Ester Heleniuksen Ihmishahmoiset kukat tanssivat Pariisista Taiteilijakoti Lallukkaan. Näyttely Hämeenlinnan Taidemuseossa 2.10.2016 asti.
 |
|
Helenius siirtyi työskentelemään
enemmän Suomessa vuodesta 1929 lähtien. Suuremman yleisön tietoisuuteen hän tuli
kukkamaalauksella Espanjalainen
morsiusvihko (1927), jonka kriitikot nostivat esille useissa peräkkäisissä
näyttelyissä. Hämeenlinnan Taidemuseon näyttelyssä 2016 vieraillessani kiinnostuin erityisesti Heleniuksen
1930-luvun tuotannosta, jolloin monikulttuurinen ja moniarvoinen Pariisin
atmosfääri näyttää itsenäistäneen taiteilijaa.
Aiemmin Heleniuksen maalauksia nähtyäni olen
pitänyt hänen tuotantoaan merkillisen epätasaisena. Yleisvaikutelmani on tähän
asti ollut se, että Helenius kokeili jatkuvasti maalaustaiteen eri tyylisuuntia.
Tämä vaikutelma on nyt uuden näyttelyn myötä muuttunut.
Naistaiteilijana työskentely
sortovuosista sisällissodan kautta talvi- ja jatkosotaan edellytti muuntautumiskykyä.
Oman taiteilijatien löytäminen ei ole kenellekään helppoa, etenkään poliittisesti,
taloudellisesti ja sosiaalisesti epävakaina ja ahdasmielisinä aikoina. Suomalainen,
ruotsinkielisen pappilan tytär oppi käyttämään suomen kieltä vasta Pariisissa,
1930-luvulla. Moniarvoisessa kulttuurissa
niin ihmiset kuin kieliryhmätkin kohtasivat toisensa eri tavalla kuin kansallismielisessä,
ahtaan ilmapiirin ympäristössä.
Pariisissa Helenius oppi luovimaan
sosiaalisesti ja hän kehittyi joko-tai -vastakkainasettelusta sekä-että
-ajatteluun. (Palin, 7). Helenius myös pääsi ensimmäisten taiteilijoiden joukossa
vuonna 1933 muuttamaan moderniin ateljeeasuntoon Lallukan ateljeekotiin
Helsingin Töölössä. Kontrastiväreillään 2016 näyttelyssä häikäisevät ,1930-luvun
kukkamaalaukset, ovat ajalta, jolloin Helenius jo maalasi vapaammin, eläen taiteilijayhteisössä,
Lallukan ateljeessaan.
 |
Näyttelyyn liittyvä Tutta Palinin kirja Ester Helenius – Värihurmion palvoja, (SKS ,2016), on myös osa Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta Turun yliopistossa. Kirjassa Palin tutkii Heleniuksen tuotantoa osana Suomen historiaa.
|
Öljymaalaus Arabeski (Kukkia
pullossa), 82 x 61 cm, 1934 liittyy Heleniuksen tanssi-aiheisiin, baletin
arabeskiin, joka tarkoittaa asentoa, jossa tanssija seisoo toinen jalka taakse
ojennettuna. Kädet pidetään samaan
aikaan kannatettuina allongé, jolloin muodostuu pitkä linja sormenpäistä
varpaisiin asti. Heleniuksen kukka-aiheissa voi olla kyse myös tanssitaiteen ja
modernin kuvanveiston liikkeestä, rytmistä ja piirustuksellisista viivoista, vaikka
hänen tiedetään itse kokeneen muodon vain harvoin maalaukselliseksi.
Heleniuksen maisemamaalausten värisommitelmista
löytyvät voimakkaat kontrastit saavat Pariisissa rinnalleen hienostuneita sävyjä,
ranskalaisen atmosfäärin valoa, vaaleanpunaisesta violetin kautta siniseen ja
vihreään liukuvia sävyjä. Taiteilijan kukkamaalauksia puolestaan voi tarkastella
väriteorioiden ja taidehistorian jatkuvasti muuttuvien suuntauksien lisäksi myös
jonkinlaisina karaktääreinä tai muotokuvina.
Mitä tiedämme Heleniuksen Lallukan ajasta? Emme
varmastikaan kaikkea.
 |
| Kuva: Lallukan Taiteilijakotisäätiön arkisto, kuvaplanssissa 2005, valokuvaaja Jouko Vatanen. |
Vuonna 1933 sanomalehdet esittelivät lukuisissa
jutuissa uutta, modernia Lallukan taiteilijataloa, ja Ester Helenius esiintyy monissa haastatteluissa.
Taiteilijakoti myös pysyi Heleniuksen tukikohtana hänen elämänsä loppuun
saakka, vaikka hän jatkosodan aikana kylmyyttä ja pommituksia paetessaan asui
myös muualla Helsingissä (Palin, Tutta, 9).
Lallukan taiteilijakodissa
kuvataiteilijoille on kiintiöity 26 ateljeeta ja asuntoa. yhteensä noin 2600 m2
ja koko talo on ollut peruskorjauksessa vuodesta 2015 lähtien. Lallukassa
muistetaan vielä, kuinka sodan aikana pommitukset aiheuttivat suuren
asuntopulan Helsinkiin. Huoneenvuokrauslautakunta valvoi, ettei asuntoja
pidetty tyhjillään. Sota-aikana taiteilijan perheen lisäksi saattoi asunnossa
asua neljäkin muuta perhettä. Eräs viisihenkinen perhe oli asunut ateljeen varastokomerossa (Lallukan taiteilijakotisäätiö, 2016)
Vuonna 1942 Heleniuksen ateljeeasunto
sijaitsi Lallukan seitsemännessä kerroksessa, pommituksille alttiissa paikassa.
Asunnossa oli kylmä ja ympäristökin oli ankea, yli puolet taiteilijoista oli nyt
jättänyt talon. Naapuruston ikkunatkin oli pääosin laudattu kiinni, ja Helenius
osti asunnon Helsingin Lauttasaaresta.70-vuotispäivänään toukokuussa 1945
Helenius on taas valokuvattu Lallukan kodissaan. Hän on pyörtänyt piruetin
takaisin Lallukkaan.
Helenius lahjoitti teoksiaan
vuonna 1952 vasta perustetun Hämeenlinnan Taidemuseon avajaisnäyttelyyn ja
myöhemmin testamenttasi jäämistönsä museolle. Tänään Hämeenlinnan Taidemuseossa
on yhteensä 237 Ester Heleniuksen teosta, joista noin puolet on grafiikkaa ja
piirustuksia.
Museon amanuenssi Päivi
Viherluoto on lukuisina vuosina tehnyt peruskartoitusta Heleniuksen
tuotannosta sekä koonnut myös edellisen Heleniuksen taiteen näyttelyn
Hämeenlinnan Taidemuseoon vuonna 1988. Heleniuksen näyttelyyn 2016 on koottu
maalauksia lukuisista eri kokoelmista, mm. Ateneumista, Riihimäen taidemuseosta
ja yksityiskokoelmista.
 |
| Ester Heleniuksen teoksia on samaan aikaan mukana myös Hämeenlinnan Taidemuseon toisessa näyttelyssä ”Modernin monet kasvot” Lohrmannin rakennuksessa. Näyttely on avoinna 30.10.2016 asti. |
Ester Heleniuksen teoskuvia löytyy runsaasti Hämeenlinnan Taidemuseon internet-sivuilla ja päivityskuvisssa Facebook-sivuilla Linkki tässä http://www.hameenlinna.fi/taidemuseo/
Näyttely jatkuu Salon taidemuseon Veturitallissa 21.10.-22.1.2017 saakka.
Linkki tässä http:www.salontaidemuseo.fi/nayttelyt/tulevat/
PS. Lallukan taiteilijakodin internet-sivut on uusittu.Sivulta löytyy nyt mm. uusi alaotsikko Tapahtumia, johon päivitetään taiteilijakodin uutisia ja asukkaiden tapahtumia sekä tulevia näyttelyitä, linkki tässä http://lallukkasaatio.net/
