Neuleblogissa on nyt viimeisen vuorokauden aikana ylittynyt 20.000 kävijän raja. Miten hauskaa, tästähän tuli juhlasunnuntai.
Avasin
alablogin 31. elokuuta 2013. Juttuja on tähän mennessä julkaistu
kuvineen 113. Kiitos kaikille Käsi-ystäville kommenteista
ja palautteesta. Ne ohjaavat rakentamaan blogin sisältöä.
Jutut ovat kehittyneet lukijoiden ansiosta kuvallisempaan suuntaan. Aihepiirit ovat laajentuneet omista tekeleistä ja
ohjeiden välityksestä ulospäin, ympäröivään maailmaan. Juhlapäivän kuvastoa tässä neuleblogin tilastoista ilmenevistä, suosituimmista jutuista.
Jännittävintä on ollut tutkia tekemällä, valokuvaamalla ja
kirjoittamalla omien tekeleiden suhdetta neuleiden kulttuuri- ja sosiaalihistoriaan.
Olen etsinyt tietoa lankojen kasvivärjäyksestä, mikä on vienyt valokuvauksen
pariin metsään.
Metsästä löytyy
väriaineksia ympärivuotisesti. Neuleblogissa kokosin kevättalvella listan ja
linkkejä, mistä Suomessa löytyy kasvivärjättyjä lankoja ja opetusta värien
historiaan ja ekologisuuteen. Sosiaalisen median avulla löytyi mm. Luonnonvärjäreiden
oma yhdistys, Värjärikilta ry., joka järjestää tapahtumia, näyttelyjä ja
kursseja.
Blogin avulla olen löytänyt myös kansainvälisiä
kontakteja. Tilastoista ilmenee, että Suomen ja Yhdysvaltojen lisäksi eniten on
ollut kävijöitä Puolasta, Saksasta, Venäjältä ja Singaporesta! Maailmani on
pienentynyt.
 |
Neuleblogin suosituin on edelleen Valkoinen metsämies,lokakuu 2013 |
Helmikuussa kävin kuvaamassa neuleitani Hämeenlinnan
vankilamuseossa. 1900-luvun alussa naisvankilassa saattoi jo yhden vuoden aikana valmistua myyntiin yli 1000 paria villasukkia. Yhteiskunta odottaa
meiltä kaikilta myös tänään tuottavuutta. Se, mitä ympäristö pitää tuottavana
työnä, vaihtelee eri aikakausina.
Tuottamisen suhde taiteen ja taidekäsityön tekemiseen
on kiperä kysymys, koska kyse on monista eri asioista: iloisesta vapaasta
luovuudesta, harrastuksesta, taiteen tekemisestä, toisaalta design-tuotteista, tehdasmaisesta
sarjatuotannosta, elannosta, myynnistä ja markkinoinnista. Myös näitä asioita
tutkiskelen blogissa, kun teen Taidepiika-käsin-töitä.
Villasukkien neulomista ei mielletä tuottavaksi työksi. Silti
naiset tuottavat ympäri Suomea 2010-luvulla villasukkia myös myyntiin ja saavat
siitä lisätienestiä. Pienet käsityöyrittäjät tämän päivän Suomessa yrittävät elättää neuleilla itsensä, jotkut onnistuvat. Kädentaitojen harjoittaminen luo sosiaalisia verkostoja, jotka kannattelevat arkipäivässä. Monet saavat listäuloa pieneen eläkkeeseen. On niitäkin, jotka elättävät käsitöillä perheensä.
Neuleitten
hinnoittelu herättää käsityöalan FB-sivuilla eniten keskustelua, joka joskus
yltyy jopa kiivaaksi harrastajien ja käsityöyrittäjien väliseksi sananvaihdoksi,
hedelmättömäksi riitelyksi.
Ammattilaisuuden rajat ovat kuitenkin myös
taidekäsityön alalla häilyviä. Käsillä tekemistä
oppii tekemällä käsin. Arvottaminen ei ole vain ammattikuntakysymys.
Hämeenlinnan vankilan museokaupasta löytyy vielä vuonna
2014 vankityönä Vanajan vankilassa neulottuja villasukkia ja vankimyssyjä. Niistä löytyy myös vankilahuumoria.
Kaikkeen käsillä tekemiseen ylipäänsä liittyy
myös taideterapeuttisia merkityksiä. Niitä ei ole syytä vähätellä, haetaanpa taiteellista arvoa tai liiketoiminnallista tuottavuutta.
Toukokuussa 2014 suosituin olin tonttuna, joka pohtii, mitä tehdä langanlopuista.
Näitä tontun töitä on nyt nähtävillä myös installaationa kesänäyttelyssä
Sysmän Karkelogalleriassa, kuten eilisestä blogipäivityksestä kävi ilmi.
Koska
näyttelyaika on jopa kolme kuukautta (31.8.2014 asti), on koko kesä aikaa jatkaa
leikkiä ja vaihtaa ripustusta, vaikka heinäkuussa. Jonain kesälauantaina, karkeloiden
aikaan: karaokelaulu ja tanssit alkavat aina klo 19.