogspot.fi/p/artefacts.html
Tilaa:
Kommentit (Atom)









.jpg)

