Alter Egoista, My Life in Triple

Kain Tapperilla on nyt omat Facebook-sivut. Linkki tässä Kain Tapper Ajankohtaisista asioista ja arkistoprojektin etenemisestä on helpompi kertoa Kainin omilla sivuilla kuin pelkän lähettämäni yhden FB-kutsun varassa. Yksi tapahtuma voi Facebookin sääntöjen mukaan olla avoinna korkeintaan 4 kuukautta. Kainin omilta FB-sivuilta voi lähettää uusia kutsuja, aina tarvittaessa. 

Vähän pölhöksi itseni tunnen, kun kirjoitan siellä ja sivulla lukee, että "Kain Tapper sanoi sitä tai tätä" ja "Kain Tapper jakoi kuvan". Teksti tulee kuitenkin minun äänelläni. Viimeisessä päivityksessä Kain kommentoi ikään kuin närkästyneenä minun blogiosoitettani: Kain Tapperin blogin suora osoite on  http://sculptor-kain-tapper.blogspot.fi/

Asiaa ei helpota se, että Kainin sivua ylläpitävät niin Riika kuin Riika Taidepiika. Se tuntuu niin vähältä. Ylläpitäjiä saisi olla usemapia.

Tuleekohan tänne vielä lisää alter egoja? Näillä kolmella ainakin näyttää olevan jotain sanottavaa joka asiassa. Ovat joskus asioista eri mieltä, nätisti silti keskustelevat, yrittävät nähdä asioita eri ilmansuunnista. Ajattelin kyllä käydä tarkistuttamassa päätäni heti viikonlopun jälkeen, maanantaina. Yksi lääke on tietysti se, että panee feissarit ja blogit ja laitteet vähäksi aikaa kiinni. Vetää puhuvilta päiltä piuhat irti. 

Antaa kameran viedä ulos, retkelle luontoon, sienimetsään! Nyt on suppilovahveroitten aika. 

Kameralla on muuten oma silmä ja oma tahto, jolla se kuljettaa kävelijöitä, haluamaansa suuntaan. Tänään löysimme sieniretkellä jotain erikoista, me neljä. Kohtasimme tunnelman, joka oli niin tuttu monille meistä, jostain aiemmista elämistä.  

Suppilovahveroita keräsimme hetkessä korillisen.  Kyllä siitä riittää syömistä isommallekin porukalle.

Taidetta myydään ilman provisioita Tapperin arkistoprojektin hyväksi

Rohkaistuin eilen iltapäivällä klo 16.00 laittamaan omille Facebook-sivuilleni (Riika Vepsä-Tapper) niin sanotun julkisen kutsun, jonka voivat nähdä niin FB-ystäväni kuin myös heidän ystävänsä. Toivon, että saan tietoa välittymään mahdollisimman monille, että nyt kootaan aikalaistietoa.

FB viesti kuuluu näin:

Arkistoprojekti alkanut uudessa blogissani. Tervetuloa kaikki Tapperin taiteen ystävät mukaan. Tämä on avoin kutsu. Tämä tapahtumasivu voi olla auki korkeintaan neljä kuukautta, 19.1.2014 asti. (Facebookin oma sääntö). Sen jälkeen teemme uuden kutsun tarvittaessa. Kain Tapperin blogisivu osoitteessa.."

Kainin projekti löytyy omana itsenäisenä alabloginaan. Tältä sivulta sinne pääsee otsikkopalkista oikealta: KAIN TAPPER Arkisto, Archiving files -project. Suora linkki tässä http://sculptor-kain-tapper.blogspot.fi/

Identtiset. Deponoituna Invalidisäätiö Ortonin Sairaala Ortonin tiloissa, kuva Sirpa Viljanen.

Olen saanut eilisillan ja viime yön aikana viestejä ihmisiltä, jotka tunsivat Kainin ja tekivät hänen kanssaan töitä, jossakin vaiheessa elämäänsä. Jotkut muistavat hänet opettajana Kuvataideakatemiasta. Teimme yhdessä opintomatkoja Lontoossa, Senegalissa, Malissa ja Egyptissä. 

Toiset muistavat hänet kohtaamisista, joihin liittyy henkilökohtaisia merkityksiä, esim. suhteessa omaan taiteen tekemiseen. Jotkut muistavat, miten jokin työ, teos tai näyttely on vaikuttanut. Hauskoja anekdootteja alkaa kertyä, muistoja eri vuosilta, myös taidehistoriallisesti merkittävää faktatietoa julkisten teosten tekemisvaiheista: erilaisia prosessikuvauksia.

Toivon, että kaikki, joilla on jokin muisto kohtaamisesta Kainin kanssa - tai jokin suhde hänen työhönsä - rohkaistuvat mukaan vapaaseen muisteluun. Tällä tavoin saamme koottua aikalaistietoa, joka muuten jäisi tallentamatta. 

Joiltakin saattaa löytyä valokuvia, tekstejä, piirroksia, luonnoksia, katalogin sisäkanteen kahvilla patinoituja kuvia, servietteihin maalattuja kuutamoita. Minulla on esim. jossakin vielä tallessa Elitestä pöytäliina, jonka Kain piirsi täyteen yhden illan aikana. 

Kain teki käsikirjoittamaani näytelmään "Symän Uoti - Pyhä Olavi" lavasteita veistämällä puusta, esim. Uotin veneeseen lohikäärmeen keulakuvan. Näytelmän ensi-iltaan hän teki ARTEFAKTEJA, asusteita, kuten kuvassa näkyvän Turvehatun, joka on Olavin alias Veijo Kareen päässä. 

Vasemmalla toinen näytelmän päähenkilöistä Sysmän Ella, alias Tarja Kaarina Tapiola. Kain teki näyttelijöille useampia sammalhattuja, lavasteita. Artefaktien kuvia löytyy Sysmän Teatteri Kuurinan arkistosta. Ohjaus: Erkki Laaksonen. Kuva: toimittaja Kaisa Hako, itä-Häme, 2000.

Monet Kainin ikäluokan ihmisistä, ystävistä ja kollegoista ovat jo joukostamme poissa, haastattelujen ulottumattomissa. Siksi arkiston kokoamisprojektilla on nyt erittäin kiire! Asiaa ei voi enää siirtää.

Kirjoitan tästä projektista päiväkirjaa, jota kutsun myös matkapäiväkirjaksi. Se löytyy Kainin blogisivun yläpalkista nimellä "Arkistoprojekti, matkapäiväkirja". Linkki tässä Matkapäiväkirja. Arkistoprojektista yleistä http://sculptor-kain-tapper.blogspot.fi/p/arkistoprojektista-yleista.html

Ensimmäisenä tavoitteenani on saada Kainille aikaan omat internet-sivut, jonne tallennetaan digitaalisessa muodossa arkistoaineistoa varastosta, joka on nyt tulossa takaisin syliini. Asuntoni koko on 27 m2 ja Kainin arkisto vie siitä tilaa 30 m2. Arkisto häätää minut pois Helsingistä. En voi myöskään varastoida materiaalia kylmiin kosteisiin tiloihin, joissa ne vähässä ajassa tuhoutuisivat.

Arkistoprojektilla tallennamme aikalaistietoa. Materiaali tallennetaan digitaaliseen muotoon, jotta se on myös tutkijoiden käytössä. Jos tämän hankkeen tekemiseksi tarvitaan näyttely, niin teemme näyttelyn. 

Jos Tapperin teokset ovat vaarassa tuhoutua jossain varastossa Yhdysvalloissa, niin tuodaan ne teokset Eurooppaan siinä näyttelyssä. 

Jos aikalaismuistoista tulee myös kirja, niin tulkoon. 

Jos matkapäiväkirjasta tulee toinen kirja, niin tulkoon.

Tein tuottajana työtä Kainin rinnalla vuodesta 1992 lähtien. Tämä arkistoprojekti on osa työn loppuunsaattamista. Koska tarvitsen omarahoitusta konkreettiseen työhön (ja siitä jo lähes 10 vuotta minulle aiheutuneiden kulujen maksamiseksi), niin myyn sitten vaikka oman pääni. 

Kokoan hallussani olevista, nyt myytävistä teoksista näyttelyn, erikseen osaksi Kainin blogisivua. Deponoidut työt tulevat kuva-esittelyyn kunkin kohteen sivulle blogissa. Teoksia pääsee myös katsomaan paikan päälle ottamalla minuun yhteyttä. Jos jokin työ kiinnostaa, siitä voidaan neuvotella. Sähköposti riika.vepsatapper@gmail.com, p. 044 911 2668.

Nyt saa edullisesti! Ei myyntiprovisioita, leskeltä ei mene taiteilijan alveja, minkään tilan kiinteitä kuluja, hintoihin ei lisätä mitään mukuja. 

Riika, piirustus, sekatekniikka, 2004. Kain piirsi minusta kuvan viimeisenä kesänä, jonka vietimme Sysmässä töitä tehden.

Anteeksi kirjoitusvirheet, en näe täällä mitään, tarvitsen uudet silmälasit.

Tapaamisia maaseudulla - Pia Pesonen ja Urho Kaleva Kekkonen

Olin eilen Sysmän kirjastossa, kun kirjailijaresidenssi Villa Sarkiassa parhaillaan työskentelevä esikoiskirjailija, roolittaja ja toimittaja Pia Pesonen tuli kertomaan työstään. Ilta oli erittäin mielenkiintoinen, vaikka osallistujia oli vain kourallinen. Jäin pohtimaan, miten saisimme tiedotuksen paikkakunnalla järjestymään siten, että ihmiset löytävät paikalle.

Kirjailijatapaamisia järjestetään Sysmän kirjastossa säännöllisesti, aina kun uusi kirjailija paikkakunnalle saadaan. Toisaalta tunnelma oli jälleen kotoinen ja läheinen. Vastaava suora kontakti yleisöön saavutettiin Sysmän Teatteritalossa nyt syyskesällä, kun näyttelijä Martti Suosalo oli kiertueella Gogolin Mielipuolen Päiväkirjan kanssa. Kirjoitin siitä jutun aiemmin tähän blogiin.

Kirjastoon saapuneilla oli mahdollisuus kysellä ja keskustella vapaasti aiheista, jotka liittyivät kirjoittamiseen ja elokuvan tekemiseen. Miten novellin kirjoittaminen eroaa romaanin kirjoittamisesta? Miten elokuvakerronta lähestyy proosatekstiä? Missä vaiheessa novellikokoelma muuttuukin romaaniksi?

Jännittäviä aiheita, joista aion haastatella Pesosta vielä uudelleen - niin kauan kuin hän nyt asuu ja työskentelee täällä naapurissa. Minä haluan oppia!

Villa Sarkian kirjailijaresidenssiä hoitavat Sysmän kunta ja Nuoren Voiman liitto. Hakuaika kirjoittajille on parhaillaan, vielä ehtii. Deadline on 30.10.2013. Hakea voi paperihakemuksella ja sähköpostitse. Lisätietoja Nuoren voiman liitto, Villa Sarkia

Pia Pesonen kertoi esikoiskirjastaan Urho Kekkonen Strasse. Kekkoseen on meille 1960-luvulla syntyneille vielä olemassa erityinen, lapsenomainen suhde. Muistamme vielä aikakauden, jolloin lapsen näkökulmasta kyselimme: Kuka on Ruotsin Kekkonen? Omakohtaisia muistoja, kertomuksia.

Minua kiinnostaa myös se, miten Marja Pyykön ohjaama elokuva "Kekkonen tulee", käyttää Pesosen alkuperäistekstiä? Elokuva on juuri nyt elokuvateattereissa. Miten novelliromaanista muotoutuu elokuvakäsikirjoitus, mitä tapahtuu kielen ja sen rakenteiden tasolla? Miten Pesonen näkee asian roolittajan näkökulmasta? Miten proosatekstin kuvat muuntuvat näyttelijätyön ja ohjauksen avulla elokuvan kuvakerronnaksi?

Tämähän on loistava tilaisuus kaikille kirjoittajille ja elokuvan tekemisestä kiinnostuneille, myös nuorille You Tube -videoita täällä tekeville - saada ilmaista opetusta ja omassa pienessä kirjastossa. Näitä tilaisuuksia ei saa enää jättää käyttämättä!, kiljun. 

Kun en muutakaan keksinyt, tein viime yönä päivityksiä paikallisille FB-ryhmäsivuille ja lisäsin linkkejä Pesosen Ylen haastatteluihin, elokuvan viralliseen traileriin jne. vireillä olevan Sysmän kirjastonäyttelyni sivustolle. Nuoret mukaan, kun meille näitä kirjailija- ja elokuvatapaamisia järjestetään!

En nyt ehdi enää lisätä niitä linkkejä tähän tekstiin uudelleen. Löytyvät jo päivityksestä 17.9.2013, ilta. Linkki tässä Sysmän kirjaston Artefaktit-näyttely blogissa, syyskuu 2013.

Pia Pesonen oli jo ehtinyt vierailla Sysmän kirjakaupassa toissapäivänä, ja sitä hän ylisti, kuten me kaikki täällä kirjoittavat ja kirjallisuudesta kiinnostuneet ihmiset yleensä. Urho Kekkonen Strasse löytyi jo kirjakaupan valikoimista, kun Pesonen sinne ensimmäisenä Sysmän päivänään oli ehtinyt. On uskomatonta, että meillä löytyy vielä Suomessa hyvinvarustettuja kirjakauppoja näin kaukana kaupungeista. Usein näyttää siltä, että valikoima on jopa parempi kuin Lahdessa tai Helsingissä. Elävä kontakti kirjoittajiin ja kirjallisuuteen tuottaa uutta, tuoretta maaseutukulttuuria. Hurjaa.

Sysmän kirjakauppa on punainen hirsirakennus, sijaitsee kylän keskustassa, pääraitilla Sysmäntiellä.

Sivuaako tutkimuksesi tai kirjoitustyösi Suomen nykytaiteen kansainvälistymiskehitystä? Ota yhteyttä

Avasin Kain Tapperin alablogissa uuden sivun

Germany. Museumsberg Flensburg, Totem und Fragment, 2004

Lisäksi ryhmittelin blogin aineistoa uudelleen. Loin yläpalkkiin otsikoita, joista pääsee suoralla linkillä ao. kohteisiin. Yläpalkista löytyy myös työpäiväkirja, jota olen pitänyt 11.9.2013 lähtien. Se on hyvä kirjoittajan apuväline. Arkistoprojekti, matkapäiväkirja yläpalkissa

Täällä löytyy uutta tietoa, jota voi verrata suomenkieliseen aineistoon, kotimaisessa bibliografiassa. Etsitkö tutkimusaihetta Pro Gradu -työhösi tai sivuaako aiheesi Suomen nykytaiteen kansainvälistymiskehitystä 1990 - 2010 -luvuilla? Ota yhteyttä taidepiika@gmail.com

Totem und Fragment, 2004. Yhteistuotanto: Museumsberg Flensburg, 30.11.2003-1.2.2004, Sönderjyllands Kunstmuseum, 13.3.-23.5.2004. ISBN 3-928404-12-1. Painos loppunut, ei todennäköisesti löydy Suomen tutkija-arkistosta. Kielet saksa ja tanska. Muutama kappale löytyy tutkimuskäyttöön täällä.

Tapperin arkistoprojektissa uutisia, uutta materiaalia 2013

Kirjoitin tänä aamuna Kainin arkistoon uuden tekstin julkisesta työstä, jonka rakensimme Tanskan valtion museoon, Kongernes Jelling, 2001. Linkki tässä

Kirjoittaessani syntyi oivallus siitä, kuinka paljon työtä tarvitaan julkisen teoksen tekemiseksi. Kuinka monien eri ihmisten ja tahojen yhteistyötä se vaatii. Taiteilijalta edellytetään monenlaista ammatillista osaamista ja asiantuntijuutta, jota ei voi opiskella missään taidekoulussa tai yliopistossa. Toisaalta, mitäpä outoa siinä olisi, että työkokemus syntyy työtä tekemällä. 

Kuvat juttuun on lähettänyt minulle kuvanveistäjä Kaija Kontulainen (os. Pekkarinen), joka oli mukana Kööpenhaminassa tekemässä työtä kanssamme. Toinen apulaisista oli kuvanveistäjä Riku Riippa. Ja kolmas nuori kuvanveistäjämme Joakim Sederholm tuli mukaamme Jellingeen, kun työ asennettiin paikalleen museon uudeksi aulaseinäksi. Tässä kuvassa vain pieni osa seinäreliefistä, tekovaiheessa Kööpenhaminassa.

Kainilla oli tapana työllistää nuoria kuvanveistäjiä mestari-kisälli -perinteen mukaisesti. Hän oli omaksunut mallin erinomaisena koulutusmuotona työskennellessään itse kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen apulaisena, viiden vuoden ajan. Kainin mielestä oppi, jota hän sai Tukiaisen kanssa työskennellessään, oli parempi ammatillinen koulutus kuvanveistäjän työhön kuin mitä hän oli saanut silloisessa Kuvataideakatemiassa. 

Aimo Tukiaisen kanssa Kain pääsi harjoittelemaan myös julkisten teosten tekemistä. Ammatilliseen osaamiseen sisältyy paljon työtä, josta nykyään käytetään sanaa "tuottaminen". On osattava laatia sopimustekstejä, osattava neuvotella ja tiedottaa. On laadittava toimintasuunnitelmia ja budjetteja ja opeteltava hankkimaan rahoitusta. Jo Tukaisen aikoina täytyi verkottua, toimia yhteistyössä, tiedottaa asioista. 

Kainin omassa korkeakoulussa opimme, että on uskallettava ja opeteltava olemaan avoimesti oma itsensä. Täytyy olla hirveän rohkea. Ja sitä ennen, ihan ensimmäiseksi täytyy ilkeästi raivata itselleen aikaa ja tilaa sen oman luovan työn tekemiseen. Jos ei ole taidetöitä, joita panna esille, ei ole myöskään mitään näyttelytoimintaa. Pitää olla ahkera. Taidetta tehdään joka arkipäivä. Taiteilija on se, joka tekee taidetta.

Kain oli Aimo Tukiaisen apulaisena juuri ne vuodet, kun Tukiainen teki Helsinkiin Mannerheimin Ratsastajapatsaan, nykyisen Kiasman edustalle. Melkoinen urakka kaikkine patsasta edeltävine kilpailuineen. Vaadittiin hermoa! - Työssä pitää olla hermoa, sanoi Tukiainen ja niin sanoi myös Kain.  Mannerheimin perinnesäätiö, ratsastajapatsas (15.9.2013)

Näistä asioista keskustelimme Kainin kanssa. Kirjoitin muistiinpanoja päiväkirjoihin. Pidin muisteluja ja Kainin keräämää materiaalia kultuurihistoriallisesti merkittävänä aineistona ja tallensin sitä työhuoneeseeni Helsingissä. Niin kauan kuin pystyin siellä sellaista ylläpitämään. Viimeiseen viiteen vuoteen en ole voinut pitää mitään työhuonetta, vaan noin 20 neliötä täyttävä arkisto on säilytetty ystävän autotallissa. Ensi viikolla varasto on tyhjennettävä. Olen tietysti iloinen, että saan vihdoin vuosien jälkeen taas materiaalia käsiini. Mihin ihmeeseen minä panen sen? Tämä minua kiusaava siivous- ja järjestelytyö nopeuttanee tätä arkistoprojektia. Nyt kerään hermoa, työssä täytyy olla hermoa! Tanska, National Museum of Denmark, Jellinge-reliefi 2001

Olen deponoinut noin 50 Kain Tapperin teosta yleisön nähtäville Helsinkiin. Kain Tapper -kokoelmat löytyvät Sairaala Ortonista/Galleria Orton, Ruskeasuo, Helsinki Kain Tapperin teokset esillä Helsingissä 2013

Nuorten näyttely 2013 Sysmän kirjastossa uutisotsikoiden takana

Etelä-Suomen Sanomat uutisoi 10.9.2013 "Sysmän kirjasto muuttaa kunnantalon valtuustosiipeen".

Valtuustosiivestä osoitetaan kirjastolle noin 650 neliön tilat. Muutostöiden kerrotaan valmistuvan vuoteen 2015 mennessä. Budejtti kalustoineen on 0,7 miljoonaa euroa.ESS artikkeli 428048, 10.9.2013 klo 17.22 /(Linkki Tark. 14.9.2013).

Itä-Häme julkaisi saman uutisen kolme minuuttia aiemmin omilla verkkosivuillaan, vain artikkelin numeroviite on eri, artikkeli 42806. Itä-Häme, artikkeli 428046, 10.9.2013 klo 17.19

Nuorten näyttely "Minun kirjastoni" on ollut helmikuusta 2013 lähtien ripustettuna Sysmän kunnankirjaston porraskäytään. (Portaikkoon, koska kirjastossa ei ole varsinaisia näyttelytiloja) Näyttelyssään nuoret ovat pohtineet eri tilojen käyttöönottamista kirjastolle sekä tehneet arkkitehtisuunnitelmia. Nuoret kertovat tulevaisuuden Sysmän asukkaina, mitä he edellyttävät kirjastotilaltaan.

Jäämme nyt odottamaan uutisten kommentointia paikallislehti Lähilehdessä. Se ilmestyy aina keskiviikkoisin. Seuraavan kerran 18.9.2013 Lehden verkkosivuja on päivitetty 11.9.2013, mutta uutisotsikoissa kirjasto ei vielä näy Lähilehti, Sysmän Sanomat Oy. (Tark. 14.9.2013 klo 10.56)


Sysmässä on myös talvisin pakkasilloin auki yksi tila silloin, kun kahvilat ovat jo kiinni. Sysmän kunnankirjasto.

Kirjasto on koko kylän yhteinen olohuone.

Nuorten näyttely, Sysmän kirjaston portaikossa parhaillaan.

Lukusali on kohtamispaikka ja työpaikka niille vapaa-ajan asukkaille, jotka haluaisivat työskennellä täältä käsin. Tilastollisesti suurin osa kunnan veronmaksajista ja palveluyritysten ylläpitäjistä (ja vapaa-ajan kuluttajista) on pian eläkeikäistä väestöä, joka tarvitsee asianmukaisia palveluja myös kirjastotoimelta.

Jos tarvitset hissiä, mene ensin takaisin ulos ja soita ovikelloa. Kirjastoon ei pääse ilman saattajan apua. Vertaa kirjastolaki, mitä sanotaan saavutettavuudesta Finlex, kirjastolaki

 

Rollaattori on käytössä, kun ensin pääset yläkertaan.

Vain kirjastosta on mahdollisuus päästä niiden arkistolähteiden äärelle, joita tarvitaan työn tekemiseksi etätyönä. Kirjastosta on yhteys verkkoaineistoon, lähteisiin, joihin ei voi päästä kotikoneelta. Tällä on taloudellisia seurauksia elinkeinoelämälle, ihan riippumatta siitä, arvioidaanko niitä vai ei.

Kirjastolle on toivottu uusia tiloja jo vuosien ajan. 

Nuorten näyttely "Minun kirjastoni", Sysmän kunnankirjaston portaikko, 2013.

Väestöstä noin 80 % odottaa suurella mielenkiinnolla uutisointiin taustoitusta ja lisätietoja: millainen on uuden kirjaston arkkitehtisuunnitelma ja miten ihmisten toiveet otetaan huomioon? 

Kirjasto on kaikkien yhteinen tila.

Nuorten näyttely,  Minun kirjastoni, 2013

Nuoret ovat Sysmän nykyisiä ja tulevia asukkaita. Nyt tehdyt päätökset vaikuttavat heidän arkielämäänsä, mutta myös siihen, onko seutukunta houkutteleva asuinpaikka myöhemmin aikuisiällä? Halutaanko tänne muuttaa takaisin opiskelujen jälkeen? 

Halutaanko oma perhe perustaa tänne ja kasvattaa omat lapset täällä? Muuttaisiko tänne?

Mitä ovat seudun tarjoamat palvelut?

Laadullisin mittarein asiota tutkittaessa nyt tehtävät arkkitehtisuunnitelmat vaikuttavat koko seutukunnan elämään, erityisesti elinkeinoelämään ja talouteen, vielä syntymättömien sukupolvien elämään, ehkä 2030 - 2040 -luvuille asti.

Nuoret ovat esittäneet toiveensa kirjastonäyttelyssä. Kirjastonäyttelyn 2013 avulla nuoria on voitu kuulla. Nyt viimeistään tulee nuoria myös auditoida eli kuunnella - asianomistajina. 

Kirjaston näyttely on Kansankäräjät, joihin myös nuoret ovat osallistuneet 2013.

Nuorten näyttely, Minun kirjastoni, 2013

Nuorten näyttely, Minun kirjastoni, 2013

Nuorten näyttely, Minun kirjastoni, 2013

Kirjoitin aiheesta tässä blogissa myös osana Artefaktit -näyttelyäni Sysmän kirjastossa, avoinna syyskuun loppuun asti. 

Sivulla käynyt 14.9.mennessä yli 400 näyttelyvierasta.

Linkki tässä http://taidepiika.blogspot.fi/p/artefacts.html